Maalaus hätkäyttää. Kaksi uimahousuihin pukeutunutta mahakasta miestä autiolla rannalla, toisen pää on rajattu kuvasta ulos. Ei tällaisia teoksia yleensä nosteta kultaisiin kehyksiin.
Miehet on siirretty kuvan reunoille, kompositio keskittyy tyhjään tilaan. Tässä, kuten muissakin näyttelyn teoksissa on paljon tyhjää: rantahiekkaa, vettä, taivasta.
Näyttelykokonaisuus pohjautuu Johanssonin kuukauden mittaiseen työskentelyjaksoon Espanjan aurinkorannikolla. Siellä hän dokumentoi massaturismia valokuvin, tekstein ja liikkuvan kuvan avulla.
Maailman uutiset talouskriiseineen tunkeutuvat lomaparatiisiin.
– Ehkä tyhjä tila on tullut maalauksiin, koska kaipasin sitä tungoksessa, taiteilija pohtii.
Todellisuudessa hiekkaa ei juuri näkynyt. Sen peittivät vieri viereen, kylki kylkeen asettuneet auringonpalvojat.
Keinotekoiset keitaat
Jonna Johansson tutkii usein töissään yhteiskunnallisia ilmiöitä. Muun muassa eriarvoistuminen, köyhyys ja naisiin kohdistuva vallankäyttö ovat Johanssonin käsittelyssä saaneet maalauksen muodon.
– Olen aina halunnut ottaa töilläni kantaa.
Uusimmissa töissään Johansson tutkii massaturismia. Aihe on muhinut taiteilijan päässä siitä asti, kun hän kymmenen vuotta sitten opiskeli Madridissa. Sieltä hän teki hämmentävän matkan Aurinkorannikolle, Fuengirolaan.
Ero Madridiin oli huikea.
– Sama maa, mutta aivan erilainen maailma.
– Että mennään massoittain täyteen ahdettuun ja keinotekoisesti rakennettuun ympäristöön ja haetaan sieltä niitä oman kulttuurin piirteitä: mennään baariin, jossa puhutaan omaa kieltä ja tarjoillaan oman maan ruokia. Se on kiinnostava ilmiö.
Turtana uima-altaalla
Johansson kertoo viimesyksyisestä vierailustaan Torremolinokseen:
– Menin hotellikompleksiin, joka oli valtavan suuri ja näytti ruotsinlaivalta käytävineen ja huoneineen. Kaikilla oli all inclusive -rannekkeet ja he kantoivat muovimukeja käsissään. Aika hiprakassa heti aamusta siellä seilattiin altaan ja huoneen väliä.
Massaturismi on kiinnostava, muttei ongelmaton ilmiö.
Paikalliset yrittäjät harvoin hyötyvät massojen massista. Raha kannetaan kansainvälisten matkailujättien hotellikomplekseihin. Myös ympäristölle turismi on tuhoisaa moni tavoin.
– Jonkinlaista joukkohypnoosiahan se on, massaturismilla pidetään ihmiset tyytyväisinä tässä kapitalistisessa rakenteessa, kommentoi näyttelyä ripustava Johanssonin puoliso Juan Kasari.
Massaturismi takaa sen, että voi mennä turvallisesti ulkomaille kuluttamaan seurauksista välittämättä. Uima-altaan ääressä drinkkiä siemaillessa ei tee mieli kyseenalaistaa järjestelmää.
Kaikki on kaupan
Massaturismin ongelmista huolimatta Jonna Johansson ei halua tuomita yksittäisiä matkailijoita. Hän tietää olevansa etuoikeutettu, koska muun muassa taiteilijaresidenssien avulla on voinut matkustella ekologisemmin ja elää paikallisten keskellä, heidän tavoillaan ja ehdoillaan.
Vaikka näyttelyn töissä taustalla on valokuvamateriaalia, ajallinen ja paikallinen etäisyys yhdessä maailman tapahtumien kanssa on muuttanut teosten kuvaamia tilanteita.
Johanssonin töille tunnusomaista pinkkiä on näissäkin maalauksissa, mutta uhka nousee myrskynä taivaanrannasta.
Maailman uutiset talouskriiseineen, poliittisine jännitteineen ja joukkosurmineen tunkeutuvat lomaparatiisiin. Pelon ilmapiiri värittää taivaat synkiksi.
Taiteilijan yhdistellessä palasia sieltä sun täältä, saattaa rannalla astella vaikkapa paikallinen pienyrittäjä, joka talouskriisin seurauksena on menettänyt toimeentulonsa.
Häntä ei välttämättä erota turistista. Samassa liemessä uimme kaikki, viimeisellä rannalla. Ja kaikki on kaupan.
– Kohta varmaan myydään Kreikan valtion taideaarteetkin.
Jonna Johansson: For Sale 9.10. saakka. Galleria Jangva, Uudenmaankatu 4-6, Hki. Avoinna ti-pe 11-19, la-su 11-17.