Dumppereita, rikinkatkua, soransekaisia lumikasoja.
Puolet Korvatunturista on louhittu akkumineraaleiksi. Viime yöttömän yön aikaan sitten huomattiin, että tunturipuro oli muuttunut vihreäksi ja happosade vienyt vaivaiskoivuista lehdet, mutta olipahan työtä kesäkaudellakin.
Nyt joulun aikaan olisi ollut muutenkin, mutta puolet tontuista oli saanut huopikasta. Kaikki alkoi, kun Pukki määräsi, että sairaspäiviltä ei sitten puuroa tipu. Torvinen tuli sitten töihin norossa, ja koko paja kykki hyyskässä viikon.
Tapausta seurasi historiallinen tonttulakko. Pukkia ketutti niin, että hän julisti tällaiset tempaukset kielletyiksi Joulumaassa. Korvatunturin turvakonttorin porukka kävi pätkimässä lakkolaisia päähän, ja siihen loppui se.
Pukkiin oli iskenyt viidensadan vuoden kriisi. Enää hän ei tahtonut jäädä historiaan hyväntahtoisena, asioita asiallisesti hoitavana miehenä. Nyt herätetään tunteita, oli tuo vanha ukki miettinyt.
Pukkiin oli iskenyt viidensadan vuoden kriisi.
Siinä hän oli totisesti onnistunut. Paketit olivat jo viime jouluna menneet ihan minne sattuu, koska suurin osa pätevästä tonttuvoimasta oli saanut monoa ja Pukin postikeskukseen oli hankittu ikiliikkuja, jossa paketit rullaavat samalla hihnalla ikuisesti. Paketeissa oli myös ollut aivan mitä sattuu, koska tuoreemmat tontut eivät osanneet enää lukea lasten kirjeitä.
Sentään niitä on lähetetty kaikille, kuten ennenkin. Tai siis melkein kaikille. Uusien synkkäin voimainsa tunnossa oli Pukki sanellut, että tänä vuonna ei sitten köyhien perheiden lapsille lahjoja lennätetä, ainakaan yksinhuoltajaperheiden.
Lapset olivat kirjoittaneet itkunsekaisia kirjeitä Korvatunturille. Pukin apulaistonttu-Tonttu, joka tunnetaan myös nimimerkillä ”tonttu”, oli saksinut niistä konfetteja tonttuhallituksen pikkujouluihin, jotka sivumennen sanoen olisivat voineet mennä paremminkin.
Toinen apulaistonttu oli kiukutellut, ettei ainakaan kääri yhtään pakettia minnekään v…un Afrikkaan ja kolmas ahdistellut alle kaksisataavuotiaita tonttuja. Ruokapuolikin oli mennyt pipariksi pätevän leipomohenkilökunnan ollessa joulukortistossa. Oli sitten tilattu Pakkasukolta pumpernikkeliä, vaikka välit olivat virallisesti viilenneet.
Piparin puutteesta suutahtanut tonttujoukko oli järjestäytynyt soihtukulkueeksi. Ne olivat laulaneet ”Valkeata joulua” ilman lakkeja, ja päähän siinä paleltuu. Lopulta kulkue oli hyytynyt hankeen suunnilleen Pukin kaalimaan paikkeille. Tontut olivat sammuneet, soihdut eivät.
Oli sitten tilattu Pakkasukolta pumpernikkeliä.
On tapaninpäivä. Pukki on istahtanut nojatuoliinsa, woltannut konjakkia ja avannut lehden. Selkosen-Sanomissa, joka kaikkien suureksi hämmästykseksi vielä ilmestyy, kerrotaan, miten on eräskin Marjatta matala neiti pullauttanut mukulan hevoshakaan, koska synnärit on napapiirin pohjoispuolelta lakkautettu.
”Niin sitä shynnytettiin ennenkin eikä v-valitettu”, Pukki puhisee.
Muori ei sano mitään. Lähimpään turvakotaan on parisataa kilometriä, laskeskelee. Pitää kutoa uudet koparanlämmittimet Petterille, tuumaelee, jos joutuu vielä yötä vasten lähtemään. Petteri on kiltti ja uskollinen poro. Se on aina tehnyt juuri niin kuin Pukki toivoo, Muori miettii.
Muori pyyhkii kädet esiliinaan ja laittaa vanhan jouluvinyylin pyörimään. Salaa. Kalliiksi nimittäin kävisi, jos joku tonttulapsi kuulisi.
Ave Maria, gratia plena
Dominus tecum.
Benedicta tu in mulieribus,
et benedictus fructus ventris tui, Jesus.