Marraskuussa 1989 armeijan joukko tunkeutui Keski-Amerikan yliopisto UCA:n kampukselle ja murhasi kuusi jesuiittapappia. Yksi heistä oli espanjalainen Ignacio Ellacuría, joka oli Latinalaisen Amerikan johtavia marxilaisen vapautuksen teologian edustajia. Koska todistajia ei saanut jättää, sotilaat murhasivat myös pappien taloudenhoitaja Julia Elba Ramosin ja hänen teini-ikäisen tyttärensä Celina Ramosin.
Papit olivat intellektuelleja, jotka johtivat kampusta ja pitivät muun muassa filosofian, psykologian ja sosiologian kursseja. He kannattivat oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja konfliktin ratkaisemista neuvotteluteitse. Sotilaat pitivät heitä ja erityisesti Ellacuríaa maan vasemmiston eliittinä, joka piti tuhota.
El Salvadorin kaksitoista vuotta kestänyt sisällissota päättyi vuonna 1992, minkä jälkeen ihmisoikeusjärjestöt aloittivat oikeudenkäynnit sotarikollisia vastaan. Silti UCA:n verilöylyn ja monen muun sotarikoksen syylliset kulkevat yhä vapaalla jalalla.
Sotarikokset jäävät selvittämättä
UCA:n ihmisoikeusinstituutin johtaja Benjamín Cuéllarin mukaan Keski-Amerikan sisällissotien sotarikoksia ei ole selvitetty eikä syyllisiä tuomittu, koska alueen poliittiset ja taloudelliset mahdit ylläpitävät rankaisemattomuuden kulttuuria. El Salvadorin ratkaisemattomat jesuiittapappien ja talonpoikien surmat, sekä naapurimaa Guatemalan alkuperäiskansojen joukkomurhat osoittavat, että Keski-Amerikan oikeuslaitoksella on vielä pitkä matka sotatraumojen sovittamiseen.
– El Salvadorissa oikeus on aina ollut kauppatavaraa, joka on myyty eniten tarjoavalle. Ja korkeimman tarjouksen tekijä on murhat määränneen armeijan takana, Cuéllar sanoo viitaten yliopiston verilöylyyn.
Jesuiittojen murha on kompastellut puutteellisessa oikeusjärjestelmässä. Rankaisemattomuuden kulttuuri alkoi hautua sodanjälkeisessä El Salvadorissa heti konfliktin päätyttyä. 1993 hallitus hyväksyi rajoittamattoman armahduslain, jonka perusteella YK:n tutkimuskomission nimeämät sotarikolliset armahdettiin rikoksistaan.
Armahduslaki julistettiin perustuslain vastaiseksi vasta heinäkuussa 2016, mistä lähtien uhrien omaisille avautui uusi mahdollisuus oikeuden saamiseksi. Neljä vuotta myöhemmin Korkein oikeus päätti kuitenkin lopettaa asian käsittelyn.
Tapaus avattiin uudelleen toukokuussa 2022. Ele on tulkittu propagandatempaukseksi, jolla halutaan antaa kuva, että El Salvador aikoo ratkaista sotarikokset. Sen uskotaan myös olevan kosto entistä presidentti Cristiania vastaan, jota oikeistopopulistinen presidentti Nayib Bukele pitää poliittisena vihollisenaan.
Marraskuussa 2024 järjestetyssä alustavassa käsittelyssä määrättiin, että yhdeksän upseeria, vuonna 1989 vallassa ollut presidentti Cristiani ja puolustusministeriön entinen oikeudellinen neuvonantaja Rodolfo Parker on asetettava syytteeseen.
– Vaikka Bukelen motiivina on eliminoida vihollinen, se ei poista sitä tosiasiaa, että Cristiani osallistui murhien peittelyyn, Cuellar sanoo.
Vaikka oikeuden pyörät pyörivätkin vihdoin eteenpäin, voi olla etteivät Cristiani ja Parker joudu vieläkään vastaamaan rikoksistaan. He nimittäin lähtivät El Salvadorista ennakoituaan, että valtaan noussut ja oikeusjärjestelmää hallitseva Bukele aikoo raivata heidät tieltään.
Maya Ixil -heimon joukkomurha
Sotarikosoikeutta käydään myös rajan takana Guatemalassa, missä sisällissota riehui vuosina 1960–1996. Guatemalan sisällissodassa kuoli arviolta 200 000 ihmistä.
El Salvadorin tapaan myös Guatemalassa siviileihin kohdistui suunnitelmallisia verilöylyjä. Maiden armeijat pitivät alkuperäiskansoja sissien liittolaisina, minkä vuoksi ne haluttiin tuhota.
Vuonna 2013 Guatemalassa annettiin historiallinen tuomio, kun kenraali Efraín Ríos Montt tuomittiin 80 vuodeksi vankeuteen. Kyseessä oli maan ensimmäinen kansanmurhasta annettu tuomio. Ríos Montt todettiin syylliseksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, joihin lukeutui osallistuminen noin 1 800 maya-ixil-kansan jäsenen joukkomurhaan.
Perustuslakituomioistuimen päätöksellä oikeudenkäynti kuitenkin mitätöitiin ja määrättiin uusittavaksi vuonna 2013, samana vuonna kuin Ríos Montt kuoli.
Guatemalan arkkipiispan ihmisoikeustoimiston asianajajien työryhmään kuuluneen historioitsija Raúl Nájeran mukaan Ríos Monttin oikeudenkäynnin mitätöintiä koskevassa päätöksessä toimittiin vastoin sääntöjä, mutta silti se meni läpi.
– Tämä osoittaa, että Guatemalan oikeuslaitosta verhoaa edelleen rankaisemattomuuden kulttuuri, Nájera sanoo.
Korruptio rehottaa
Sama kulttuuri vaikuttaa entisen sotilaspäällikön ja eläkkeellä olevan kenraalin Benedicto Lucas Garcían tapauksessa, joka on parhaillaan syytteessä maya ixil-väestön joukkomurhasta. Murhat tapahtuivat vuosina 1978-1982 Benedicton veljen Fernando Romero Lucas Garcían hallituksen aikana.
Syyttäjät asettivat eläkkeellä olevan kenraali Lucas Garcían syytteeseen marraskuussa 2019, ja useiden vuosien alustavien oikeudenkäyntien jälkeen varsinainen oikeudenkäynti alkoi huhtikuussa 2024.
Syyttäjät esittivät oikeudelle 148 oikeuslääketieteellistä raporttia, jotka vahvistavat, että uhrit olivat olemassa ja että heidät murhattiin väkivaltaisesti. Murhien lisäksi he esittivät todisteita pakkosiirroista sekä raiskauksista.
– Kaikki tapahtumat olivat hyvin suunnitellun ja toteutetun operaation tulosta. Benedicto Lucas García laati suunnitelmat sotilasoperaatioista, jotka päättyivät näihin vakaviin joukkomurhiin, Nájera sanoo.
Oikeudenkäynnin ollessa joulukuussa 2024 loppuvaiheessa, kun jäljellä olivat enää puolustuksen viimeiset perustelut ja uhrien edustajan ja syytetyn viimeiset lausunnot, puolustus yllättäen keskeytti oikeudenkäynnin. Sen mukaan tapauksen tuomarit olivat tehneet arvovalintoja, jotka vaaransivat heidän puolueettomuutensa, ja asia pitäisi siirtää toiseen tuomioistuimeen.
– Tämän ei olisi pitänyt pysäyttää oikeudenkäyntiä, itse asiassa sen pysäyttäminen on laitonta. Puolustukselle olisi pitänyt vastata, mutta samalla oikeudenkäynnin olisi pitänyt jatkua, Nájera sanoi.
Nájera uskoo, että Guatemalan poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen vallan pimeät voimat ovat jälleen manipuloineet oikeutta, jotta totuus sotarikoksista pysyy pimennossa.
Syyttäjät ovat vaatineet tapauksen käsittelyn jatkamista samassa tuomioistuimessa. Lain mukaan vaatimukseen on vastattava kolmen kuukauden sisällä, mutta vastaamista voidaan joutua odottamaan kauemminkin.
– Huolestuttavaa on se, että puolustuksen valitusten tarkastaminen jää korruptoituneiden tuomareiden johtaman perustuslakituomioistuimen tehtäväksi, Nájera sanoo.