Ekonomisti Turo Bergman laukaisee aikamoisen pommin sanomalla, että hän on vastustanut tulopoliittisten sopimusten ja tuloverokevennysten yhdistämistä jo 1970-luvulla.
– Silloin otettiin ay-demareiden kanssa vähän yhteen.
– Vastustin sitä sen takia, että se pistää työn ja pääoman suhteen ikävästi sekaisin.
Bergman toimi ennen Vasemmistoliiton poliittisen sihteerin pestiään ekonomistina Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitossa SAK:ssa.
Hänen kritiikkinsä pääsisältö on selkeä. Veroratkaisuilla valtio rupeaa työnantajien puolesta maksamaan palkankorotuksia.
Bergman sanoo ymmärtävänsä tulosopuilun hyvän tarkoituksen, mutta valtion sekaantuminen veropohjaa heikentävillä ratkaisuilla palkkasopimuksiin sekoittaa puurot ja vellit pahemman kerran.
Nytkin on väläytelty niin sanottua nollasopimusta ja siihen kytkettyä veroratkaisua.
Yksittäisratkaisuina erityistilanteisiin verotuksen ottaminen tupon osaksi saattaa Bergmanin mukaan joskus sopia, mutta ei siitä olisi saanut tulla systemaattista automaattia.
– Olisi pitänyt osata lopettaa ajoissa.
Sitä paitsi se on hänen mukaansa vienyt ay-liikkeeltä uskottavuutta.
– Se on vienyt ammattiyhdistysliikkeeltä mandaattia ja uskottavuutta. On ajettu neuvotteluihin vain puolivaloilla ja valtio on sitten korvannut palkankorotukset veroalennuksilla.
Terve veropohja
on rapautunut
Yhteiskunnan kokonaisnäkökulmasta tupojen ja tuloveroalennusten yhdistäminen on ollut haitallista siksi, että terve veropohja on hiljalleen rapautunut.
Tulo- ja omaisuusveroihin tehdyt kevennykset ovat lisänneet erilaisten välillisten verojen määrää. Niissä veroprogressio ei pure.
– Siitä on seurannut tämä helkkarin suuri epäoikeudenmukaisuus, että rikkaat maksavat nyt saman verran veroa kuin köyhätkin.
Bergman jäsentää kahteen osaan vastauksensa, miten asiat olisivat, jos tulopolitiikkaa ja veroja ei olisi yhdistetty.
– Ensimmäinen seuraus olisi ollut se, että veropohja olisi nyt laajempi. Veroja kerättäisiin oikeudenmukaisemmin.
– Kaikkein suurin hölmöilykin eli rikkaiden omaisuus- ja varallisuusveron poisto tapahtui tupon yhteydessä.
Toinen seuraus koskee yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kaikkien sekä rikkaiden että köyhien tasaveron sijaan verotuksessa pitäisi päästä oikeudenmukaisuuteen.
– En minä voi hyväksyä sitä, että työväenliike tai ammattiyhdistysliike on mukana toteuttamassa niin eriarvoista veropolitiikkaa kuin mitä on tehty viime tupojen yhteydessä.
Verotuksen muuttuminen entistä epäoikeudenmukaisemmaksi himmentää sitä tupojen yhteydessä kehuttua asiaa, että palkankorotukset ovat olleet prosentuaalisesti suurin piirtein samansuuruisia.
– Prosentuaaliset korotukset lisäävät sinänsä koko ajan epätasa-arvoa ja kyllä liitot, joilla on ollut varaa pyytää isompia korotuksia, ovat ne tavalla tai toisella aina saaneet, Bergman summaa.
uutiskirje 