Toimittaja Tuomas Enbusken heitoista kiistellään tv:ssä, lehdissä ja Twitterissä. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA tilasi Enbuskelta kirjan verran heittoja taloudesta. Enbuske vastasi pamfletilla, joka arvostelee helppoja – siis ”vasemmistolaisia” – taloushokemia.
Kirjan mukaan tällaisia kliseitä ovat esimerkiksi ”talouskasvua ei tarvita”, ”kamala uusliberalismi pilasi kaiken” ja ”kapitalismi on kaiken pahan alku ja juuri”.
Enbusken viesti on, että kapitalismi tuottaa vaurautta kaikille ja ihmiset voivat paremmin, kunhan markkinat vapautetaan turhasta sääntelystä ja vasemmisto lopettaa jäkätyksen tuloeroista.
Uusliberalismi on moraalin alaan kuuluva oppi, ei niinkään talouden.
Kokoomus saa kyytiä
Enbusken äärimmäinen markkinamyönteisyys ei säästele kokoomuslaisiakaan. Kun porvarit kannattavat maksuttomia moottoriteitä, Enbuske pilkkaa heitä sosialismista ja vaatii tietulleja.
Tyypillisesti oikeistolaiset piiloutuvat Suomessa tasa-arvoretoriikan taakse ja ohittavan sen tosiasian, että tasa-arvolla juhliva liberalismi on tuottanut historian epätasa-arvoisimman maailmanjärjestelmän. Enbuskea ei tällainen kainoilu vaivaa. Hän sanoo suoraan, ettei kannata tulonjaon tasa-arvoa.
Siinä Enbuske on oikeassa, että talouskeskustelua hallitsevat kliseet. Vaikkapa ahneudesta käytävää keskustelua voisi todella miettiä uusiksi. Talouskasvu ja voittojen haaliminen eivät johdu vain ahneudesta, vaan ennen kaikkea järjestelmällisestä pakosta. Jos yritys ei tee voittoa, se kilpaillaan ulos markkinoilta.
On harmi, ettei Enbuskea kiinnosta tällainen talouden järjestelmällisempi selvittely. Pamfletin maailmassa talouskasvu johtuu yksilöiden halusta toteuttaa itseään eikä minkäänlaisista rakenteista.
Emotionaalista vänkäämistä
Kirjan esipuheen kirjoittanut Evan johtaja Matti Apunen valittaa, että talouspoliittinen keskustelu on muuttunut ”emotionaaliseksi vänkäämiseksi”. Apunen ilmeisesti kaipaa tunteiden vastapainoksi faktoja.
Missä ovat Enbusken tilastot ja lähdeviitteet? Niitä ei ole, vaikka Enbusken mukaan todisteet kapitalismin puolesta ovat ”kiistattomat”. Faktojen sijaan Enbuske vetoaa siihen, että kovin paljon ei voida tietää: ”Älymystöllä on tapana löytää kaikkeen joku yhteiskunnallinen syy, jota ei voida oikeastaan perustella.”
Enbusken omat ”yhteiskunnalliset syyt” ovat sen verran epämääräisiä, että niihin on vaikea suhtautua. Hän kirjoittaa esimerkiksi, että ennen kapitalismia ”sai kunniaa vain olemalla sotilas tai pappi” ja ”maailmassa oli vallalla uskonnollinen moralismi ja ainainen sota”. Tuskinpa kapitalismi itse olisi syntynyt ilman uskontoa, joka kannusti säästämään, tai ilman konflikteja, joilla edelleenkin hankitaan raaka-aineet ja orjatyövoima.
Pamfletissa kannatetaan terveyspalveluiden yksityistämistä mutta ei käsitellä tutkimuksia, joiden mukaan esimerkiksi Yhdysvaltain pitkälti yksityisesti tuotettu terveydenhuolto on Suomen julkista terveydenhuoltoa heikompi ja tehottomampi.
Vauraus vai hyvinvointi?
Kirjassa toistellaan, että nykyihminen on vauras ja ”kaikilla” on kännykkä ja kiva kämppä. Mutta kumpi on tärkeämpää: tavara vai ihmisten kokema hyvinvointi? Mitä väliä on abstraktilla vaurastumisella, jos ihmiset voivat huonommin?
Tilastokeskuksen laskeman aidon kehityksen indikaattorin GPI:n mukaan talouskasvu ei ole enää 1980-luvun lopun jälkeen lisännyt ihmisten kokemaa hyvinvointia Suomessa. 2000-luvulla hyvinvointi on painunut 1970-luvun alun tason alle. Laskelmien mukaan tuloerojen kasvu on vahingoittanut hyvinvointia eniten.
Enbuske hylkää hölynpölynä väitteet siitä, että köyhät ovat köyhtyneet. Hän on oikeassa, jos puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä. Ihmiset kuitenkin kärsivät juuri suhteellisesta puutteesta. Ei ole sattumaa, että väkivalta keskittyy köyhien asuinalueille: köyhyys ahdistaa ja synnyttää tunteen alempiarvoisuudesta, mikä voi johtaa väkivaltaan.
Enbuskea eivät kuitenkaan kiinnosta ihmisten kokemukset tai arkinen elämä, vaan vaurauden määrä. Kuten hän itse kirjoittaa: ”On kiva sekä määritellä vihollinen sekä puolustettava asia itse, omilla reunaehdoillaan.”
Moraalisaarna köyhille
Ajatusten alennusmyynti on moralistinen pamfletti. Köyhien pitäisi tajuta, että nöyryytyksistä ja työmarkkinatilanteista riippumatta heidän asiansa ovat paremmin kuin sata vuotta sitten eläneiden köyhien. Jos tuloerot masentavat, niin vika löytyy korvien välistä.
Moralismi osoittaa, että Enbuske on aito uusliberaali. Uusliberalismin isähahmo Milton Friedman katsoi, että yrityksillä on nimenomaan moraalinen velvollisuus maksimoida voittonsa. Uusliberalismi on moraalin alaan kuuluva oppi, ei niinkään talouden.
Tämän moraalin mukaisesti Enbuske katsoo, että yksilön asema on kiinni hänestä itsestään. Jokainenhan pystyy mihin vaan, ihan yksin, kunhan noudattaa markkinoiden periaatteita. Enbuskella saattaisi olla erilainen kokemus yhteiskunnasta, jos hän olisi syntynyt väärän värisenä, väärään maahan tai väärään yhteiskuntaluokkaan.
Yksilöllä on oltava oikeus rikastua älyllään ja ahkeruudellaan, Enbuske vaatii. Hän ei kysy, miten äly ja ahkeruus ovat yksilöön päätyneet. Olisikohan ne kuitenkin tuotettu yhdessä, niin kuin yhteiskunnalliset ongelmatkin.
Entä miten kilpailla monopoliasemaan nousseen yrityksen kanssa? Mitä tehdä markkinoiden ulkoisvaikutuksille? Ei vastausta. Enbusken argumentaation heikkoutta voi pitää osoituksena siitä, että hänen omat ajatuksensa ovat sittenkin niitä helppoja taloushokemia.
Tuomas Enbuske: Ajatusten alennusmyynti. Yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta. Taloustieto 2012. 86 sivua.