Perussa naisten ja haavoittuvien väestöryhmien ministeriö ollaan sulauttamassa inkluusion ja sosiaalisen kehityksen ministeriöön. Naisten ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavat näkevät ratkaisussa pelottavia merkkejä taantumisesta, jota naisten ja kaikkien vähemmistöjen oikeuksissa tapahtuu parhaillaan muuallakin maailmassa.
– Meillä on syvästi konservatiivinen hallitus, joka avaa ovia monenlaisille taka-askelille. Konservatiivit poistavat kaiken, minkä uskovat rikkovan heidän perinteisiä arvojaan vastaan. Perulaisille naisille se tarkoittaa syrjintää, väkivaltaa, naissurmia, tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä ja lääketieteellisin perustein tehtävän abortin kieltoa, sosiologi Gina Vargas sanoo.
Vallankäyttöä ilman vastavoimaa
Kesäkuussa 80 vuotta täyttävä Gina Vargas on kansainvälisesti tunnettu perulaisen feminismin esitaistelija, joka oli muun muassa perustamassa Flora Tristánin perulaisten naisten keskusta. Hän oli myös 30 vuotta sitten järjestettyyn Pekingin kansainväliseen naisten kokoukseen osallistuneiden Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansalaisjärjestöjen koordinaattori.
Pekingin kokouksen yksi seuraus oli naisten ja haavoittuvien väestöryhmien ministeriön perustaminen. Virallisetkin tilastot kertovat, että ministeriölle oli ja on tarvetta: kolmen viime vuoden aikana Perussa on sukupuolensa vuoksi murhattu 450 naista, joista 170 viime vuonna. Perun rikoslaissa on rikos nimeltä naismurha.
– Perussa naisten oikeuksien puolustajat kohtaavat brutaalia vastarintaa tilanteessa, jossa vallankäyttäjillä ei ole vastavoimaa. Niinpä parlamentti voi vallanhimossaan säätää lakeja, jotka heikentävät demokraattisia instituutioita, Vargas painottaa.
Viime vuoden lopulla Transparencia-instituutti julkaisi raportin kahdestakymmenestä parlamentin säätämästä laista, joilla heikennetään demokratiaa, suositaan rikollisryhmiä ja nakerretaan ihmis- ja ympäristöön liittyviä oikeuksia.
”Romahtanut valtio”
Perun parlamentti, lakiasäätävä kongressi nauttii viiden prosentin kansansuosiosta ja presidentti Dina Boluarten hallitukseen luottaa kuusi prosenttia kansasta. Kongressin ja presidentin joukkoineen nähdään liittoutuneen edistämään henkilökohtaisia etujaan ja korruptiota. Väestöä riivaavia köyhyyden ja turvattomuuden ongelmia ne eivät ole kyenneet tai halunneet ratkaista.
– Meillä on romahtanut valtio, joka ei enää ole demokraattinen. Fundamentalismi, autoritaarisuus ja äärioikeistolaisuus ovat nousseet. Mikä ei ole hyväksi demokratialle, ei taatusti ole hyväksi myöskään meille tai seksuaaliselle monimuotoisuudelle, Vargas toteaa.
Psykologi Antonella Martel, 29, varttui maassa, jonka perustuslakiin kirjattiin jo vuonna 1979 sukupuolten tasa-arvo. Hän on hyvin tietoinen, että hänellä on ollut enemmän mahdollisuuksia kuin edeltävillä sukupolvilla.
– Nykyään kyseenalaistetaan perinteisiä naisten ja miesten rooleja, eivätkä ne ole entiseen tapaan kiveen hakattuja. Meillä on myös lakeja sukupuoleen pohjautuvaa väkivaltaa vastaan, mutta nyt pelkään, että saavutetut oikeudet voidaan menettää. On vaikea luottaa instituutioihin, jotka eivät tue naisten taistelua eivätkä suojele naisten oikeuksia, Martel sanoo.
Itsenäisen naisten ministeriön katoaminen huolettaa Martelia. Hän pelkää sen heikentävän väkivallan vastaista taistelua.
– Me naiset kohtaamme tämän ongelman päivittäin, ja nyt se voi vielä pahentua.
Demokratian kaappaus
Asianajaja María Ysabel Cedano, 59, uskoo, että koko maailma on kokemassa uutta fasistista vaihetta. Perulla on siitä oma versionsa autoritaarisen entisen presidentin Alberto Fujimorin mukaan nimetyssä fujimorismissa.
– Olemme todistamassa demokratian kaappaamista. Se on järjestelmä, joka vioistaan huolimatta antoi meidän laajentaa naisten vapauksia ja oikeuksia. Oikeuksien vastaiset ryhmät eivät ole tyytyneet vain imemään valtiota kuiviin korruption kautta, vaan nyt ne haluavat totalitaarista ajatusvaltaa ja hyökkäävät kaikkien heidän uskomuksiaan vastustavien kimppuun, Cedano pohtii.
Samanlaista kehitystä tapahtuu esimerkiksi Argentiinassa, Cedano huomauttaa.
– Argentiinassa ihmisillä on ehtinyt olla arvokkuuden kokemuksia ja siksi he nyt tietävät, mitä ovat menettäneet. Perussa me emme sitä tiedä, sillä meillä ei koskaan ole ollut mitään, Cedano sanoo ja tarkoittaa ennen muuta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.
– Perussa ei ole lakeja sukupuoli-identiteetistä tai tasa-arvoisesta avioliitosta. Me elämme vailla oikeuksia, niin sanotussa demokratiassa vailla täyttä kansalaisuutta. Me kasvatamme itsemurhaajien, kiusattujen, seksuaalisesti ahdisteltujen ja koulupudokkaiden lukumäärää. Meidän halutaankin elävän getossa, marginaalissa, Cedano lisää.
uutiskirje 