Sanana sommelo tarkoittaa kerää.
– Kansanperinnettä, taidetta, kulttuurien kohtaamista, Vienan Karjalan kuoppaisia teitä, yhteistä kokemista, purkaa kerää tänä kesänä seitsemättä kertaa Kuhmossa ja Vienan Karjalassa järjestetyn Sommelo -festivaalin taiteellinen johtaja Taito Hoffrén.
Viisipäiväinen rajan molemmin puolin levittäytynyt festivaali kesä- heinäkuun vaihteessa oli yli sadan taiteilijan ja kymmenien tapahtumien näyttävä kokonaisuus.
– Kuin helmi, kuvailee talkoolaisena toista kesää mukana ollut espoolainen Jussi Räsänen ja kiittää festivaalia intiimistä tunnelmasta.
– Vieraisiin ja artisteihin on helppo tutustua. Konsertit ovat monipuolisia.
Sommelo on kansainvälisesti arvostettu. Englantilainen kansanmusiikkijulkaisu Songlines on listannut sen jo kolmasti maailman 25 parhaan kansanmusiikkitapahtuman joukkoon.
– Hyvä maine ja meininki on myös helppo menettää, tietää Taito Hoffrén. Kaljateltoilla ja ison rahan iskelmätähdillä ei yleisöä houkutella. Sommelon juuret ovat aidosti ja vahvasti kansanmusiikissa.
Muiden suomalaisten musiikkijuhlien kamppaillessa taloutensa kanssa, Sommelo on kasvattanut hitaasti kävijämääriään. Massatapahtumaksi festivaali ei kuitenkaan pyri.
– Ehkäpä juuri realistiset tavoitteet, monipuolinen rahoitusjärjestelmä ja laadukkaat esiintyjät ovat pitäneet festivaalin talouden aisoissa, puntaroivat järjestäjät. Ylilyönteihin ei ole varaa.
Balladeja, rönttösiä
Sommelo ei ole vain musiikillisia elämyksiä. Alusta asti osana tapahtumaa ovat olleet myös erilaiset kurssit, seminaarit ja yleisöluennot. Oppia on annettu myös leivän ja rönttösten teossa.
Tämän kesän Sommelo tarjoili laajan kattauksen pohjoista musiikkiperinnettä. Teemoina olivat muun muassa balladit ja säkkipilli. Esiintyjiä oli Suomesta, Venäjältä, Pohjoismaista, Grönlannista, Ranskasta ja Virosta.
Visuaalista näyttävyyttä ja rytmillistä ilotulitusta antoi esimerkiksi virolainen Ro:Toro -ryhmä. Viileän tuulahduksen Grönlannista toi shamanistista musiikkia esittävä Hivshu. Ihmisäänen pehmeän syleilyyn kuulijansa kietoi ruotsalainen Susanne Rosenberg.
Arkaaista musiikkia
Sommelo -festivaalin järjestäjänä ja vahvana taustatukena on ollut kalevalaisen perinteen vaalimisen ja tunnetuksi tekemisen ympärille rakentunut Juminkeko -säätiö. Kalevalan runoudesta merkittävä osa on kerätty juuri Vienan Karjalasta.
– Melkein vuosittain löytyy vielä joku mummo, joka osaa pätkiä vanhasta eeppisestä runoudesta, iloitsee Sirpa Nieminen Juminkeko-säätiöstä. Sommelo on kuin näyteikkuna tästä arkaaisen musiikin perinteestä.
Kalevalaa tai suomenkieltä ei olisi ilman Vienan runoperinnettä.
– Voimme näin maksaa velkaamme Vienan Karjalalle, kertoo säätiön johtaja Markku Nieminen Vienan Karjalassa järjestetystä lasten ja nuorten kantelekurssista.
Hulluna kanteleeseen
Kansainvälisen kantelekurssin houkuttelemana oli Kuhmoon tullut myös neljä japanilaista alan harrastajaa. Japanissa kanteleen soittaminen on ollut nousussa jo parikymmentä vuotta.
– Kantele on mielenkiintoinen soitin. Se ei ole vain instrumentti, se on jotain enemmän, hehkuttaa japanilainen Chie Koono, joka oli Sommelossa jo toista kertaa.
Nelisen vuotta sitten Chie näki dokumentin Suomesta ja kanteleesta. Siitä alkoi hänen harrastuksensa.
– Kotona saatan soittaa kanteletta joen rannalla. Rakastan improvisoida, kertoo Chie.
Vaikka melomalla
Suurin osa konserteista ja kursseista on Suomen puolella, mutta Sommeloon kuuluu erottamattomasti myös kulttuurimatka Vienan Karjalaan. Venäjän puolelle Uhtuan ja Haikolan runokyliin oli tänä vuonnakin yhteiskuljetus. Monet tulivat myös omilla kyydeillään.
– Onpa Haikolaan jonain vuonna tultu melomallakin, kertoo festivaalin tuottaja Kaisa Ohtonen.
Sommelon viimeisenä päivänä on Haikolaan kerääntynyt väkeä rajan molemmin puolin aina Ranskasta ja Italiasta asti. Säkkipillin terävä ääni tervehti tulijoita. Ihmiset olivat iloisia, vaikka satoi. Rannalla lämpisi savusauna. Hetkeksi eri kansallisuudet sulautuvat yhdeksi. Ja ehkä kaikki kokivat olevansa juurillaan.