Helsingin Sanomat uutisoi toissapäivänä hallituksen suunnitelmista yhdistää riippumattomat tiedepaneelit yhdeksi valtioneuvoston kanslian alaiseksi kokonaisuudeksi.
Suunnitelma kohtasi kovaa julkista kritiikkiä. Eilen keskiviikkoiltana valtioneuvoston kanslia tiedotti, että Petteri Orpo ohjeistaa turvaamaan ainakin ilmasto- ja luontopaneeleille työrauhan ”erillisinä omiin tutkimuslaueisiinsa keskittyvinä rakenteina”.
Tiedepaneelit ovat riippumattomia monitieteisiä asiantuntijaelimiä, joiden tarkoitus on koota ja välittää tietoa päätöksenteon tueksi sekä antaa politiikkasuosituksia.
Paneeleista ilmastopaneeli ja luontopaneeli perustuvat lakiin ja niitä rahoittaa ympäristöministeriö. Kestävyyspaneeli on valtioneuvoston asettama ja metsäbiotalouden tiedepaneeli maa- ja metsätalous- sekä työ- ja elinkeinoministeriöiden asettama.
– Paneelien selkänojana on riippumattomuus hallituskausista. Pitkäjänteisyys on olennaista, sillä ilmasto- ja luontokysymykset ovat vahvasti ylisukupolvisia, totesi ympäristöministeriön tutkimusjohtaja Laura Höijer ministeriön tiedotteessa.
Politiikkaa ohi tieteen
Ennen Orpon uutta ohjeistusta KU kysyi nykyiseltä ja entiseltä paneelin puheenjohtajalta, mitä paneelien yhdistäminen tarkoittaisi.
– Tapahtui mitä tahansa, tiedepaneelien riippumattomuus on turvattava kaikissa olosuhteissa, sanoi Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho, Jyväskylän yliopiston ekologian professori.
Entinen ministeri Jouni Backman (sd.) tuotti valtioneuvoston kanslian pyynnöstä selvityksen paneelien toiminnasta. Siinä ei kuitenkaan ehdoteta paneelien yhdistämistä. Sen sijaan paneelien roolin arvionti on kirjattu Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmaan.
– Jo Backmanin raportin otsikko ”Tiedepaneelit hallituksen työn tukena ja hallitusohjelman toimeenpanossa” on hämmentävän tehtävää suuntaava. Olen sitä mieltä, ettei tieteellistä neuvonantoa tule rajata hallitusohjelman tukemiseen tai edes siinä mainittuihin asioihin.
– On selvää että minkään hallituksen hallitusohjelma ei ole kaiken tiedon alku ja juuri.
”Yhdistäminen tuottaisi järkyttävän määrän tehottomuutta.”
Vuodetussa valtioneuvoston kanslian strategiaosaston muistiossa puolestaan mainittiin henkilöstöleikkaukset, jotka olisivat kohdistuneet sekä panelisteihin että sihteeristöön.
– Jo paneelien yhteenlasketun jäsenmäärän leikkaaminen kolmanneksella kaventaisi niiden asiantuntemusta ihan välttämättä ja väistämättä. Sen jälkeen olisi vähemmän rahkeita antaa monitieteistä tiedeneuvontaa.
Kotiaho korosti, että kaikki panelistit toimivat oman akateemisen työnsä ohella ja siksi työsuhteisten asiantuntijasihteerien merkitys on korvaamaton.
– Kaikki muutkin duunit on hoidettava, jolloin tullaan sihen, että asiantuntijasihteeristöjen pienentäminen rajoittaa paneelien toimintaa. Sana ”sihteeristö” ohjaa joitakin ihmisiä harhaan. Kysymys ei ole sihteeripalveluista, vaan asiantuntijoista, jotka valmistelevat asioita ja tekstejä. Siksi myös sihteeristön riippumattomuuden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Tiedon tarve on valtava
Kotiaho huomautti myös, että tuoreessa Maailman talousfoorumin (WEF) globaalissa riskiraportissa on tällä hetkellä nostettu disinformaatio ihmiskuntaa vakavimmin uhkaavaksi ilmiöksi. Kymmenen vuoden tähtäimellä disinformaatio on uhista viidentenä ja neljä ensimmäistä liittyvät luontokatoon ja ilmastonmuutokseen.
Hahmotelma uudesta paneelista, jolla on kaksi alajaostoa, ekologinen ja taloudellis-sosiaalinen, ei Kotiahon mukaan edusta nykyistä kestävyystieteellistä ajattelua.
– Näitä asioita ei missään tapauksessa tule käsitellä erikseen omissa siiloissaan. Nykyiset ilmiöpohjaiset paneelit kuten ilmasto- ja luontopaneeli on rakennettu lähtökohtaisesti monitieteisiksi.
Kotiaho sanoi ymmärtävänsä, että ajan henki ylipäänsä on supistaminen ja leikkaaminen, mutta hän korosti paneelien kustannustehokkuutta. Se tunnistettiin myös Backmanin selvityksessä.
– Jos ajatellaan kokonaisuutta ja sitä, kuinka paljon etenkin kaksi lakisääteistä paneelia eli ilmasto- ja luontopaneeli ovat saaneet aikaan ja vieneet tiedeviestiä eteenpäin, niin yhteensä miljoonan euron rahoitus näille paneeleille on pieni raha. Sillä saadaan useiden kymmenien akateemisten ihmisten ajattelua politiikan valmisteluun mukaan.
”Käsitteiden sekamelska”
Ilmastopaneelin entinen puheenjohtaja, emeritusprofessori ja tutkimusjohtaja Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta totesi, ettei yksi mammuttipaneeli kykenisi käsittelemään ja tuottamaan tietoa eksaktisti ja konkreettisesti, vaan joutuisi liikkumaan abstraktilla käsitetasolla.
– Erityisesti ilmasto- ja luontopaneelien teemoja ovat globaalit ulkoisvaikutukset, markkinoiden epäonnistuminen ja kaikkialle maapallolle siitä aiheutuvat ongelmat. Näissä teemoissa perustieteillä on iso rooli, kun mitataan, lasketaan ja tehdään hyvin konkreettisia politiikkaehdotuksia, jotka palautuvat vaikkapa suojelupinta-aloihin, elinympäristöihin tai fossiilipäästöjen vähentämisvauhtiin.
Tämä vaatii Ollikaisen mukaan kyseisiin teemoihin paneutuneiden tieteilijöiden työpanoksen yhdistämistä. Hän painottaa luonto- ja ympäristöpaneelien kattaman alueen valtavaa tietomäärää, johon näiden tulisi pystyä perehtymään.
– Esimerkiksi metsäbiotalouden tiedepaneelin fokus on Suomi ja yksi sektori. Kysymysten skaalat ovat toisenlaisia. Kestävyyspaneeli taas on tällainen yleisempi, siinä on roolia sosiaalisilla ja etiikan kysymyksillä sekä tulevien kehityskulkujen visioinnilla.
”Aivan järjetön ajatus tieteellisen itsenäisyyden kannalta.”
– Ero hyvin konkreettisiin perustiedelaskentoihin kasvaa liikaa, jos neljä tällaista yhdistetään. Siitä tulee käsitteiden sekamelska ja on erittäin vaikea löytää selkeitä linjauksia. Aivan varmasti tiedeneuvonta heikkenisi. Toimintakauden neljästä vuodesta puolet kuluisi siihen, että paneelit oppisivat toistensa teemat. Se tuottaisi järkyttävän määrän tehottomuutta.
Ollikainen korosti, että myös yhteistyötä on tehty silloin, kun se on järkeväksi nähty.
Pöyristyttävänä hän piti myös suunnitelmaa siirtää paneelit valtioneuvoston kanslian alaisuuteen.
– Se on aivan järjetön ajatus tieteellisen itsenäisyyden kannalta. Olen ollut perustamasta ilmastopaneelien kansainvälistä verkostoa ja niissä aivan ensimmäinen lähtökohta on, että paneelin pitää olla tieteellinen ja riippumaton. Ei alistua valtiovallan operatiiviseen ohjaukseen, mikä on siitä irvikuva. Koko homman idea on se, että tiede riippumattomasti suosittelee, ja poliitikot sitten päättävät mitä päättävät.
Valtioneuvoston kanslia jatkaa asian valmistelua ja valmistelussa kuullaan myös paneleeita. Hallitus ratkaisee asian myöhemmän esityksen pohjalta.