Saksassa paljastunut uusnatsien tekemä murhasarja on paljastunut vain jäävuoren huipuksi. Vuosien 2000–2006 ”kebab-murhien” uhrit olivat turkkilaista ja kreikkalaista syntyperää olevia pikkupuotien pitäjiä. Jokaista oli ammuttu teloitustyyliin lähietäisyydeltä päähän.
Saksalaislehtien tekemien selvitysten mukaan Saksojen yhdistymisen jälkeen äärioikeisto on tehnyt 137 murhaa rasistisin perustein. Die Zeitin ja Die Tagesspiegelin tutkimus kattoi vuodet 1990–2008. Virallisten tilastojen mukaan murhia on tänä aikana tehty ”vain” 46.
Todellisuutta on, että joka viikko joku joutuu Saksassa äärioikeistolaisten hyökkäyksen kohteeksi. On vain onnesta kiinni, mikä on lopputulos.
Amadeu Antonio Kiowa oli ensimmäinen uhri
Saksassa on parin viime viikon ajan ihmetelty, miten Nürnbergissä, Münchenissä, Rostockissa, Hampurissa, Kasselissa ja Dortmundissa tapahtunut murhasarja oli mahdollinen. Miksi sen kuviteltiin liittyvän järjestäytyneeseen rikollisuuteen, vaikka uhrien tausta ei mitenkään viitannut tähän?
Sopii myös kysyä, miksi Saksan viranomaiset ovat olleet näkyvästi huolissaan vasemmistoanarkisteista, jotka polttavat öisin autoja, mutta eivät äärioikeistosta, joka on murhannut maailmankuvaansa sopimattomia ihmisiä vuodesta 1990 asti.
Ensimmäinen tai ainakin yksi ensimmäisistä rasistisin motiivein murhatuista yhdistyneessä Saksassa oli angolalaissyntyinen tehdastyöläinen Amadeu Antonio Kiowa. Lähes päivälleen 21 vuotta sitten hän istui ystävineen diskon baarissa Eberswalden kaupungissa itäisessä Saksassa Brandenburgin osavaltiossa. Puolilta öin poliisi soitti baarin omistajalle ja kehotti sulkemaan paikan, koska skinheadit olivat tulossa.
Kiowa ei ehtinyt pakoon. 40–60 skinin joukko hakkasi hänet. Mies kuoli kaksi viikkoa myöhemmin vammoihinsa.
Ankarin rangaistus brutaalista murhasta oli neljä vuotta nuorisovankilassa. Tuomarit pitivät lieventävänä asianhaarana sitä, että DDR:ssä valtio ja puolue määräsivät kaikesta, mutta nyt poliittiset mullistukset hämmensivät nuorisoa.
Turvattomia alueita
Der Spiegel kirjoittaa rasistisen väkivallan arkipäiväistyneen Saksassa kahdessakymmenessä vuodessa. Hiljaisia kynttilämielenosoituksia uhrien muistolle ei ole järjestetty enää pitkään aikaan.
Saksa käyttää 24 miljoonaa euroa vuodessa väkivallan vastaisiin hankkeisiin, mutta ne eivät tehoa. Sen sijaan Saksaan on muodostunut alueita, joihin ainoastaan valkoihoiset voivat mennä henkeään vaarantamatta. Ulkomaalaiseksi tunnistettavien ei kannata matkustaa Berliinin itäisimpiin osiin entisen Itä-Saksan osavaltioista puhumattakaan. Monissa matkaoppaissa varoitetaan eritoten mustaihoisia tästä.
Poliisi peitteli imagosyistä
Vuonna 2007 Saksi-Anhaltin osavaltiossa koettiin skandaali, kun tuli ilmi, että poliisi peitteli maan silloin pahinta äärioikeistolaisen väkivallan tilastoa imagosyistä.
Osavaltioparlamentin tutkinnassa selvisi, että peittely läpäisi koko komentoketjun. Kolme todistajana ollutta poliisia kertoi esimiestensä ohjeistaneen, ettei heidän tarvitse huomata kaikkea. Liika huomio äärioikeistolaiselle väkivallalle pilaisi osavaltion maineen.
Osavaltio oli mukana peittelyssä ministeriötasolta asti. Ministeriö ja poliisi kiistelivät, ovatko sana ”neekerihuora” ja lause ”tapan sinut nekru” varsinaisesti rasistisia. Todistajien mukaan pelkästään tällä saivartelulla onnistuttiin pitämään 135 rikosta poissa virallisista tilastoista.
Saksan viranomaisten mukaan maassa on 25 000 äärioikeiston kannattajaa. Lähes 10 000 heistä on luokiteltu väkivaltaisiksi.