Helsingissä viikonvaihteessa järjestetyssä Suomen sosiaalifoorumissa pohdittiin, miten hyvinvointi turvataan hallitun talouslaskun oloissa.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tutkimuspäällikönä toimivan Timo Järvensivun mielestä vastaus kysymykseen on energian ja materian verotus nykyisten tuotannon ja kulutuksen verotuksen sijaan.
Järvensivu laajentaisi talousjärjestelmän perinteisen tuottamisen ja kuluttamisen lisäksi käsittämään koko ekosysteemin. Verotuksen kohteeksi tulisi se energian kulutus ja saasteet, jota talousjärjestelmä ekoyhteisössä aiheuttaa.
Lisäksi Järvensivu tarkastelisi työtä kriittisesti. Nykyisellään työ on aina hyväksi, jos se vain tuottaa veroja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
– Tämä on kestämätöntä. Meidän täytyy käydä keskustelua siitä, mikä työ on arvokasta ja mikä on ekologisesti kestämätöntä työtä.
Järvensivulle degrowth ei tarkoita välttämättä sitä, että bruttokansantuotteen on laskettava. Mutta riippuvuudesta bkt-kasvuun on päästävä eroon.
Tavoitteena on siis yhteiskunta, jossa bkt:sta riippumatta on hyvinvointia.
Saavutettava yhteisymmärrys niukkuudesta
Järvensivu pitää tärkeänä laajan yhteisymmärryksen löytymistä sille, että niukkuus on välttämätöntä jatkossa. Jos tällainen poliittinen yksimielisyys löytyisi, silloin niukkuuden aikaan voitaisiin siirtyä hallitusti, kuten degrowth-liike toivoo, eikä romahduksen kautta, joka muuten odottaa.
Niukkuuden välttämättömyyden näkeminen on Järvensivun mukaan vaikeaa nykyisessä lyhyen aikajänteen politiikassa, joka paneutuu vain elintason ja talouskasvun kysymyksiin.
Vasta 50 vuoden aikajänteellä tarkasteluna ekologiset haasteet tulevat näkyviin. Politiikassa pitäisikin löytyä uusi taso, tulevaisuuseduskunta, jossa ensin määriteltäisiin pitkän aikavälin ekologiset haasteet.
– Ja sieltä käsin katsottaisiin taaksepäin ja mietittäisiin, minkälainen talous- ja sosiaalijärjestelmä pitäisi rakentaa.
Ulvila ajaa Robin Hood -politiikkaa
Tamperelainen degrowth-yhteiskunnan kehittelijä Marko Ulvila turvaisi Robin Hood -politiikalla hyvinvoinnin tilanteessa jossa talous ei kasva.
– Mitä rikkaampia ihmiset ovat, sitä suuremman ympäristövahingon he aiheuttavat.
Ulvila ehdottikin kasvun purkamisen aloittamista tulojen perusteella.
– Jos tulot ovat korkeat, niitä leikataan paljon. Jos ihminen on globaalisti keskituloinen, jatketaan nykyiseen malliin. Köyhän tuloja lisätään.
Tämä ratkaisu on Ulvilan mukaan hyväksi myös rikkaille itselleen.
Verotuksessa tämä tarkoittaisi progressiivista verotusta, joka on Ulvilan mielestä hyvä ympäristövero. Pääomien on oltava verotuksen piirissä ja alemmissa tuloluokissa tarvitaan verohelpotuksia.
Ulvilan esittämä paketti pitää sisällään perusturvan. Sen sijaan ansiosidonnaiset eläkkeet eivät hänen mukaansa sovi kasvun purkamisen yhteiskuntaan.
Palkkatyötä riittää supistuvan talouden yhteiskunnassa kaikille, kunhan sitä jaetaan työaikaa lyhentämällä. Ulvilan mukaan 21 tuntia olisi hyvä viikkotyöaika.
– Vahingollinen työ pitää korvata hyödyllisemmällä, jollaista on esimerkiksi energia- ja liikennejärjestelmien rakentaminen uudelleen.
Likaiselle konetyölle korkea alv
Ympäristövastuun kantaminen vaatii energian kulutuksen vähentämistä reippaasti. Ainakin prosentilla, ehkä jopa 2-3 prosentilla.
Ulvilan mielestä pitäisikin kiireesti keksiä sellainen progressiivisen elementin sisältävä verojärjestelmä, joka iskisi vahvasti luonnonvarojen kuluttamiseen ja saastumiseen. Yhtenä osana voisi hänen mukaansa olla asukasmäärän mukaan porrastettu kiinteistövero.
Arvonlisäveroa voisi Ulvilan mukaan kehittää Kati Peltolan esittämällä tavalla eli tuotannon verotuksella siten, että puhdasta käsityötä palkittaisiin ja verotettaisiin likaista konetyötä.
Paikalla ollut Peltola käyttikin keskustelussa puheenvuoron, jossa hän vakuutti verotuksen käyttökelpoisuutta ohjausvälineenä .
– Toivon, että kaikki mahdolliset kansalaisliikkeet ja puolueet askartelisivat verotuksen kanssa, sillä juuri sen avulla systeemiä voidaan muuttaa.
Tähän asti verotus on muotoutunut suurten pääomanomistajien ehdoilla. Tätä markkinoidaan nytkin työllisyyden takaajana, vaikka todellisuudessa nykyinen talouden kasvumalli vähentää työllisyyttä koko ajan.
– Mitä enemmän tehdään globaaleja tuotantojärjestelmiä, sitä vähemmän tilaa on sille, että kaikki ihmiset tekisivät järkevää työtä omassa ympäristössään, Peltola totesi.