Meneillään on naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä käsittelevän antologian julkaisutilaisuus.
Tilaisuudessa on puhuttu muun muassa siitä, kuinka seksuaalisesta väkivallasta kertominen on naiselle aina riski.
– Jos näistä asioista kertoo julkisuudessa, tulee helposti halvennetuksi, on Pia Puu Oksanen kuvaillut.
– Jos kertoo vaikkapa parisuhteessa tapahtuneesta raiskauksesta poliisilaitoksella, tulee kyseenalaistetuksi, sen sijaan että saisi tukea.
Antologian päätoimittaja, kirjailija Katja Kettu on kertonut, kuinka hänen laajassa ystäväpiirissään monella naisella on kokemuksia seksuaalisesta vallankäytöstä ja väkivallasta, mutta kuinka naiset pelkäävät joutumista häpeäjän ja uhrin asemaan.
– Se vähentää halua puhua itselle tapahtuneista asioista. Ja kun todistusvelvollisuus on yleensä uhrilla, saattaa asetelma kääntyä päälaelleen, kun puolueettomia todistajia ei löydy. Se on yksi asia, jota kirja käsittelee.
WSOY:n viestintäjohtaja Maria Romantschuk on pariinkin otteeseen muistuttanut, että tilaisuuden aihe on nimenomaan antologia. Sellaista harvemmin kuulee näissä, lähinnä kulttuuritoimittajien kansoittamissa tilaisuuksissa.
Nyt muistutukseen on syynsä, mutta sitä ei silti kuunnella.
Saman päivän aamuna Iltalehti on näyttävästi epäillyt Katja Ketun keksineen häneen kohdistuneen väkivaltaisen hyökkäyksen ja nimittänyt sitä mainostempuksi.
Yksi toimittaja kysyy, ohjeista piittaamatta, ja Kettu vastaa: Ei, tapaus ei ole keksitty.
lltalehden toimittaja ja videokuvaaja tulevat tilaisuuteen reilusti myöhässä ja häiritsevät sitä saapumisellaan. Sitten alkaa tivaaminen:
– Miksi te ette ilmoittaneet välittömästi siitä poliisille tai tehnyt jälkeenpäin rikosilmoitusta?
(Tämä on muuten mielenkiintoinen tyyppiesimerkki uhrin syyllistämisestä, sanoo joku väliin).
– Voisko Kettu vastata?
– Tiedotustilaisuus on järjestetty kirjan esittelemiseksi ja täällä on paljon tekijöitä paikalla, sanoo Maria Romantschuk.
– Eli teidän mielestä tässä ei ollut mitään selvitettävää?
Tiedotustilaisuutta jatketaan kahvitarjoilulla, Iltalehti päivystää kameroineen ovella, josta Kettu on siirtynyt viereiseen huoneeseen.
Iltalehti (ja moni muu sen perässä) jatkaa verkossa ja paperilla ”tekaistulla” nimellä esiintyvän Katja Ketun riepottelua.
Naisena ja tyttären äitinä olen tuntenut pelkoa ja kuvotusta lukiessani verkossa käytyä keskustelua tapauksen ympäriltä.
Sen sijaan, että tehtäisiin selvä pesäero väkivallan tekijöihin, ryhdytään itse harjoittamaan rajua sanallista väkivaltaa. Kettua on lyöty kaikin mahdollisin tavoin.
Anonyyminä kirjailijaa on vihamielisin sanakääntein kuvailtu muun muassa liian rumaksi, jotta kukaan haluaisi häntä raiskata, jonkun toisen anonyymin mielestä tissit ovat niin hyvät että panisi.
Tämä tapauskertomus on ruma, mutta todistusvoimainen piste Pimppi-kirjan iin päällä.