Mitä tulee mieleen?
Mitä seuraavat sanat tuovat ensimmäiseksi mieleenne, Paavo Lipponen?
Markkinaliberalismi? Sille tarvitaan vastapaino.
Tulopolitiikka? Ajankohtaista, jos vain päästään eroon oikeaoppisuudesta nimenomaan työnantajapuolella.
Sosialismi? Sen ydin on tasa-arvo.
Kapitalismi? Järjestelmä, jonka kanssa pitää tulla toimeen, mutta joka vaatii vastapainokseen vahvan yhteiskunnan.
Venäjä? Hyvä naapuri.
Ruotsi? Meidän rakas veljemme.
Yhdysvallat? Elinvoimainen kansakunta.
Nato? Realiteetti.
Maaseutu? Tärkeä kaikille suomalaisille.
Kuopio? Kotkaapunti. Se pitää sanoa nimenomaan savoksi, sillä kotikaupunkini on Helsinki.
Ydinvoima? Tärkeä energiavalikoimassa.
Tuulivoima? Kehitettävä energiavaihtoehto.
Presidenttipeli? Tästä tulee paljon hauskaa.
Kun Paavo Lipponen ryhtyi vuonna 2009 tavoittelemaan Euroopan presidentin virkaa, hän ilmoitti Indiana Jones -elokuvaa mukaillen kyseessä olevan The Last Crusade, Viimeinen ristiretki.
Se ei kuitenkaan jäänyt Lipposen komean poliittisen uran päätepisteeksi. Nyt hän on kaikella tarmolla mukana presidentinvaalissa SDP:n ehdokkaana. Tarkoitus on voittaa vaalit.
– Ei voi jäädä passiiviseksi tässä tilanteessa. Jos lähtee ehdokkaaksi, pitää olla tehtävä, perustelee Lipponen mielenmuutostaan.
Lipposella on tehtävä. Hän on huolissaan Suomen suunnasta. Suomi on pidettävä aktiivisena ja rakentavana toimijana Euroopan unionissa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.
– Emme saa vetäytyä ja eristäytyä. Sellaistakin linjaa on tarjottu.
Suomen asenneilmastossa Lipponen näkee ikävää kehitystä. Vähemmistöihin käydään kiinni, ainakin suusanallisesti, jos ei muuten.
– Huono käytös ja vihamielinen asenne vähemmistöjä kohtaan ovat nykyään liian hyväksyttyjä.
Lipponen haluaa vaalia kansakunnan eheyttä, jonka pohjana on vahva demokratia, ihmisoikeudet ja avoimuus. Ne ovat olleet Suomen menestyksen perusta.
– Nuorisolle pitää antaa näköala tulevaisuuteen, että tässä maassa voi rauhassa elää, asua ja tehdä työtä suomalaisena, oli tausta mikä tahansa.
Perussuomalainen harha
Huonon ilmapiirin oireisiin kuuluvat Lipponen mukaan demokratiaa väheksyvät puheet, ahdasmielisyys ja maahanmuuttajavastaisuus. Tällaiset asenteet eivät suinkaan saaneet kansan tukea kevään eduskuntavaaleissa, Lipponen tähdentää.
– Tässä on tietynlainen harha. Perussuomalaiset samaistetaan koko kansaan, vaikka he ovat vähemmistö. Häntä ei saa heiluttaa koiraa, kuten nyt näyttää tapahtuvan.
Lipposen mielestä mennään metsään, jos vaalituloksen perusteella perussuomalaiset saisivat näyttää kansakunnan suunnan.
– Heillä ei ole mitään suuntaa, ei muuta kuin umpikuja.
Lipponen on kuitenkin ulkomailla televisio- ja lehtihaastatteluissa puolustanut perussuomalaisia.
– Olen sanonut, että kyseessä ei ole äärioikeistolainen liike, vaan ensi sijassa protestiliike. Sellaisena se tulee ottaa, ja ottaa vakavasti.
Puolueessa kuitenkin esiintyy äärioikeistolaisuutta ja siihen on Lipposen mielestä korkea aika tehdä selvä pesäero.
– Vetääkö puoluejohtaja Timo Soini ja perussuomalaisten enemmistö selvän eron äärioikeistoon? Vielä sitä ei ole nähty, Lipponen oudoksuu.
– Äärioikeistoa ei voi hyväksyä mihinkään. Kysymys on nyt siitä, hallitsevatko he jo nyt perussuomalaista puoluetta. Täytyy sanoa, että ei hyvältä näytä.
Lipposen mielestä perussuomalaisille pitää avata rakentava näköala olla mukana ratkaisemassa isänmaan ongelmia.
– Suomalaisia pitää koota aktiiviseen kannanottoon demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta ja vähemmistöjen turvan puolesta. Tarvitaan kansanliikettä näiden arvojen ympärille. Siitä on nyt perimmiltään kysymys.
Presidentille riittää tekemistä
Perustuslaki tulee syksyn aikana eduskunnan toiseen käsittelyyn. Paavo Lipponen ei ole vähimmässäkään määrin huolissaan presidentin vallan kaventumisesta.
Hänelle sopii, mitä eduskunta päättää. Presidentin ei tarvitse kärsiä tekemisen puutetta.
– Ei tule mieleenkään jäädä pohtimaan pitäisikö presidentin, hallituksen tai pääministerin saada lisää valtaa. Työtä riittää kaikille ja sitä on valtavasti.
Lipponen korostaa instituutioiden työnjaon luontevuutta ja joustavuutta.
– Jos instituutioissa toimivat ihmiset ymmärtävät, että keskinäinen kunnioitus on kaiken yhteistoiminnan perusta, löytyy myös yhteistoiminnan kulttuuri.
Uudistuvassa perustuslaissa presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Myös Eurooppa-politiikassa presidentille löytyy paikka.
– Eurooppa-politiikka on hallituksen asia. Mutta kun on kysymys Euroopan kehittämisen suunnasta tai juridisesti perussopimuksen muutoksesta, silloin presidentti on mukana.
Globalisaation nykyisessä vaiheessa Suomen, ja presidentin etunenässä, on Lipposen mukaan oltava aktiivinen vaikuttaja.
– Globaalit instituutiot, ennen kaikkea taloudelliset, ovat muotoutumassa uudelleen. Presidentin on oltava siinä linjassa, jossa pyritään turvaamaan Suomen etuja ja vaikutusvaltaa.
Tarvitaan selkeä linja
Euroopan velkakriisin selättämiseksi Lipponen haluaa EU- ja euromailta selkeitä poliittisia päätöksiä, jotka pohjautuvat parlamentteihin ja hallituksiin.
– Demokratiassa kaikki palautuu aina parlamentteihin ja hallituksiin. Siellä se vastuu lopulta on ja siellä se on kannettava.
– Pitää päättää korkeimmalla poliittisella tasolla, mihin suuntaan halutaan mennä. Halutaanko pitää unioni ja euro koossa?
Markkinavoimia voi Lipposen mielestä aina arvostella, mutta ne tarvitsevat poliittisilta päättäjiltä selkeän linjan, jotta luottamus palautuu.
Lipponen pitää turhana huolta EU:n ”liittovaltiokehityksestä”. Siihen suuntaan ei olla menossa, pikemminkin päinvastoin.
– On menty suuntaan, joka ei ole pelkästään myönteinen.
Nyt mennään suurten jäsenmaiden vetovastuulla. Päätökset tapahtuvat paljolti kulissien takana, eikä se ole kovin läpinäkyvää.
EU:n komissiota, jossa pienilläkin mailla on sananvaltaa, on työnnetty syrjään keskeisestä päätöksenteosta. Lipposen mielestä olisi parempi, että vetovastuu on selkeillä instituutioilla selkeine valta- ja vastuusuhteineen ja päätöksentekosääntöineen.
Tunarointia EU:ssa
Lipposen kahdella hallituskaudella (1995–2003) muodostui Suomen linja Euroopan unionissa. Mentiin tiiviisti mukaan vaikuttamaan aina ytimiin asti. Lipposen mielestä tällä linjalla on pysytty.
– Hieman kyllä ihmettelen oltuani kahdeksan vuotta poissa, että kaikki se tunarointi mitä sinä aikana Euroopan unionissa on harjoitettu, pannaan minun tililleni.
– En tarkoita, että Suomi olisi tunaroinut, vaan että siellä on tunaroitu, Lipponen täsmentää.
Lipposta hieman harmittaa, että erityisesti keskustassa hänen syykseen luetaan velkakriisistä juontuvat EU:n ja Suomen nykyiset ongelmat.
– Keskusta oli kahdeksan vuotta vallassa. Miksi he ovat sallineet tällaisen kehityksen? Mitä varten he olivat vallassa, jos eivät mitään tehneet?
Saksan vasalliksi?
Lipposen mielestä vahvalle unionille ja eurolle ei ole vaihtoehtoa. Jos hajoamisilmiö päästetään liikkeelle, Suomi jää jalkoihin, Lipponen ennustaa.
– Emme kai halua, että Suomesta tulee Saksan vasalli. Näinhän siinä käy, jos euro hajoaa ja me joudumme kiinnittymään Saksan markkavyöhykkeeseen.
– Siitä olisi myös poliittisia seurauksia meille täällä Saksan ja Venäjän välissä. Halutaanko takaisin siihen aikaan, jolloin olimme suurten pompoteltavana?
Lipposen mukaan Suomen selkeä etu on olla mukana vahvassa suuressa yhteisössä.
– Jos halutaan jotain muuta, niin mikähän se vaihtoehto sitten on? Olisi hyvä kuulla.
Mitä tulee mieleen?
Mitä seuraavat sanat tuovat ensimmäiseksi mieleenne, Paavo Lipponen?
Markkinaliberalismi? Sille tarvitaan vastapaino.
Tulopolitiikka? Ajankohtaista, jos vain päästään eroon oikeaoppisuudesta nimenomaan työnantajapuolella.
Sosialismi? Sen ydin on tasa-arvo.
Kapitalismi? Järjestelmä, jonka kanssa pitää tulla toimeen, mutta joka vaatii vastapainokseen vahvan yhteiskunnan.
Venäjä? Hyvä naapuri.
Ruotsi? Meidän rakas veljemme.
Yhdysvallat? Elinvoimainen kansakunta.
Nato? Realiteetti.
Maaseutu? Tärkeä kaikille suomalaisille.
Kuopio? Kotkaapunti. Se pitää sanoa nimenomaan savoksi, sillä kotikaupunkini on Helsinki.
Ydinvoima? Tärkeä energiavalikoimassa.
Tuulivoima? Kehitettävä energiavaihtoehto.
Presidenttipeli? Tästä tulee paljon hauskaa.