– Terveisiä köyhiltä ja asunnottomilta!
Nainen huutaa mikrofoniin niin, että ääni särkyy ja kaikuu takaisin vastapäisen rakennuksen seinästä. Rakennus on Yhdysvaltain valtiovarainministeriö.
– Vallatkaa Washington, vallatkaa New Yorkin finanssikeskusta ja vallatkaa tavallisten ihmisten kodit! Nouskaa vastustamaan pankkeja ja yhtiö-Amerikkaa, hän kehottaa.
Nainen esiintyy kiihkeämmin kuin kukaan muu Washingtonin mielenosoituksen avajaistilaisuudessa. Hän on suomalaissyntyinen Cheri Honkala. Kotikaupungissaan Philadelphiassa hänet tunnetaan köyhien oikeuksien väsymättömänä puolustajana.
Köyhyyteen syntynyt
Cheri Honkala syntyi vuonna 1963 Minnesotassa. Honkalan äiti oli cheynne-intiaani ja isä kolmannen polven suomalaissiirtolainen. Äiti eli köyhyydessä ja kärsi väkivaltaisissa suhteissa. Viisi lasta otettiin lopulta huostaan Honkalan ollessa 12-vuotias.
Lastenkodista hän sai lähdön tultuaan 16-vuotiaana raskaaksi. Kolmen kuukauden kuluttua lapsen syntymästä Honkalan 19-vuotias veli Mark teki itsemurhan.
– Se olisi voitu estää. Meitä ei koskaan autettu, Honkala muistelee.
– Äitini ei ansainnut kohtaloaan. Hän oli köyhä. Olimme väkivallan uhreja ja meidät jätettiin yksin.
Lukion käytyään Honkala sai valtion maksaman opiskelupaikan ja kiinnostui naistutkimuksesta. Ensimmäisen tutkielman otsikko oli ”Köyhät naiset ovat aina puolustautuneet”.
Viimeisenä opiskeluvuotena osavaltio kuitenkin haastoi Honkalan oikeuteen toimeentulotuen väärinkäytöstä. Oli laitonta nostaa tukea ja opiskella samanaikaisesti valtion stipendillä. Honkala istui vankilassa siihen asti, kunnes syytteet hylättiin.
”Kieltäydyin häpeämästä”
– Kapina minussa kiteytyi. Jätin opinnot ja asuin autossani, Honkala kertoo. Kun rattijuoppo ruhjoi auton, Honkala ja 9-vuotias Mark-poika jäivät ilman kotia.
– Majoituin hylättyyn, lämmitettyyn taloon poikani kanssa, Honkala sanoo. Hän tapasi pian muita vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä. Myös ystävät tukivat.
– Kieltäydyin häpeämästä köyhyyttäni. Aloin vaatia, että kaupunki tekee jotain köyhien hyväksi.
Vuosikymmeniä jatkunut aktivistin ura on tehnyt 48-vuotiaasta Honkalasta näkyvän. Ansiolistalle mahtuu vallattuja taloja, vuoden nainen -nimityksiä, onnistuneita projekteja ja yli 200 pidätystä.
Honkala on perustanut puolenkymmentä köyhien asiaa ajavaa yhdistystä ja toimii tällä hetkellä valtakunnallisen Poor People’s Economic Human Rights -kampanjan koordinaattorina. Hän asuu Philadelphian kurjimmassa kaupunginosassa, koska ei suostu jättämään autettaviaan.
Obama petti odotukset
Presidentti Barack Obama on Honkalan mielestä ollut valtaisa pettymys.
– Me kaikki olimme hänestä hyvin innoissamme. Toivoimme, että Obama kykenisi ajattelemaan toisella tavalla. Yhdysvalloissa on kuitenkin edelleen vain yksi puolue, ja sitä johtavat korporaatiot, Honkala sanoo.
Honkalan mukaan rahat, jotka on tarkoitettu Amerikan köyhille, kuluvat Afganistanin sotaan.
– Nyt olemme pulassa, ja asiat menevät vielä huonompaan, Honkala arvioi. Toivoaan hän ei suostu menettämään.
– Vallatkaa-mielenosoitukset tuovat vanhat ongelmat uudella tavalla ihmisten tietoisuuteen, Honkala sanoo. Hänen mukaansa avain parempaan yhteiskuntaan voi olla informaatioteknologia: – Vääryydet pystytään paljastamaan entistä tehokkaammin.
– On väärin, että naiset, miehet ja teinit taistelevat samoista työpaikoista pikaruokaravintoloissa senioreiden kanssa. On väärin, että ihmiset heitetään kadulle taloistaan, jotta roskaluotoilla ihmisiä petkuttaneet pankit voivat saada rahansa, Honkala protestoi.
– Toimeentulotuki on täysin riittämättömien ohjelmien ja yksityisten toimijoiden varassa. Kansalaisilla ei ole turvaverkkoa, ja kuka tahansa voi koska tahansa menettää kaiken, hän jatkaa.
Ihmisten sheriffiksi
Honkala käy parhaillaan poliittista kampanjaa tullakseen valituksi Philadelphian sheriffiksi. Sheriffin tehtäviin kuuluvat muun muassa häädöt.
– Jos minut valitaan, yhtäkään perhettä ei ajeta pois kotoaan, hän kampanjoi. – Olen valmis löytämään perheille vaihtoehtoisia keinoja selviytyä maksuistaan.
– Puolentoista miljoonan asukkaan Philadelphiassa on jo 27 000 asunnotonta, eikä julkisia palveluja ole, Honkala muistuttaa.
(Toimituksen huomautus: Honkala tuli sheriffinvaalissa kolmanneksi. Hän sai yli 10 000 ääntä.)
Paikalliset sosiaaliviranomaiset ottavatkin usein yhteyttä Honkalaan.
– Kun sosiaalityöntekijä ei hennonut erottaa äitiä lapsistaan, hän ilmoitti, että tuo perheen erääseen puistoon, josta minä voisin heidät hakea.
– Ole niin kiltti, auta tätä perhettä, työntekijä pyysi. Se on sama tunne kuin jos näkisin lapsia leikkimässä ratakiskoilla, minun on pakko puuttua asiaan, Honkala selittää.
– Ja yleensä minun puuttumiseni asiaan tekee tapauksesta tunnetun ja tilanne politisoituu, hän sanoo.