Työmarkkinaneuvotteluissa eletään ratkaisevia hetkiä. Ratkaisu joko syntyy vuorokauden sisällä tai sitten osoittautuu mahdottomaksi. Vaikka neuvottelijat pitävät suunsa supussa, niin väännön tiukkuudesta voi päätellä molempien osapuolten neuvottelevan tosissaan. Hallitus puolestaan on hälytysvalmiudessa ja valmis omiin päätöksiinsä, jos sopu alkaa syntyä.
Vaikka työnantajapuoli onkin tuhat kertaa kieltänyt enää koskaan sitoutuvansa tulopoliittiseen sopimukseen, niin nyt juuri sellaista yritetään vääntää kasaan. Keskusjärjestötasolla on haettu sopua laadullisista työelämän kehittämiseen liittyvistä asioista ja neuvottelupöytään ovat viime vaiheessa tulleet myös eurot. Nyt yritetään tehdä eri aloihin vaikuttavaa tupoa, vaikka sitä joksikin muuksi halutaankin kutsua.
Työnantajapuoli haluaa selvitä mahdollisimman pienin kustannuksin. Työelämän laadullisten parannustenkaan ei työnantajien mielestä pitäisi maksaa mitään. Palkkapuolella alimman tarjouksen on esittänyt Teknologiateollisuus. Sen esittämältä tasolta on kuitenkin liikuttava ylöspäin, jotta sopimus syntyisi.
Jos neuvottelut kariutuvat, mikä sekin on täysin mahdollista, niin ei sekään maailmanloppua merkitse. Edessä on silloin levoton syksy. Paljon riippuu nyt siitä, onko työnantajapuoli valmis ostamaan työrauhaa omaa palkkalinjaansa isommilla korotuksilla.
Jos neuvottelut kariutuvat, niin Teknologiateollisuuden palkansaajajärjestöt uhkaavat jo tehtyjen päätöstensä mukaisesti työtaistelutoimilla ja muilla avoinna olevilla aloilla käynnistellään omia liittokohtaisia neuvotteluja.
Jos ”ostovoimaa turvaava” neuvottelutulos syntyy, niin hallitus ilmoittanee silloin – kuten pääministeri Jyrki Katainen on useaan kertaan todennut – ”vastaantulostaan”, joka lienee 0,5–1 prosentin tuloverokevennys taulukoihin. Miten ne näinä ankeiden talousnäkymien aikoina kustannetaan, onkin suuren luokan poliittinen kysymys.