Köyhät ansassa 11
Porvarin unelmoidessa porvaristosta ilman proletariaattia, häneltä helposti unohtuu, että tasapuolinen valinnanvapaus kaikkien oikeutena on hyvin monimutkainen juttu.
Kapitalistillehan työläinen on vain työväline, joka iän ja sukupuolen mukaan aiheuttaa erilaisia kustannuksia.
Ihanteena on, että työläisen kapitalistille aiheuttamat kulut supistuisivat yksinomaan siihen, mitä menee niihin elintarpeisiin, jotka työläinen tarvitsee hengenpitimikseen ja sukunsa jatkamiseen.
Kun tehtaanomistaja on päättänyt työläisen riistämisen sikäli, että työläinen on saanut työpalkkansa käteisenä rahana, hyökkäävät työläisen kimppuun porvariston muut osat, kuten talonomistaja, rihkamakauppias, kapakoitsija, panttilainaaja, parittaja jne.
Porvaristo ei ole jättänyt mitään muuta sidettä yhdistämään ihmistä toiseen kuin alastoman edun ja tunteettoman ”käteisellä maksamisen.” Persoonalliset arvot on liotettu vaihtoarvoksi ja vapauden tilalle on asetettu kauppavapaus.
Porvaristo on muuttanut lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen pelkiksi maksua vastaan työskenteleviksi palkkatyöläisikseen.
Insinöörin se korotti koneen ylipapiksi ja typisti perhesuhteen liikuttavan tunnelmallisen verhon alastomaksi rahasuhteeksi.
Ensimmäisten kaupunkien pikkuporvaristo sai alkunsa keskiajan maaorjista. Kolumbuksen Amerikan löytö 1492 sekä Vasco da Gaman meritien löytäminen Afrikan ympäri Intiaan 1498 loivat nousevalle porvaristolle ponnahduslaudan maailmanlaajuiseen pääomien kasaamiseen.
Itä-Intian ja Kiinan markkinat, siirtomaiden hankinta Amerikasta, siirtomaiden kanssa käyty tavaranvaihto, vaihtovälineiden ja tavaroiden lisääntyminen saattoivat kaupan, laivaliikenteen ja teollisuuden vaurastumaan ennen näkemättömällä vauhdilla.
Enää ei kuitenkaan riittänyt pelkkä jokapäiväisten tarpeiden tyydyttäminen. Oli luotava yhä uusia ja uusia tarpeita, joiden tyydyttämiseksi oli rakennettava yhä massiivisempia teollisuuslaitoksia.
Koko ajan kuitenkin porvaristoa seurasi peikko nimeltä Kulutuskysyntä.
Yhä kasvavasta ja köyhtyvästä proletaarijoukosta ei ollut Kulutuskysynnän nälän poistajiksi. Palkkojen korottaminen puolestaan pienensi voittosuhdetta. Työläisten vähentäminen tuotantoa koneellistamalla vaati suuria investointeja.
Alkoi verinen pudotuspeli porvariston keskuudessa. Saksassa laski vuosien 1880 ja 1914 välisenä kautena pienten, enintään viisi työntekijää työllistävien teollisten yritysten määrä puoleen, vähintään 50 työntekijää käsittävien yritysten määrä puolestaan kaksinkertaistui.
Vaikka teollisten yksiköiden määrä laski, jäljelle jääneet yritykset työllistivät neljä kertaa enemmän työntekijöitä 1914 kuin vuonna 1880.
Kruppin teräsyrityksellä oli vuonna 1846 palveluksessaan 122 miestä, vuonna 1873 jo 16 000 ja 1913 peräti 70 000 henkeä.
Nykyisessä ThyssenKruppissa on 199 000 työntekijää ja konserni muodostuu 670:stä erillisestä yrityksestä.
Kapitalismi muuttui pienteollisuudesta suurteollisuudeksi. Tuosta muodosta se yrittää muuttua finanssikapitalismiksi ilman proletariaattia.