Rakennusalalla pitkään työskennellyt espoolainen Outi Hongisto on tehnyt rohkean liikkeen ottaessaan uuden dekkarisarjansa aiheeksi rakentamiseen liittyvät rikokset. Kirjojensa jälkisanoissa Hongisto painottaa, ettei ole ottanut kuvaamiaan väärinkäytöksiä yrityksistä, joissa on itse työskennellyt. Ulkopuolisesta näyttää kuitenkin, että hän asettaa luotettavuutensa kyseenalaiseksi alan työnantajien piirissä.
Hans & Venla tutkii -sarjan ensimmäinen osa Grynderi ilmestyi viime vuonna. Siinä espoolainen grynderi Matti Sarpala oli valmis äärimmäisiin tekoihin tonttimaata saadakseen.
Uusi osa Verkosto käsittelee rakennusliike Armon ympärille kytkeytyvää kartellia. Liikkeen nimi tulee siitä, että sen omistajat kuten myös kyseiseen verkostoon kuuluvat kaikki muut toimijat kuuluvat samaan uskonyhteisöön. Yhteisön nimeä ei mainita, mutta tunnusmerkit viittaavat L-kirjaimella alkavaan, jonka vaikutus on erityisen voimakas Pohjois-Pohjanmaalla.
Sarjan nimi Hans & Venla tutkii johtuu siitä, että syöpää sairastava eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Hans Järvelä selvittää rikoksia toimittajatyttärensä Venla Nygrenin kanssa. Grynderissä Venla oli töissä kaupunkilehdessä, mutta jymyjuttunsa ansiosta hän pääsi rikostoimittajaksi iltapäivälehteen. Venlan työtoveri Sanna Tallgren pääsee Verkostossa perille Armon kyseenalaisista menetelmistä, mutta Venlan kontolle jää selvittää asia loppuun ja viimeistellä juttu.
Armo on rakentanut Helsingin Jätkäsaareen kerrostaloja, joiden vuosikorjauksiin se palkkaa samaan uskonyhteisöön kuuluvan Eetun. Armon johtaja on Eetun eno.
Takuukorjauksia tehdessään Eetu kiinnittää huomiota työn heikkoon laatuun ja suoranaisiin lain vastaisiin puutteisiin. Niistä tärkeimmiksi tarinan edetessä osoittautuvat rakennusmääräysten vastaiset ikkunat, jotka ovat huomattavasti halvempia kuin määräysten mukaiset.
Eetu ei voi hyväksyä selviä puutteita. Hän kamppailee omatuntonsa kanssa, mutta alkaa vuotaa tietoja samassa talossa asuvalle toimittaja Sanna Tallgrenille vaikka pelkää oman turvallisuutensa takia. Uskonyhteisön lonkerot tuntuvat ulottuvan kaikkialle.
Outi Hongiston dekkareissa ei ole juuri ollenkaan kaunokirjallista kuvailua. Luvut ovat lyhyitä, joka lause vie tarinaa eteenpäin ja ajalliset loikat saavat aikaan kiihkeän tunnelman. Hans vie asiaa eteenpäin vanhojen poliisikontaktiensa kautta, Venla journalistisin keinoin.
Verkostossa on hyvä imu ja siinä kuvatut asiat kuulostavat hurjilta. Uskonyhteisön periaate on, että omille tehdään priimaa, mutta ulkopuolisista ei ole niin väliä. Kaikki toiminta tapahtuu yhteisön omassa piirissä, ja myös raha kiertää sen sisällä.
Hyvin kulkevaa dekkaria Hongisto kuitenkin vesittää turhaan jälkisanoissaan. Hän kirjoittaa, ettei ole työssään törmännyt kuvaamansa kaltaiseen toimintaan. Hän päinvastoin kehuu rakentamisen laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Onko Verkoston koko hienosti rakennettu kuvio siis puhdasta mielikuvituksen tuotetta alan ammattilaiselta?
Ei taida olla.
Hongisto on kommentoinut, ettei ole törmännyt aiemmissa työpaikoissaan kirjassa kuvattuihin laiminlyönteihin, ”mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö alan muissa yrityksissä olisi voinut tapahtua moista”.
”Myös minun verkostoni on laaja.”
Jälkisanat olisi kannattanut muotoilla huoellisemmin. Niistä voi syntyä väärä käsitys, että tarinan juoni on omasta päästä reväisty. Kun niin ei ole, Verkoston toivoisi toimivan kimmokkeena tutkiville taloustoimittajille selvittää uskonnollistaustaisten rakennusliikkeiden taustaa ja toimintaa. On täysin pöyristyttävää, jos tavallisen ihmisen suurimman omaisuuden hintaa nostetaan ja laatua huononnetaan tietoisesti.
Hongisto itse tekee suuren palveluksen tuodessaan rohkeasti julkisuuteen omalla alallaan vaikuttavaa mädännäisyyttä.
Huonompi puoli Verkostossa on, että jutun tutkinnassa kaikki loksahtaa Hansille ja Venlalle kovin helposti paikalleen. Onnekkaita sattumia on liikaa, että voisi puhua viimeisen päälle toteutetusta dekkarista. Loppu menee Verkostossa rautalangasta vääntämiseksi, mikä on toisaalta perusteltuakin, sillä nyt puhutaan maallikolle hyvin vaikeasti avautuvista asioista.
Kehuin aiemmin tänä vuonna Outi Hongiston ensimmäistä sarjaa Veljet, joka on paras tietämäni kotimainen jengirikollisuutta käsittelevä dekkarisarja. Siinäkin käsiteltiin myös talousrikollisuutta.
Hongiston uudessa sarjassa parasta on kiinnostava kaikista muista dekkareista poikkeava aihepiiri sekä Veljistä tuttu kiihkeä kerronta. Veljet on myös hyvin jännittävä kolmen kirjan kokonaisuus. Hans & Venla tutkii -kirjoista taas jännitys puuttuu kokonaan juuri liian helppojen ratkaisujen takia.
Emotionaalisestikaan ne eivät yllä Veljien tasolle, koska henkilökuvaus on niin olematonta. Se ei pitkälle riitä, että isän ja tyttären yhteys oli katkennut ja Hans suunnitteli Grynderin alussa itsemurhaa. Nyt he kuitenkin asuvat samassa talossa, ja Hansista on tullut huolehtiva isoisä Venlan kolmevuotiaalle pojalle Leolle. Kaikki juttuun kytkeytyvät hyvät ovat sitä imelyyden rajamaille asti.
Outi Hongistolla on käsissään erittäin hyvä idea dekkareille. Jos sen toteuttamiseen saataisiin lisää elävyyttä ja jännityselementtejä, lopputulos voisi olla Suomen kärkiluokkaa.
Outi Hongisto: Verkosto. 303 sivua, Myllylahti.