Ihan ensimmäiseksi sitä vain ihmettelee, miten hyvin Pirjo Leppänen esittää koiraa. Hän lepää lattialla ketarat oikoisena löysä neulepaita päällä, hiukset sidottuna kahdeksi korvat peittäväksi poninhännäksi – ja on ilmetty vanha väsynyt koira! Yksikään koira ei pystyisi samaan.
Sitten on tämä näytelmän toinen elävä olio, viisikymppinen miestoimittaja, joka on jäänyt pois päivälehdestä burnoutin tai ryyppäämisen vuoksi.
Vesa Kietäväisen esittämä mies tekee väitöskirjaa. Aiheena on toiseuden mykät diskurssit eli koirat ja kissat maailmankirjallisuudessa. Siis tyypillinen nykyaikainen tärkeä tutkimusaihe.
Tekeillä on myös runokokoelma, jota mies kertoo tekevänsä yhdessä koiransa kanssa. Runoissa on jykevät loppusoinnut.
Itse näytelmässä toiseuden mykät diskurssit viittaavat mukavasti ihan muualle kuin tuttuihin kotieläimiin. Ex-toimittaja, joka on myös ex-aviomies ja melko huithapeli muutenkin, edustaa itse selvästikin yhdenlaista toiseutta.
Hän on ulkona kaikesta, myös kirjallisella saralla, vaikka onkin kovin työntouhussa. Koiralle luetut näytteet osoittavat, että miehen tähti on jo laskemaan päin, jos sitten on koskaan ollutkaan kovin korkealla.
Ymmärtävä koiruus
Mykät diskurssitkin voidaan ymmärtää monella tavalla. Mies puhua pajattaa kaiken aikaa, mutta pääosin täyttä tyhjää. Höpöttää itsensä piiloon. On siis omalla tavallaan mykkä. Koira ymmärtää tämän kuten kaiken muunkin.
Näytelmässä eletään koiran viimeisiä hetkiä. Rakkaan lemmikin jäähyväiset synnyttävät kaipauksen. Mies huolehtii ja murehtii.
Samalla kuitenkin kerrotaan toista tarinaa siitä, miten ylivoimainen eläin on kaikkea turhanaikaista hössöttävän ihmispolon rinnalla. Eläin on pystynyt säilyttämään luontoyhteytensä. Sieltä hän ammentaa rauhaa ja viisautta niin ihmisen kuin kuoleman edessä.
Toimittaja Matti Kuuselan Aamulehteen tekemästä koirajutusta alkunsa saanut kirjoittajan esikoisnäytelmä on rohkea teko. Kari Väänänen halusi kertoa lehtijutun tarinan näyttämöllä. Ja kyllä se kannatti tehdä. Näytelmä osoittaa, miten taipuisa teatteri on.
Tosin tarinaa ei olisi pitänyt venyttää edes puolitoistatuntiseksi, koska ainesta ei riittänyt ihan koko mitalle. Tarinaa rytmitettiin koiran pissatusreissuista tehdyillä videopätkillä, mutta itseään toistavina niistä tuli esityksen kuolleita hetkiä.
Esitys on TTT:n ja Rovaniemen Teatterin – Lapin Alueteatterin yhteistuotantoa. Näytelmä kantaesitettiin viime lokakuussa Kemijärvellä. Se on kiertänyt jo Torniossa, Pellossa, Kittilässä, Ivalossa ja Sodankylässä.
Koira katsoo taivaalle. Käsikirjoitus Matti Kuusela, ohjaus Kari Väänänen, rooleissa Pirjo Leppänen ja Vesä Kietäväinen. Ensi-ilta TTT:n kellariteatterissa 13.1.