Yleensä matkustajalla on koti, johon palata. Päivi ja Santeri Kannisto eivät ole matkustajia tässä mielessä: heillä ei ole ollut kotia kahdeksaan vuoteen.
Kannistot kutsuvat itseään globaaleiksi nomadeiksi. Nomadit ovat kodittomia kulkijoita, siis kulkureita ja irtolaisia.
– Me ei matkusteta paikkojen perässä, vaan me lähdetään katsomaan ihmisiä. Me halutaan tutustua niiden elämään, Päivi kertoo.
– Nomadinen matka ei ole mitään laatuaikaa turistinähtävyydestä toiseen, vaan arkielämää.
Tästä elämästä kertoo Päivin juuri julkaistu kirja Elämäni nomadina. Kannistot ovat poikkeuksellisesti Suomessa, koska kirjaa täytyy markkinoida. Tavallisesti he elävät Italiassa, Keniassa, Sambiassa, Malesiassa, Thaimaassa, Kiinassa…
– Jos me matkustetaan esimerkiksi Intiassa, niin se on meidän kotimaa sillä hetkellä, Santeri kertoo.
– Mitä sä teet sun kotikaupungissa? Et sä juokse turistinähtävyyksissä, vaan sä elät sitä normaalia elämää muiden kanssa.
Päivi ja Santeri puhuvat duettona, täydentävät ja mukailevat toisiaan. Puhetta on vaikea pilkkoa erillisiksi repliikeiksi. Näkee, että matkalla on eletty yhdessä.
Kannistojen yhteishaastattelu löytyy kokonaisuudessaan perjantaina 24. elokuuta ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.