Jos kokoomus, SDP ja perussuomalaiset ovat mukana uudessa hallituksessa, Suomessa tehdään kompromissien solmimisen poliittista historiaa. Eiväthän nämä puolueet ole ennen luoneet yhteistä hallitusohjelmaa.
Puolueiden tulisi löytää yhteisymmärrys esimerkiksi verotuksessa. Kokoomus esitti vaalikamppailun aikana ansiotuloverotuksen keventämistä kaikissa tuloluokissa ja arvonlisäveron nostamista. Näitä molempia vaatimuksia SDP ja perussuomalaiset vastustivat.
Kokoomus tuki myös ympäristöverojen korotusta. SDP ehdotti niiden pitämistä ennallaan, ja perussuomalaiset esitti aiemmin tehdyistä energiaverojen korotuksista luopumista.
Kompromissit saattavat murentaa jonkun puolueen uskottavuuden.
Uudessa hallitusohjelmassa muun muassa nämä ristiriitaiset tavoitteet tulisi tavalla tai toisella sovittaa yhteen. Koska verotuksen muutokset liittyvät erottamattomasti tavoitteeseen pienentää valtiontalouden alijäämää, siihen voidaan pyrkiä myös menoja karsimalla.
Ei olisikaan ihme, jos uudessa hallitusohjelmassa korostuisivat menoleikkaukset, eivätkä verotuksen muutokset. Tämä linjaus sopii erinomaisesti myös neljännelle uuteen hallitusohjelmaan merkittävästi vaikuttavalle poliittiselle voimalle: valtiovarainministeriölle (VM) ja sen virkamiehille.
VM suositteli kestävyysvajelaskelmia esitellessään sitä, että julkisen talouden tilaa parannettaessa valtaosa kohentamistarpeesta katettaisiin menosäästöillä eikä verojen korotuksilla. Tämä peruslinja sopinee kaikille osapuolille.
Kompromissin hieronnassa vaikein asia on kuitenkin uuden hallituksen linja talouskriisiin joutuneiden euromaiden auttamisessa. Vielä vaalitaistelun aikana kolmen puolueen linjaukset erosivat selvästi toisistaan.
Kompromissin löytymistä hankaloittaa se, että kompromissiehdotuksen käsikirjoitus laaditaan viime kädessä Suomen rajojen ulkopuolella. Jos pitää vastata ”kyllä” tai ”ei” esimerkiksi kysymykseen Portugali-paketin nykyversion tukemisesta, mikä on kompromissi?
Hallitukseen haluavat politiikan ammattilaiset löytävät euromaidenkin tukemisen osalta hallitusohjelmaan kirjattavan yhteisen linjauksen. Ohjelmaan sisältyvät kompromissit saattavat kuitenkin murentaa jonkun puolueen uskottavuuden.
Eniten menetettävää on perussuomalaisilla, vaikka se sijoittui vaalitaistossa kolmanneksi. Kansalaisten toiveet ja odotukset politiikan muutoksesta kanavoituivat puolueen kautta. Niihin vastaaminen hallitusohjelmaan sisältyvän poliittisen kompromissin avulla on todella haasteellinen tehtävä.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.