Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér, julkaisitte raportin, jossa arvioitiin valtiovarainministeriön työllisyystoimien vaikutusarvioita. Paljastui, että niissä on aika paljon ongelmia. Yllättikö jokin havainto sinua erityisesti?
Kyseessä on siis kahden ekonomistin, Otto Kyyrösen ja Ralf Sundin, kirjoittama raportti, jonka tarkoitus on tuoda esiin VM:n työllisyysvaikutusarvioihin liittyvä epävarmuus ja sen seuraukset talouspolitiikalle. Sund esittää raportissa vaihtoehtoisen arviolaskelman, jonka tarkoitus on hahmottaa VM:n arvioiden epävarmuuden mittaluokkaa. Kyyrösen osiossa on käyty perusteellisesti läpi VM:n laskelmien menetelmiä ja aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta.
Minua yllätti se, miten harvoihin tutkimuksiin VM:n laskelmien oletukset perustuvat. On myös kiinnostavaa, kuinka yksinkertaisia laskelmat ovat, ennemminkin yläastematikkaa kuin rakettitiedettä.
”Pitäisi kertoa, mitä epävarmuutta dataan liittyy.”
Lähes kaikki ministeriön laskelmat nojaavat kolmeen verraten vanhaan tutkimukseen, joista uusimmankin aineistot ovat yli kymmenen vuoden takaa. Näiden tutkimusten havaintoihin on perustettu hallituksen yli kymmentä eri päätöstä koskevat arviot. Näin on tehty huolimatta siitä, että kyseiset tutkimukset koskevat varsin erilaisia reformeja, kuin ne, mitä hallitus nyt toteuttaa.
VM on esimerkiksi perustanut monet arvionsa tutkimukseen, joka koski vuonna 2003 toteutettua kokeneiden ammattilaisten ansiopäivärahan korotusta. Hallituksen uudistukset koskevat kuitenkin korotusten sijaan tukien alennuksia, ja paljon laajempia työttömien ryhmiä.
Vuosituhannen alun jälkeen työllisyys on kasvanut yli viidellä prosenttiyksiköllä eli työllistäminen on vaikeampaa, kun helpoiten työllistettävät työttömät ovat jo töissä. Vuoden 2003 uudistuksen tyyppiset kohdennetummat päätökset voivat myös vaikuttaa tehokkaammin kuin tylpemmät kaikkia työttömiä koskevat leikkaukset. Tällä perusteella voi hyvin väittää, että VM:n arvioissa voi olla vinouma yläkanttiin.
Ralf Sundin vaihtoehtoinen laskelma osoittaa, että taustaoletuksia korjaamalla työllisyysarvioiden heitto voi olla kymmeniätuhansia tai enemmänkin. Julkisen talouden tasolla puhutaan vähintään miljardista eurosta vuodessa, sillä korkeampi työllisyys kasvattaa verotuloja ja pienentää etuusmenoja.
Tällainen epävarmuus pitäisi huomioida päätöksenteossa paremmin, kun hallituksen alijäämätavoitteet perustuvat olennaisesti työllisyyden kasvuun. Myös mediassa kannattaa katsoa peiliin, sillä usein epävarmoja lukuja toistellaan suurelle yleisölle kertomatta, mitä ne ovat syöneet.
VM:n työllisyysarvioiden kritiikki ei ole täysin uutta. Vasemmistopuolueet ovat aiemminkin sanoneet, että VM:n arviot ovat liian yksioikoisia, niissä kun painottuu leikkausten vaikutus. Tarvitsemmeko me työllisyystoimien arviointia ja jos kyllä, niin miten niitä pitäisi tehdä?
Tietenkin vaikutusarvioita tarvitaan. Epävarmatkin arviot ovat parempia kuin ei arvioita ollenkaan. Vähintään niiden avulla voidaan hahmottaa päättäjälle vaikutusten mittaluokkaa ja vaikutuksiin liittyvää epävarmuutta.
On myös syytä todeta, että VM on kehittänyt arviointimenetelmiään merkittävästi viime vuosina. Suurin ongelma arvioissa liittyy yhä siihen, ettei niiden pohjaksi ole olemassa kovin luotettavaa dataa. Paraskaan taloustieteellinen laskentamalli ei auta, jos siihen joutuu syöttämään numeroita, jotka eivät kerro asiasta, jota halutaan arvioita. Shit in, shit out.
Tyhjästä on paha nyhjäistä. Ei tarvitse juuri kärjistää, jos sanoo, ettei oikein mistään työllisyystoimista ole Suomessa sellaista tutkimusta, jonka tulosten pohjalta voisi tehdä tarkkoja vaikutusarvioita. Suomalaiset tutkijat, jotka tällaisia arvioita ovat tehneet, voi ynnätä kahden käden sormilla. Ja heistäkin kaikki tutkivat siinä ohessa monia muita aiheita.
Ensimmäinen ratkaisu ongelmaan olisi, että arvioiden epävarmuus tehdään läpinäkyvämmäksi. Pitäisi kertoa, mitä epävarmuutta dataan liittyy. Olisi syytä myös korostaa menetelmien sokeita pisteitä. Esimerkiksi Orpon hallituksen käyttämissä vaikutusarvioissa ei ole huomioitu lainkaan hallituksen toteuttaman julkisen talouden sopeutuksen työllisyyttä vähentävää vaikutusta, vaikka tutkimusten perusteella vaikutus on ilmeinen. Sundin laskelman perusteella hallituksen säästöt ovat voineet lisätä työttömyyttä kymmenillä tuhansilla.
Toinen systemaattinen ongelma liittyy siihen, että vaikutusarvioita on helpompi tehdä kannustinten – siis ennen muuta tuloverotuksen ja sosiaaliturvan – muutoksista. Tämä voi johtaa vinoumaan, jossa sosiaaliturvan ja tuloverotuksen alennukset nähdään parhaina työllisyystoimina, kun niiden vaikutuksia on suoraviivaisempi arvioida. Häntä alkaa heiluttaa koiraa.
Tutkimusten mukaan kuitenkin vaikkapa palveluilla on myös vaikutuksia työllisyyteen. Julkaisemme Kalevi Sorsa -säätiössä piakkoin Heta Melartinin tutkimuksen, jossa arvioidaan, kuinka ympärivuorokautisen hoivan leikkaukset siirtävät hoivavastuuta läheisille, ja miten omaisen hoivaaminen vähentää työntekoa. Melartin löytää tällaisista vaikutuksista näyttöä kansainvälisistä tutkimuksista. Esimerkiksi hallitusohjelmassa tällaisia työllisyysvaikutuksia ei kuitenkaan ole laskettu, vaikka siinä tavoitellaan säästöjä sotesta.
Raportissanne ei tosiaan vaadittu vaikutusarvioiden lakkauttamista, vaikka tuloksia kritisoineet niin väittivät. VM arvioi, että hallituksen työllisyystoimet tuovat 100 000 työpaikkaa, mutta lopputulos voi olla tyystin toinen. Millä tavoin näistä VM:n arvioista pitäisi keskustella?
Tarkalleen ottaen 100 000 on hallituksen tavoite lisätyöllisten määrästä. Raportissa käsiteltyjen VM:n kesäkuuhun 2024 mennessä tekemien vaikutusarvioiden mukaan hallituksen päätökset tuovat 74 100 lisätyöllistä.
Hallituksen tavoitteen ja VM:n arvioimien vaikutusten välissä on siis 25 000 lisätyöllisen aukko, jonka hallitus toivoo täyttyvän muilla toimilla. Raportin vaihtoehtoinen laskelma kuitenkin osoittaa, että tämä aukko voi olla yhtä lailla 87 000. Tai sitten se voi olla vielä enemmän, tai vähemmän.
Kun tutkimusten pohjalta voi päätyä näin eri lukuihin niin ainakin arvioita käsitellessä pitäisi nostaa epävarmuus esille, miksei ingressiin, jos ei ihan otsikkoon. Epävarmuuden kuvaamiseen voisi käyttää vaikkapa vaihteluvälejä, mutta numeroiden ohella olisi ainakin toisinaan syytä kertoa ihmisille, mistä mekanismeista epävarmuus johtuu.
Minulla on koulutustaustaa yritysten laskentatoimessa. Epäilen, ettei missään voittoa tavoittelevassa suuryrityksessä sidottaisi isoja päätöksiä näin epävarmoihin laskelmiin mitä politiikassa on tehty. Sellaista ehdottava toimitusjohtaja naurettaisiin hallituksen kokouksesta ulos. Sen sijaan häneltä vaadittaisiin niin numeerista kuin laadullista kuvausta epävarmuudesta, uhista ja mahdollisuuksista.
Piti tulla satatuhatta työpaikkaa. Nyt tällä hallituskaudella on mennyt yli 50 000. Suhdanteet näyttävät vaikuttavan leikkauksia enemmän. Voiko kukaan lopulta sanoa, milloin joku ihminen on jonkin toimen vuoksi työllistynyt?
Voi toki sanoa, ja varmasti sanookin. Mutta näille sanoille ei kannata antaa liikaa painoa. Jos joku väittää tietävänsä oikean luvun tai edes mittaluokan kovin tarkkaan, kannattaa kuulijan ottaa vastuu ja lorauttaa sekaan hyppysellinen suolaa, tai mieluummin nyrkillinen.
Tosiasia on, että vain harvojen hallituksen toimien työllisyysvaikutuksia tullaan koskaan arvioimaan luotettavilla menetelmillä ja aineistoilla. Ilman tällaista tutkimusta vaikutuksiin liittyy aina epävarmuutta. Aivan hyvin on mahdollista, ettei yhdenkään hallituksen toimen vaikutuksia arvioida kunnolla, sillä välttämättä tutkimusta varten ei löydetä kunnollisia koeasetelmia. Tai sitten ei löydetä ketään niitä tutkimaan, kun tutkimusrahat on viety.
Tällainen epävarmuus johtaa väistämättä siihen, että vaikutuksia arvioidaan ja niistä puhutaan tarkoitushakuisesti. Löysistä puheista ei oikein voi jäädä kiinni, kun niitä ei voi osoittaa varmasta vääriksi – jos ei oikeiksikaan. Niin media kuin tutkijat voisivat alleviivata tätä enemmän.
uutiskirje 