– Minä olen tunteellinen höppänä, mutta asiallinen ihminen, esittelee ohjaaja Raila Leppäkoski itsensä tiedotustilaisuuden alussa.
Se Leppäkosken asiallinen puoli on koonnut tilastoa Ryhmäteatterin taipaleesta ja esittelee sitä ylpeänä: 46 suomalaista kantaesitystä, siis 1,6 per vuosi.
– Tätä asiaa harvemmin nostetaan esille.
Oikeastaan infotilaisuuden aihe on syksyn ensimmäinen ensi-ilta: Don Quijote. Ennen näytelmän esittelyä on syytä kerrata hieman menneitä. Niitä kertaa nimittäin näytelmäkin.
Jo teatterin nimi paljastaa, mistä on kyse. Ensemble ja yhdessä tekeminen on Ryhmäteatterissa ollut kaiken perusta.
– Jos joukossa tyhmyys tiivistyykin, niin toisaalta joukossa luovuus kasvaa, Leppäkoski kuvailee.
Teatteri on toiminut ponnahduslautana 15 näytelmäkirjailijalle.
– Joidenkin ura on siitä lähtenyt ylös, joidenkin alas.
Ryhmis tarjonnut ”kirjoitusalustan” myös omilleen. Esimerkiksi Leppäkosken kynästä teatterin näyttämölle on päätynyt kymmenen kantaesitystä.
Myös muun muassa Kari Heiskanen, Esa Leskinen ja Mika Myllyaho ovat kaikki kirjoittaneet Ryhmäteatterille.
– Kantava ajatus on ollut, että tuotetaan itse.
Klassikoistakin on haluttu tehdä uusia, omia sovituksia.
– Siinä joukossa on sellaisia mammutteja kuin Taru Sormusten herrasta, Karamazovin veljekset, Idiootti, Rikos ja rangaistus, Tuntematon sotilas…, Leppäkoski luettelee.
Yleisön suosikki Ryhmäteatteri on aina ollut, mutta yllättävää kyllä, ei pääkaupunkiseudun kriitikoiden eikä rahanjakajien.
Loppuunmyydyistä näytöksistä huolimatta teatteri kamppailee rahavaikeuksissa. Pengerkadun näyttämö on uhattuna, siitä joudutaan todennäköisesti luopumaan.
Ja sitten siihen näytelmään:
Niille, jotka ovat nähneet paljon Ryhmiksen esityksiä, Don Quijote tarjoaa kutkuttavia oivalluksia ja muistoja. Leppäkoski kutsuu sitä retrospektiiviseksi.
– Esitys on kuin morsian, siinä on uutta, vanhaa ja lainattua.
Tyylilajeissa, hahmoissa ja kohtauksissa on suoria lainoja teatterin menneistä esityksistä. On paatosta ja ylevyyttä ja ”dokumentaarista” näyttelemistä, josta jossain vaiheessa tuli Ryhmiksen tavaramerkki.
Esitys on myös teatteria teatterista, erityisesti näyttelijäntyöstä. Cervantesin tekstiin ei ole kajottu, mutta harjoitusvaiheessa liekaa on löysätty ja näyttelijät saavat ”hypellä hiukan aitojen yli”.
Komiikka on pahimmillaan ”alatyylistä hömppää”.
– En tiedä kuinka alas nuo meidän näyttelijät pääsee. Nehän ovat päässeet hyvin alas tämän 30 vuoden aikana.
– Don Quijote on ryhmäteatterilaista estetiikkaa, hyvässä ja pahassa.
Don Quijote. Ensi-ilta Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 15. syyskuuta. Rooleissa Vesa Vierikko, Pertti Sveholm, Ulla Tapaninen, Taisto Oksanen, Janne Hyytiäinen ja Minna Suuronen.