Suomenlinnan kesäteatteri on tällä hetkellä jäätävän kylmä. Linnoituksen muureista hohkaavan kylmyyden ja kosteuden seassa kuitenkin harjoitellaan täyttä päätä. Ryhmäteatterin Ronja, ryövärintytär saa ensi-iltansa 16. kesäkuuta, siihen mennessä muuritkin lienevät hieman lämmenneet.
Näytelmän ohjaava Akse Pettersson on olosuhteista huolimatta tai juuri niiden vuoksi innoissaan.
– Linnoituksessa on ihan mieletöntä harjoitella, tämä on miljöönä tosi poikkeuksellinen. Harjoittelu vaatii aikamoista taisteluhenkeä ainakin tällä hetkellä, kovat olosuhteet vaativat kovaa yhteishenkeä ja tekemisen halua, hän sanoo.
Linnoituksessa on ihan mieletöntä harjoitella.
Kylmässä harjoittelusta on myös etua, sillä paikoilleen ei voi jäädä vaan jatkuvasti on liikuttava, jotta lämpö pysyy yllä. Näyttämön ulkopuolisena tekijänä toimivat lokit, joiden mekastus kuuluu muurien sisälle hyvin.
– Ajattelen, että ne on niitä lentäviä ajattaria. Olen ne jo hyväksynyt osaksi tätä maailmaa, Pettersson naurahtaa.
Luonnon merkitys on suuri Ronjan tarinassa. Myös Ryhmäteatterin versiossa on paljon luontoa, joka syntyy niin lavastuksen kuin esittämisenkin kautta.
Yhteinen haave
Ronja, ryövärintytärtä tehdään tuoreella innolla. Produktioon osallistuvien keski-ikä jää alle kolmenkymmenen. Pääasiassa kurssitovereista koostuva ryhmä haaveili yhteisprojektista, johon nyt tarjoutui tilaisuus.
– Tässä on vähän sellainen sukupolvijuttu, että lähdettiin miettimään, mitä tarinoita on itse lapsena pitänyt arvossa ja joita haluaisi viedä eteenpäin, Pettersson kertoo.
Valintaan vaikuttivat myös käytännön ehdot siitä, millainen tarina olisi sopiva Suomenlinnan kesäteatterin lavalle.
– Kaikki vaan puhui enemmän ja enemmän sen puolesta, että sen pitää olla just Ronja, just nyt, ja just tällä porukalla ja täällä.
Harjoituksista paistaa läpi loistava yhteishenki, ryhmän jäsenet vaikuttavat toimivan välillä kuin saman kehon erillisinä osina. Pettersson kiitteleekin, että yhteen hitsautuneen joukon kanssa pääsee nopeasti asioiden ytimeen.
– Ei tarvitse tehdä niin montaa koukkua päästäkseen tekemään niitä asioita, jotka oikeasti tuntuvat tärkeiltä. Eikä tarvitse jännittää toisiaan ja voi olla suora, niin ohjaajana kuin näyttelijänäkin.
Pettersson on myös dramatisoinut tarinan, muita näyttämösovituksia tekstistä hän ei ole nähnyt. Ryhmäteatterin Ronja, ryövärintytär ei siis ole vastasuhteessa muihin esityksiin nähden, eikä ohjaaja pyri kommentoimaan näytelmällä aiempia versioita.
– Tämä lähtee vain hyvin vilpittömästä rakkaudesta tarinaan. Se mikä siinä on uutta tai vanhaa on minulle toissijaista.
– Enemmänkin ajattelen, että tehdään vaan helvetin hyvä esitys, hän naurahtaa.
Lapsia ja vanhempia
Ronja, ryövärintytär kasvaa kolmen teeman varassa. Teos nojaa lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin, lasten keskinäiseen suhteeseen ja kahden suvun väliseen vihaan.
– Kaikki teemat ovat välttämättömiä draaman kannalta. Tässä on vaarallinen maailma, jossa on olemassa paljon vihaa, mutta samaan aikaan myös voimakkaita ihmissuhteita.
Tarinan perusasetelmassa ryöväreiden ja muiden hirveiden asioiden maailmaan syntyy, jotain viatonta ja puhdasta, joka ei ole vielä oppinut vihaamaan.
– Lähtökohtaisesti olemassa se perheen rakkaus, lasten ystävyys on kuitenkin kielletty. Eli rakkaus on ok, jos ollaan samaa perhettä, mutta heti jos lähdet toiseen leiriin, niin sitten se ei enää olekaan, Pettersson kuvaa kertomuksen ristiriitaa.
Ronjan maailmassa on vihaa ja rakkautta, mutta rakkaus on ehdollista.
– Sehän tässä on ydin, että lapset pakottavat suvut valitsemaan vihan tai rakkauden väliltä.
Vaikka Ronja, ryövärintytär on koko perheen näytelmä, suositellaan sitä jännittävyytensä vuoksi yli seitsemänvuotiaille.
Ronja, ryövärintytär saa ensi-iltansa Suomenlinnan kesäteatterissa 16.6 kello 19.