Kuopiolainen, Helsingissä 1957 syntynyt Atik Ismail on ollut monessa mukana niin urheilun, politiikan kuin kulttuurinkin saralla. Kun kuopiolainen kansanedustaja Erkki Virtanen pyysi Ismailia Vasemmistoliiton ehdokkaaksi eurovaaleihin, hän suostui, kunhan saa vastineeksi henkistä ja moraalista tukea.
Ismailin sukujuuret ovat Venäjällä. Tataarilaiseen vähemmistöön kuuluneita siirtyi Venäjältä Suomeen 1870-luvulla Aktuk-kylästä. He olivat tsaarin palvelijoita, jotka sotivat islamilaisia uskonveljiään vastaan.
– Oli ollut katovuosi ja noin tuhat henkeä muutti Suomeen.
Atik Ismailin äiti syntyi Terijoella 1924, isä Turussa 1922. Isä pelasi jalkapalloa Turun Veikoissa 1948–49, kunnes muutti Helsinkiin.
– Isäni oli kangaskauppias, hän myi torilla mattoja, turkiksia ja kankaita. Isosisko syntyi 1944, vanhempi veli 1948. Minulla on myös kaksoisveli Adil. Isä kuoli 1987, äiti 1980.
– Haagan lähiössä asuessamme innostuin urheilusta kolmen esikuvan kautta. He olivat brasilialainen jalkapalloilija Pele, nyrkkeilijä Muhammed Ali sekä Kaitsu ”Banaanipotku” Pahlman.
– Pelasin Pitäjänmäen Tarmossa jääkiekkoa sekä käsi- ja jalkapalloa HJK:ssa.
– Koin lapsuusympäristöni aika ahdistavana. Isä oli ollut sodassa,ja hänellä oli ongelmia alkoholin kanssa. 60-luvulla Tšekkoslovakian tapahtumat, Vietnam ja Woodstock kolahtivat nuoreen mieleeni. Menin mukaan kouluneuvostovaaleihin. Se oli hektistä aikaa. Lasse Virenin elmomaiset suoritukset olympialaisissa innostivat.
– Kotona oli porvarisperheen taustat ja isäni salasi jopa meiltä lapsilta omaa TUL:n taustaansa. Olin ensimmäisiä, joka siirtyi TUL:n seurasta pelaamaan HJK:hon.
Kuka tahansa
voi tarvita apua
Kiltit ja kauniit Beatlesit eivät saaneet palavasieluista Ismailia syttymään musiikillisesti. Sen tekivät kapinalliset Rollarit jo 1965.
– Siskoni oli minua kymmenen vuotta vanhempi. Hän opetti minut twistaamaan ollessani 8-vuotias.
HJK:ssa Ismail pelasi vuosina 1975–84. Itse hän kutsuu noita vuosia palloiluksi, ryyppäämiseksi ja rokkaamiseksi.
– Dave Lindholm ja Cisse Häkkinen asuivat naapuritalossa, Pelle Miljoona pisti myös fibaa puntteihin. Hans Selon Diiva oli sellainen romaani, josta en ymmärtänyt höykäsen pöläystä.
Nuoruushan ei tunnetusti kestä ikuisesti, joten myös Ismail Ismail joutui tekemään ratkaisunsa. Se tapahtui 9. huhtikuuta 1990. Hän oli tullut pelaamaan Kuopioon ”Kopareihin” neljä vuotta aikaisemmin tarkoituksenaan rauhoittaa elämäntahtiaan.
– Tuli kuitenkin muuton jälkeen vielä rellestettyä. Ei ole mikään salaisuus, että jouduin ”lataamoon” neljäksi kuukaudeksi. Se pysäytti.
– Kokemuksesta voin sanoa, että en ymmärrä poliitikkojen puheita laitospaikkojen vähentämisestä. Kuka tahansa meistä voi tarvita apua, eikä pelkkä avohoito ja lääkitys riitä. Itse en olisi välttämättä avohoidossa selvinnyt pahimman kriisini yli.
EU:ssa Ismailia kiinnostaa eniten sosiaali- ja terveyspolitiikka. Hän on työskennellyt 17 vuotta lähihoitajana ja toimintakeskuksen ohjaajana päihde- ja mielenterveystyössä.
– Myös islamin ja kristinuskon kohtaaminen ovat sydäntäni lähellä, samoin Venäjään liittyvät kysymykset. Ihmisen herkkyys ja sielullinen haavoittuvuus eivät tunne kulttuurisia eikä valtakuntien rajoja.
– Erilaiset poliittiset strategiat kestävän kehityksen saavuttamiseksi ovat myös mielenkiintoni kohteina. Armeija pitäisi lakkauttaa kokonaan. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Eri kulttuurien kanssa käytävässä dialogissa hyssyttely on pahinta.
Jumppamaikan
työ on raskasta
Opettajan arkipäivään Ismail on tutustunut viime aikoina hoitaessaan liikunnanopettajan viransijaisuuksia. Tammikuun 10. päivänä hän tilitti kokemuksiaan blogissaan. Verrattuna valmentamiseen tai jalkapallokoulun vetämiseen ylä-asteen jumppamaikan työ on raskasta.
– Liian isoja luokkia. Kun kolmisenkymmentä nuorta yrittää oppia lentopalloilun saloja, haastetta opettajalle riittää, kun yksi kaivelee muniansa, toinen vittuilee, kolmas on laiska kuin pata, neljäs hekottelee, viides nukahtaa, kuudennella ei ole minkäänlaista rytmiä, seitsemännellä ei halua, kahdeksannella ei liikunnan kalua, yhdeksäs häiriköi ja joukossa on jokunen motivoitunutkin.
Ismail myöntää, ettei todellakaan kadehdi vakinaisia opettajia, joiden täytyisi hinata tällaisia ylisuuria ryhmiä lähes kymmenen kuukautta vuodessa.
– Nyt on otettava järki käteen ja tehtävä uusi opetussuunnitelma. Muuten tukehtuu kaikki. Leikki, ilo, nauru ja hymy ovat tärkeitä niin jalkapallovalmennuksessa kuin kouluopetuksessakin.
n
Atik Ismail
Syntynyt 5.1.1957 Helsingissä.
Asuu Kuopiossa, puoliso ja kaksi aikuista lasta.
Lähihoitaja, toimintakeskuksen ohjaaja.
Harrastuksena valmentajaa iisalmelaista PK 35 -jalkapallojoukkuetta
Kirjallinen tuotanto: Runoteokset Runoni on Pilkku, Pomputtaja Palle, Tuuletus, Ilon synty sekä näytelmät Hawdy Bastard ja Body and Soul ja romaanit Cisse – pieni kunnianosoitus, Isiltä Pojille yhdessä Marko Leinon kanssa sekä Klubin Kundit – 20 vuotta Koukussa.
www.atikismail.fi
Vaalilause: From Pöljä to Brussels!