Viimeinen sana
Kansan Uutisten Viikkolehti ilmestyy tänään työväenlehtipäivän teemanumerona. Vietämme päivää vähän etuajassa ja niin sanotusti työn merkeissä. ”Virallinen” työväenlehtipäivähän on 2. maaliskuuta ja se osuu nyt keskelle viikkoa.
Tänä vuonna työväenlehtipäivänä on kulunut 116 vuotta siitä, kun kaikkien suomalaisten työväenlehtien kantaisä Työmies aloitti ilmestymisensä.
”Matkalle lähtiessään” (kuten lehti otsikoi ensimmäisen etusivun ainoan juttunsa) Työmies ilmestyi kerran viikossa eli se oli viikkolehti. Tämä ”Suomen työväen äänenkannattaja” ilmestyi oman ilmoituksensa mukaan ”Helsingissä joka lauantai klo 4 i. p.” eli se oli siis myös iltapäivälehti.
Kansan Uutisten verkkolehti on ollut menestystuote.
Työväenlehdistö on kutistunut vuosien saatossa. Kehitys on ollut sama niin demareiden kuin Vasemmistoliitonkin liepeillä. Työmiehen ”perillisiä” ilmestyy enää kourallinen ja myös niiden rooli on myös muuttunut.
Lehtiä ei enää – ainakaan Kansan Uutisten Viikko- ja verkkolehteä – tehdä yksisilmäisiksi ”totuudentorviksi”. Niitä ei myöskään lueta samalla tavoin kuin vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Uskallan kuitenkin väittää, että vasemmistolaisen on vaikea olla selvillä suomalaisen yhteiskunnan kaikista kiemuroista, ellei hän seuraa Kansan Uutisia ja muita vasemmistolehtiä.
Media on ylipäätään monipuolistunut, mutta ihmeen helposti – sattumalta tai tarkoituksellisesti – vasemmistolainen näkökulma asioihin jää uutisoimatta. Kaupallinen media ei ylipäätään ole kovin paljon kiinnostunut asioiden syy- ja seuraussuhteista. Siksi vasemmistolehdistön ja itse asiassa eri puolueita lähellä olevien lehtien kautta toteutuu sananvapaus varsin laajasti. Demokraattisessa yhteiskunnassamme sen turvaaminen on yli puolue- ja lehtirajojen yhteinen kansallinen tehtävä.
Samaan aikaan myös työväestö on eriytynyt ja menettänyt tarkasti määriteltävät rajansa. Esimerkiksi työväenluokka -käsitteen määrittely alkaa olla aika vaikea tehtävä jo akateemisille tutkijoillekin.
Kansan Uutiset tunnustaa edelleen olevansa myös työväenlehti, vaikka se on samaan aikaan paljon muutakin.
Kun Kansan Uutiset alkoi noin puolitoista vuotta sitten ilmestyä vain kerran viikossa painettuna paperisena Viikkolehtenä ja jatkuvasti päivittyvänä verkkolehtenä, niin jouduimme tarkastelemaan uusiksi myös niin lehden sisältöä, ulkoasua kuin ylipäätään painopistealueitamme.
Lukija- ja tilaajapalaute kertovat, että ihan vääriä valintoja emme ole tehneet.
Politiikan, työelämän, työmarkkina-asioiden ja ylipäätään yhteiskunnallisten asioiden käsittelyssä KU:lla on pitkät perinteet ja tältä vankalta perustalta ponnistamme edelleenkin.
Olemme tietoisesti lisänneet avarakatseisessa hengessä muun muassa erilaisen kulttuuriaineiston osuutta. Kulttuurin ohella myös kansalaistoiminta ja -liikkeet ovat saaneet aiempaa enemmän tilaa lehdessä.
Yksi tärkeä painopistealue Kansan Uutisissa ovat olleet maailman tapahtumia taustoittavat ulkomaansivut. Niille olemme yleisönkin pyynnöstä lisänneet ennen muuta kiinnostusarvoltaan nousussa olevan Latinalaisen Amerikan aiheita. Ajankohtaisten tapahtumien taustoittaminen – kuten tässä lehdessä Libyaan ja sen tyranniin Muammar Gaddafiin liittyvät aiheet – on perusleipämme.
Kansan Uutisten verkkolehti on ollut ainakin tähän asti menestystuote. Verkkolehdessä kävijöiden määrät ovat tasaisessa nousussa, samoin juttujen kommentointi ja niiden synnyttämät keskustelut.
Vajaa vuosi sitten maaliskuussa verkkolehden käyntien määrä ylitti 100 000 rajan ja uniikkeja kuukausikävijöitä oli silloin reilut 53 000. Tämän vuoden tammikuussa kuukausikäynneissä puhkaisimme 200 000:n rajan ja uniikkeja kävijöitä oli yli 100 000. Vaikka helmikuussa on vähemmän päiviä, niin tämän hetken vauhti viittaa siihen, että jälleen lyödään pöytään uudet ennätysluvut.
Kansan Uutiset suosii myös keskustelua. Lehti moderoi eli tarkastaa etukäteen verkkokeskustelunsa. Tämä on tuonut toimitukselle runsaasti uutta askaretta, sillä verkkolehden ilmestymisen aikana kommentteja on kertynyt yli 46 000. Suurin osa niistä on myös julkaistu. Hylkäysprosentti on ollut vajaa kymmenen.
Lukijapalaute niin Viikko- kuin verkkolehdestä on tervetullutta ja jopa toivottavaa.