Hallitus päätti kehysriihessä noin 2,5 miljardin euron lisäsopeutuksesta. Hallitusohjelman sopeuttamistoimet mukaan lukien valtiontalouden tasapainottamistoimien suuruusluokaksi muodostuu noin viisi miljardia euroa. Se jakaantuu suunnilleen tasan veronkorotusten ja menoleikkausten kesken. Onko tämä paljon vai vähän?
Kaikki on suhteellista. Jos vertailukohdaksi otetaan Ahon-Viinasen hallituksen 1990-luvun alun lamavuosina tekemät leikkaukset, hallituksen päättämät yhteensä noin 2,5 miljardin euron menosäästöt ovat tosi vähäiset: Ahon-Viinasen hallituksen tekemät menoleikkaukset olivat lähes viisinkertaiset.
Sopeutustoimien ajoituksesta voi koitua ongelmia.
Mutta olivatko säästöt välttämättömiä?
Olivat, jos halutaan pitää kiinni hallitusohjelmasta. Hallitusohjelmaan kirjattu sopeutuslinjaus ei kuitenkaan ole taloudellinen välttämättömyys. EU-maiden johtajien allekirjoittaman budjettikurisopimuksenkin tavoitteet ovat lepsumpia kuin hallitusohjelman linjaus.
Myös sopeutustoimien ajoituksesta voi koitua ongelmia. Pahimmassa tapauksessa niiden vaikutukset näkyvät tilanteessa, jossa tarvittaisiin työllisyyttä tukevaa elvytystä eikä kiristystä.
Ahon-Viinasen hallitus alkoi leikata keskellä lamaa. Vaikka kokonaistuotannon supistumisen ja työttömyyden rajun nousun takia valtiontalouden alijäämä oli jo laman alussa paisunut suureksi, leikkausten seurauksena julkisen talouden velkaantumisen kasvu onnistuttiin laman vielä jatkuessa pysäyttämään.
Kävi kuitenkin niin, että leikkaus onnistui mutta potilas kuoli. Suomi ajautui pysyväisluonteisen massatyöttömyyden kauteen, josta ei olla kaikilta osin toivuttu vieläkään.
Ruotsissa toimittiin toisin. Julkisen talouden velkaantumista ei pyritty pysäyttämään keskellä lamaa vaan vasta talouden pyörien alettua pyöriä uudestaan. Työttömyyden määrä pysyi Ruotsissa selvästi pienempänä kuin Suomessa.
Eurooppalaista vyönkiristyspolitiikkaa Saariselällä puolustaessaan pääministeri Katainen totesi, että lyhyellä aikavälillä leikkaukset heikentävät kasvua, mutta ajan kuluessa ne lisäävät maan uskottavuutta ja viime kädessä vahvistavat kasvua.
Lama-ajan kokemusten perusteella työttömyyden hoitamisen laiminlyönti ruokkii lyhyellä aikavälillä pitkäaikaistyöttömyyden syntyä ja voi heikentää oleellisesti talouden kasvunäkymiä myös pidemmällä aikavälillä.
Kataisen ajattelutapa kuitenkin hallitsee euroalueen kriisiä hoitavien poliittisten päättäjien toimintaa. Siitä voi tulla euroalueen kriisin pitkittymisen tärkein syy.
Kirjoittaja on erikoitutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.