Eurooppa-neuvosto nimitti marraskuun viimeisellä viikolla virkaansa uuden Euroopan komission. Komission puheenjohtajana jatkaa saksalainen Ursula von der Leyen.
Euroopan komissiota ei rakenneta samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomen hallitusta, eli eurovaalien tuloksella ei ole sen kokoonpanoon merkitystä. Jäsenmaiden hallitukset valitsevat kustakin maasta komissaarin. Komissaarit eivät kuitenkaan virassa toimiessaan edusta enää jäsenmaiden hallituksia vaan Euroopan komissiota. Komission valinnan vahvistaa Euroopan parlamentti.
Europarlamentaarikko Jussi Saramo (vas) äänesti von der Leyenin komission nimittämistä vastaan.
– Komissiosta tulee samat synkät vibat kuin Suomenkin hallituksesta. Siinä markkinaoikeisto ja äärioikeisto lyövät kättä päälle, Saramo kertoo KU:lle.
– Komission kokoonpano ei noudata eurovaalien tulosta, mutta tällä kertaa komissio on huomattavasti kauempana europarlamentin keskimääräisestä linjasta kuin koskaan aiemmin. Tämän sanottuani on pakko todeta, että kyllähän myös Euroopan parlamentin koostumus on huonompi kuin koskaan, Saramo sanoo.
Hän kuvailee Euroopan parlamentin nykytilaa eräänlaiseksi käymistilaksi, jossa haetaan erilaisia enemmistöyhdistelmiä asiakysymysten ympärille.
– Haluan olla tässä mielessä optimisti, koska voi olla, että Eurooppa-myönteiset ja rakentavat voimat jotenkin kitkuttelevat viiden vuoden ajan ilman, että äärioikeistoa päästetään sanelemaan politiikan sisältöjä. Toisaalta mitään suuria muutoksia parempaan suuntaan ei ole näillä näkymin tulossa.
Jussi Saramon mukaan tästä parlamenttikaudesta voi tulla EU:lle menetetty mahdollisuus ja viiden vuoden horros.
Kapitalistisia suunnitelmatalouksia
Keskustellessa Jussi Saramon kanssa puhe kääntyy nopeasti EU:n tulevaisuuteen ja siihen, mihin suuntaan unionia tulisi viedä. Saramo ottaa jälleen puheeksi Euroopan keskuspankin entisen pääjohtaja Mario Draghin raportin Euroopan kilpailukyvystä. Eurooppa on vaarassa jäädä Yhdysvaltojen ja Kiinan jalkoihin taloudellisessa kehityksessä.
”Meillä on kohta kaikki muu yhteistä paitsi veropolitiikka.”
– Allekirjoitan Draghin raportin huomion siitä, että Eurooppa on pudonnut täysin kelkasta etenkin digitaloudessa. Me eurooppalaiset käytämme yhdysvaltalaisen Metan ja kiinalaisen TikTokin palveluita ja sitten ihmettelemme, miten me olemme tästä pelistä kokonaan ulkona, Saramo sanoo.
Hän myös huomauttaa, että kansainvälisillä digijättien tuotteina ei ole vain alustansa, kuten Facebook ja Instagram, vaan kaikki käyttäjistään keräämä tieto, jota hyödynnetään kaupallisessa toiminnassa.
– En väitä, että minulla on mitään lopullisia vastauksia digimarkkinan saamiseksi haltuun. Eurooppalaiset haluavat edelleen käyttää kiinalaisia ja yhdysvaltalaisia tuotteita. Siitä olen kuitenkin varma, että me varmasti häviämme siinä, jos amerikkalaistamme demokratiamme ja kiinalaistamme taloutemme.
Saramon mukaan maailmassa on tällä hetkellä kahdenlaisia suunnitelmatalouksia.
– Kiina on valtiokapitalistinen maa, missä kommunistinen puolue valvoo kokonaisuutta. Yhdysvaltojen kapitalismissa taas yhtiöiden omistajat valvovat kokonaisuutta: esimerkiksi miljardööri Elon Musk käyttää nyt jo merkittävää poliittista valtaa Donald Trumpin hallinnossa.
Saramo huomauttaa, että Yhdysvalloissa pyrittiin ennen vanhaan rajoittamaan suurten yhtiöiden valtaa säätämällä esimerkiksi trustilakeja, jotka pilkkoivat isoja yhtiöitä pienemmiksi ja estivät näin kapitalismin ajautumisen kohti monopolivaltaa.
– Nykyään näin ei enää tehdä, vaan pikemminkin päinvastoin. Se näkyy esimerkiksi siinä, että Facebookin annettiin ostaa Instagram. Se vain edesauttaa USA:n talouden monopolisoitumista ja kartellisoitumista, Saramo varoittaa.
Mario Draghin raportissa suositellaan EU:n resurssien keskittämistä niinsanottujen ”Eurooppalaisten mestareiden” (European Champions) tukemiseen markkinakilpailussa. Käytännössä se tarkoittaisi muutaman suuren eurooppalaisen yhtiön tukemista markkinakilpailussa yhdysvaltalaisia ja kiinalaisia yhtiöitä vastaan.
Se kuitenkin tarkoittaisi Jussi Saramon mielestä kapitalismin huonoimpien puolien valitsemista.
– Silloin mennään kohti dystooppista näennäismarkkinataloutta, joka on itse asiassa muutaman oligarkin oma suunnitelmatalous.
Omia varoja yhteisten velkojen sijaan
Mikä sitten neuvoksi kahden suunnitelmatalouden puristuksissa elävälle Euroopalle?
– Se, mitä meidän EU:ssa on ainakin tehtävä, on verottaa ja säädellä taloutta tarkemmin. EU:n on harjoitettava yhteistä teollisuuspolitiikkaa ja luotava reilu alusta yrityksille kilpailla. Digijättien on maksettava jokaiselle EU-maalle ne verot, mitkä sille kuuluu, Saramo linjaa.
Verotus ei kuitenkaan kuulu EU:n toimivaltaan. Tämä on Jussi Saramon mielestä hieman nurinkurinen tilanne, sillä EU:lla on yhteinen ulkopolitiikka, yhteinen tullijärjestelmä, yhteinen päästökauppa ja -politiikka, yhteiset maataloustuet ja yhteiset aluetuet. Lisäksi EMU-mailla on yhteinen valuutta.
– Nyt Draghin raportin myötä EU:lle halutaan myös yhteistä teollisuuspolitiikkaa. Meillä on kohta kaikki muu yhteistä paitsi veropolitiikka. Ei tämä EU niin voi toimia, että menot, strategia ja finanssipolitiikka ovat yhteisiä, mutta tulopuolella kaikki joutuvat kisaamaan siitä, kuka myy itsensä halvimmalla monikansallisille suuryhtiöille!, Saramo toteaa.
Hänen mielestään EU:n tulevaisuudesta keskusteltaessa erilaisten ei-toivottujen vaihtoehtojen ulossulkeminen on hyvä tapa edetä.
– Lähes kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tällä menolla Eurooppa putoaa kelkasta ja me ajaudumme Kiinan tai Yhdysvaltojen vasalliksi. Sitä minä en halua, eikä halua kukaan muukaan, Saramo sanoo.
– Mitä European Champions -ajatteluun tulee, niin mielestäni Euroopasta ei pidä tehdä muutaman suuryhtiön leikkikenttää, jossa demokratia on näennäistä.
Mitä vaihtoehtoja sitten jää jäljelle?
Integraatiossa voidaan aina myös pakittaa. EU voi vähentää yhteistyötä ja muuttua vain vapaakauppa-alueeksi.
– Se tarkoittaisi sitä, mistä perussuomalaiset tuntuvat haaveilevan eli EU:n purkamista. Silloin me ainakin häviämme, koska silloin maa kerrallaan voi orbánisoitua ja ajautua Kiinan, Yhdysvaltojen tai Venäjän talutusnuoraan, Jussi Saramo sanoo.
– Ainoa vaihtoehto on tällöin nykyistä vahvempi EU. Silloin kysymys kuuluu, miten sitä voidaan rakentaa. EU:sta voidaan tehdä vahvempi katsomalla niitä asioita, mitkä meitä yhdistävät ja hoitamalla ne EU-tasolla. On lopetettava identititeettipolitikointi nimittelemällä jotain asioita ”EU-veroiksi”. Jos joku poliitikko sanoo arvostavansa Suomen tai muiden Euroopan maiden itsenäisyyttä, voisi kuvitella, että vihonviimeinen asia olisi ajautua Yhdysvaltojen tai Kiinan vasalliksi, Jussi Saramo pohtii.
”Jos jäsenmaat ovat kyvyttömiä verottamaan Metaa, Alphabetia ja Tencentiä, olisi parempi että EU verottaisi niitä.”
Hän katsoo, että unionin vahvistamiseen tarvitaan koko EU:n laajuisia sitovia vähimmäistasoja työntekijöiden ja ympäristön suojeluun sekä hyvinvointivaltion puolustamiseen. Tämä tarkoittaisi myös EU:n laajuista verotuksen vähimmäistasoa, eli verotuksen tuomista EU:n toimivaltaan.
Saramo kuitenkin huomauttaa, että EU:n omia varoja voi kerryttää monilla tavoilla, ja että on hyvä asia pitää pääosa verotuksesta kansallisessa päätösvallassa.
– En missään nimessä itsekään kannata sitä, että EU ryhtyisi verottamaan suomalaisten tuloja. Myöskään arvonlisäveroa ei kannata siirtää EU:n toimivallan alle, Saramo sanoo.
Verotuksen sijaan EU voisi kerätä suuriakin summia EU-alueen päästökauppatuloilla että koko maailman päästötullituloilla.
– Eurooppaan tuoduista kiinalaisista tuotteista syntyy päästöjä – verotetaan niitä sitten tulleilla!
Toinen mahdollinen tulonlähde EU:lle olisi digijättien oikeudenmukainen verotus.
– Jos jäsenmaat ovat kyvyttömiä verottamaan Metaa, Alphabetia ja Tencentiä, olisi parempi että EU verottaisi niitä.
Pelkästään näistä kahdesta muutoksesta tulisi EU:lle Jussi Saramon mukaan niin paljon tuloja, ettei unionin olisi tarpeen ottaa yhteisvelkaa eikä nostaa jäsenmaksuja.
uutiskirje 