Maailman tunnetuin joikutaiteilija Wimme, Wimme Saari, sai maanantai-iltana Helsingissä Savoy-teatterin konsertissaan lavalle vieraakseen maan tunnetuimman räppääjän Palefacen, Karri Miettisen.
Ennakkoluulottomassa hyvin erilaisten musiikkilajien kohtaamisessa oli sydämellistä lämpöä, vaikka ensi kuulemalta yhdistelmä tuntui kuin yön ja päivän kohtaamiselta.
Paleface räppäsi Wimmen
Paleface esitti muutaman julistavan numeronsa, joihin Wimme osallistui taustalla. Hauskaa yhdistelmässä oli se, että Wimmen varsin arkaainen – joskus raa’altakin vaikuttava – joiku kuulosti enkelikuorostemmalta Palefacen hopottavan tuomiopäivän pasuunan rinnalla.
Palefacen viimeisin albumi Helsinki – Shangri-La (2010) palkitaan vuoden 2011 Emma-gaalassa (26.2.) vuoden parhaana etnoalbumina. Siinä Paleface yhdistää räppiinsä kansanlaulu- ja jopa työväenlauluteemoja.
Lavalla Paleface räppäsi konserttiin sopivasti joikuperinteen mukaisesti Wimmestä ja pohjoisesta neljäntuulen maasta.
Wimmen tyyli on vakavoitunut
Vuonna 1995 ensimmäisen levynsä tehnyt Wimme on vakavoitunut ja musiikin on yleisilme rauhoittunut. Konsertissaan Wimme esitti lähinnä viimeisimmän Mun-albuminsa (2009/2010) lyyristä tuotantoa. Yksi empaattisimmista kappaleista oli Paris, jossa Wimme muisteli Pariisin-vierailuaan.
Merkittävin ulkoinen muutos Wimmen musiikissa on, että siitä puuttuu nyt sitä ennen voimakkaasti leimannut jytisevä konekomppi. Kuuden vuoden levytystauon jälkeen konekompit ovat jääneet, vaikka kaikki soittajat käyttävät nytkin hienostuneesti tietokoneohjattuja efektilaitteita.
Wimmen yhtyeessä soittavat puhaltaja Tapani Rinne, lyömäsoittaja Juuso Hannukainen ja kitaristi Matti Wallenius.
Joiku voi olla ajatuksellinen etiäinen
Savoyn konsertissa Palefacen lisäksi yllätysvieraana poikkesi parin kappaleen ajan Piirpauke-yhtyeestään tuttu puhaltaja Sakari Kukko. Wimme joikasi hänet esiin.
Wimme sanoi ennen Kukon ilmestymistä, että seuraavaksi hän joikaa yhden vanhan hyvän muusikkoystävänsä – ”ja joskus saattaapi käyvä niin, että se kenet joikathan ilmestyyki paikalle”. Joiku voi olla ikään kuin mieleen tullut ajatuksellinen etiäinen.
Saamelaisperinteessä jonkun henkilön tai eläimen joikaamisessa muistellaan kohteen ominaispiirteitä. Wimme sanoo, että julkisesti hän esittää yleensä myönteisiä joikuja, vaikka pahojakin manauksia on.
Kukon muistelu vaikutti myönteiseltä ja kohde ilmaisi mielihyvänsä kiemuraisilla sooloilla.
uutiskirje 