Tulosvaroitus
Rahoitusmarkkinoilla on väliä. Jokainen merkittävä rahoituksen kriisi kylvää tuhoa tuotannolliseen talouteen ja synnyttää pahimmillaan vuosien talouskrapulan. Syrjäytymisestä ja sosiaalisista ongelmista puhumattakaan.
Keinottelua hillitsevä rahoitusmarkkinavero on pieni, mutta välttämätön askel näiden kriisien välttämiseksi. Sitäkin tärkeämpi se on, koska muu säätelyn parantaminen jäi vuoden 2008 kriisin jälkeen puolitiehen.
Euroopan komissio kääntyi kesällä 2011 pitkän väännön jälkeen kannattamaan veroa. Talouden vakaus ja pitkän aikavälin talouskasvu asetettiin prioriteetiksi ohi rahoitusmarkkinalobbarien kapean sektorin intressien, vaikka komission ehdotusta voisi ja tulisi parantaa edelleen vielä kattavammaksi.
Kun mahdottomasta on ehkä tulossa mahdollista, aktivoituvat pääkirjoitustoimittajat. Suomalaisten sanomalehtien pääkirjoituksissa käynnistyi alkuvuonna 2012 massiivinen kirjoitusinto rahoitusmarkkinaveroa vastaan.
Uutta kirjoituksissa oli lähinnä volyymi. Veroa on Suomessa voinut vastustaa melkeinpä vaikka marsilaisten hyökkäykseen vedoten: kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän helposti läpi.
Tobinin vero tai valuutanvaihtovero tyrmättiin pääkirjoituksissa mitä moninaisimmin argumentein. Sanomalehdet pelkäsivät omien sanojensa mukaan kansaa villitsevää ”tobinismia”, veron taustalla olevaa ”löysää teoriaa” ja markkinoiden pakenemista Ruotsiin.
Komission ehdottama vero ei edes verottaisi Tobinin veron tai valuutanvaihtoveron tavoin valuuttakauppaa, koska Maastrichtin sopimukseen kirjattiin aikoinaan periaate pääomien vapaasta liikkuvuudesta. Argumentit olivat muutenkin usein täysin pielessä.
Harva tiesi kertoa, että Ruotsin malli oli ratkaisevilta osiltaan erilainen, ja sen puutteet oltiin otettu komission ehdotuksessa huomioon. Komission ehdotuksen veropohja on hyvin laaja ja vero perustuu kaupankäyntipaikan sijaan rahoituslaitosten kotipaikkaan.
Veroa ei siis voi kiertää luomalla uusia finanssi-instrumentteja tai siirtämällä kaupankäynnin toiseen pörssiin: ainoa lääke on muuttaa koko yrityksen kotipaikka veroalueen ulkopuolelle.
Vaikuttaa onneksi siltä, että pääkirjoitusten häly on jäämässä EU:n reunavaltion median sapelien kalisteluksi. Nyt tulisi varmistaa että vero otetaan käyttöön mahdollisimman laajalla alueella ja komission esitystä kattavammassa muodossa.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla perjantaina 10.2. Sunnuntaina verkkolehdessä Teppo Eskelinen kirjoittaa luottoluokittajista.