Mistä on tytöt tehty?
Pauliina Kähärän taidehistorian pro gradu -työhön liittyvä näyttely.
Neljän nykytaiteilijan teokset kietoutuvat osaksi keskustelua tyttöjen muuttuneesta yhteiskunnallisesta roolista sekä aikuisuuden ja lapsuuden rajoista.
Teokset voi nähdä myös kuvauksina tytön identiteetin kehittymisestä. Tyttöys merkitsee erilaisia rooleja perheessä, koululuokassa ja kaveripiirissä. Yhteiskunta tarjoaa tytöille ennalta määriteltyjä malleja – valintaa vaikkapa kiltin tytön, tuhman tytön tai poikatytön väliltä.
Kansainvälisestä lasten ja nuorten taiteen kokoelmasta poimitut teokset kuvaavat, kuinka eri yhteiskunnallisista ja kulttuurisista taustoista tulevat tytöt itse näkevät roolinsa.
Näyttelyn yhteydessä järjestetään työpajoja päiväkoti- ja kouluryhmille sekä tapahtumapäivä Tyttöjen sunnuntai 14. lokakuuta.
Tytöt ovat makeita ja paikallaan pysyviä, syötäviä. He ovat sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista. Pojat ovat puolestaan liikkuvia, loikkivia, limaisia, karvaisia ja vilkkaita: sammakoista, etanoista ja koiran häntätupsukoista.
Näitä mielikuvia tutkii ja tuulettaa neljän naistaiteilijan näyttely Hyvinkään Villatehtaalla.
– Eivätkö muka tytöt ole tehty sammakoista, ihmettelee heistä Katja Tukiainen.
– Mulla oli pienenä lemmikkietana nimeltä Elvis ja kasvatin joka kevät sammakonkutua!
Näyttelyn teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta yhdessä ne muodostavat jonkinlaisen kammottavuuden ja söpöyden piirin. Kuten Anniina Vainionpään teoksessa Mistä on pienet tytöt tehty.
– Nämä tytöt näyttävät ensin söpöiltä, on letit ja pyöreät posket. Heissä on kuitenkin goottimaisuutta, kauhua. Söpö yhdistyy johonkin häiritsevään, kuvailee näyttelyn koonnut Pauliina Kähärä.
Hattaraa ja verenpunaa
”Tyttötaidetta”, jota Pauliina Kähärä on tutkinut taidehistorian pro gradu -työssään, voi hänen mukaansa yhtäältä lukea stereotyyppisenä esityksenä tytöistä.
– Siihen on kytketty tyypillisesti noin kolmekymppisiä naistaiteilijoita, joiden teoksista on etsitty tyttöjen maailman liittyviä elementtejä kuten pinkki väri, lelut tai kaunistautumiseen liittyvät välineet.
– Niiden toinen puoli on tyttöyden voimaannuttaminen, sen nostaminen marginaalista esille.
Katja Tukiaisen töille pinkki väri on muodostunut jo tavaramerkiksi. Se voi olla raivokkaan feministinen neonpinkki tai hempeää hattaraa ja mansikkapirtelöä. Verenpunainenkin.
Aina se on kuitenkin arvokas, sillä Tukiaisen tytöt eivät ole uhreja.
– Se olisi tyttöjen aliarvioimista.
Tukiaiselle on aina ollut selvää jokaisen oikeus koskemattomuuteen. Että voi olla söpö ja kyykyssä ja peroksidiblondi, mutta silti määrittää omat rajansa.
Hän itse kutsuu tyttöjään pioneeritytöiksi, tyttöjen armeijaksi. Se pukeutuu puhvihihoihin ja punaiseen suikkaan ja on tarvittaessa valmis naksauttamaan namusetien karkkitangot poikki.
Tukiaisen töissä tyttöjen rinnalla toistuu Bambi-hahmo: herkkä, suurisilmäinen ja suloinen poika.
Taiteilija muistuttaakin, että aina kun puhutaan tytöistä ja tyttöydestä, puhutaan samalla myös pojista. Tytöt ovat jotain, mitä pojat eivät ja päinvastoin.
Mistä on tytöt tehty? 28.10 asti, Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Villa Arttu, Hyvinkään Villatehdas.Aiheesta enemmän perjantaina 14. syyskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
Mistä on tytöt tehty?
Pauliina Kähärän taidehistorian pro gradu -työhön liittyvä näyttely.
Neljän nykytaiteilijan teokset kietoutuvat osaksi keskustelua tyttöjen muuttuneesta yhteiskunnallisesta roolista sekä aikuisuuden ja lapsuuden rajoista.
Teokset voi nähdä myös kuvauksina tytön identiteetin kehittymisestä. Tyttöys merkitsee erilaisia rooleja perheessä, koululuokassa ja kaveripiirissä. Yhteiskunta tarjoaa tytöille ennalta määriteltyjä malleja – valintaa vaikkapa kiltin tytön, tuhman tytön tai poikatytön väliltä.
Kansainvälisestä lasten ja nuorten taiteen kokoelmasta poimitut teokset kuvaavat, kuinka eri yhteiskunnallisista ja kulttuurisista taustoista tulevat tytöt itse näkevät roolinsa.
Näyttelyn yhteydessä järjestetään työpajoja päiväkoti- ja kouluryhmille sekä tapahtumapäivä Tyttöjen sunnuntai 14. lokakuuta.