Siinä missä ekonomi ja yrittäjä Eija Loukoila on kaupunginosansa eri järjestöissä toimiva vuosaari-aktiivi, on Sami (Frank) Muttilainen ”Stadin lähiöiden, nuorten ja kulttuurin puolesta” varsinkin itäisen Helsingin mestoilla ahkerasti pyörinyt nuorisoaktiivi, joka kertoo ”raapineensa fatan luukkua ja kokeneensa virastojen mielivaltaa kompastellessansa byrokratiaan”.
Näin katsoo Muttilainen suorittaneensa lähiöiden korkeakoulututkinnon. Vaalitulos antaa hänelle nyt mahdollisuuden lisäopintoihin valtuuston pulpetissa.
Muttilainen on politiikassa keltanokka. Vasemmiston toimintaan hän ilmaantui viime keväänä.
Loukoilalla uraa politiikassa on jo useammalta valtuustokaudelta. Tällä hetkellä hän on kaupunginhallituksen ja valtuuston varajäsen. Hän on myös edustanut Vasemmistoa muun muassa kiinteistölautakunnassa.
Loukoila kertoo olleensa välillä jo sitä mieltä, että voisi jo vähän vähentää toimintaa, mutta lähti kuitenkin vielä ehdokkaaksi.
– Ryhdyin, kun niin moni sanoi, että pitää jatkaa työtä oman kaupunginosan eteen. Täällä oltiin huolestuneista siitä, kun 40 000 asukkaan Vuosaarella ei ollut yhtään edustajaa valtuustossa.
Rakentaminen alkaa jo riittää
Uuteen valtuustoon valittiin Loukoilan lisäksi kolme muutakin vuosaarelaista ehdokasta, kokoomuksesta, sdp:sta ja vihreistä.
– Tämä on lupauksia antavaa Vuosaaren kannalta. Nyt voimme yhdessä viedä kaupunginosa-asioita valtuustoon. Tietenkin tämä edellyttää, että pääsemme tavoitteista yhteisymmärrykseen.
Loukoila uskoo pääsevänsä hedelmälliseen yhteistyöhön vihreiden kanssa, ja toivottavasti demareidenkin, esimerkiksi rakentamisasioissa.
– Itse olen sitä mieltä, että Vuosaaren rakentaminen saisi pikku hiljaa alkaa riittää. Ensimmäiseksi tulisi huolehtia siitä, ettei Meri-Rastilan ulkoilualuetta rakenneta pilalle.
Vuosaarta on rakennettu niin kiivaasti, että peruspalveluista huolehtimisessa ei olla pysytty perässä. Loukoila pitää epäkohtana myös kaupunginosan heikoilla kantimilla olevaa työpaikkaomavaraisuutta.
– Sitä tulisi parantaa ja tässä työssä on avainasemassa satama.Yritysten mielenkiintoa sitä kohtaan tulisi saada nostetuksi.
Nuorisotalo kuuluu jokaiseen lähiöön
Sami Muttilainen muistelee ”ostaneensa Santulle röökiaskin ja paprut” valokuvista, jotka tämä vaaleja varten otti. Tämä kertoo olennaisen Muttilaisen omatoimisuuteen perustuneen vaalityön budjetista.
Tämä on linjassa sen kanssa, mitä Muttilaisen vaalityötä seuranneet kertovat.
– Mies teki vaalityötä joka paikassa ja aina omalla tyylillään, kertoo piirin toiminnanjohtaja Jorma Pikkarainen.
– Ja aina hänellä oli omat plakaatit.
Muttilainen piti vaalityössään esillä erityisesti niiden asiaa, joiden olot hän musiikki- ja kulttuurityöntekijänä ja nuorisotalossa työskennelleenä tuntee.
Nuorisotaloja ja virkoja ei Muttilaisen mielestä saisi lakkauttaa enää yhtään lisää. Sen sijaan niiden määrää pitää lisätä ja hajauttaa kaikkiin Helsingin lähiöihin. Keskittämällä tehdyt säästöt potkaisee itseään nilkkaan kun syrjäytyminen ja ahdinko valtaa nuoren aikuistumisen kynnyksellä.
Muttilainen pitää tärkeänä sitä, että nuorella on tuttu ja turvallinen hengailupaikka lähellä kotia , jossa hengata frendien kanssa. Nuoren, Nutan ja ohjaajan suhde on tärkeä ja pitkäjänteinen projekti, joka voi kantaa läpi koko elämän.