Katariina Sahlberg
Oikeustieteen maisteri, varatuomari
SAK:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännöstä vastaava juristi
Työskennellyt aikaisemmin STTK:ssa, tasa-arvovaltuutetun toimistossa, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä työ- ja elinkeinoministeriössä
SAK:n juristi Katariina Sahlberg, Suomen työmarkkinat ovat hyvin sukupuolittuneita, varsinkin jos vertaamme niitä verrokkimaihin. Toisin sanoen meillä on poikkeuksellisen voimakas jako ”miesten töihin” ja ”naisten töihin”. Tilastokeskuksen mukaan vain 9,3 prosenttia palkansaajista työskentelee aloilla, joilla on tasapuolisesti naisia ja miehiä. Mistä tämä kertoo?
On vaikea sanoa, mistä ilmiö johtuu. On puhuttu niin sanotusta tasa-arvon paradoksista: Pohjoismaat ja erityisesti Suomi ovat tasa-arvoisia monissa muissa asioissa, mutta työelämän eriytyminen sukupuolen mukaan on ja pysyy.
Tämä eriytyminen ei ole vain horisontaalista vaan myös vertikaalista. Se tarkoittaa sitä, että meillä on mies- ja naisvaltaisia aloja, mutta sen lisäksi alojen sisällä miehet ovat naisia useammin johtoasemissa. Näillä molemmilla eriytymisen muodoilla on pitkä historia Suomessa.
Emme valitettavasti tiedä tarkalleen, mikä taustalla vaikuttava mekanismi tämän ilmiön aiheuttaa. Yksittäistä syytä sille ei oikein tiedetä, vaikka sen selvittämiseksi on ollut työryhmiä ja hankkeita. Niillä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta.
Koska syytä ei tiedetä, on myös ratkaisujen löytäminen vaikeaa: on esitetty erilaisia ideoita, mutta niiden vaikuttavuutta on ollut vaikea arvioida. On kehotettu purkamaan stereotypioita ja parantamaan opinto-ohjausta, tällaisia aika abstrakteja asioita.
Tämä segregaatio ei ala työelämässä, vaan se näkyy jo koulutusvalinnoissa. Ylioppilaista enemmistö on naisia, ja melkein kaikissa korkeakoulutuksen ohjelmissa naiset ovat enemmistönä. Silti naisten on miehiä vaikeampi päästä johtotehtäviin. Miksi näin on?
Tarkkaa syytä ei tällekään osata sanoa, koska siihen vaikuttaa hyvin moni asia. On esimerkiksi havaittu, että eräs vaikuttava tekijä on, jos lapsen samaa sukupuolta oleva vanhempi on niin sanotusti sukupuolelleen epätyypillisessä työssä. Esimerkiksi isä lähihoitajana tai äiti kaivosinsinöörinä.
Suomessa on huomattu myös alueellisten erojen merkitys. Näin äänekoskelaisena olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa teollisuuspaikkakunnilla kasvaneet naiset valitsevat todennäköisemmin tekniikan alan. Ilmiö on niin moniulotteinen, ettei sille voi löytää yksittäistä syytä.
Silti sen seuraukset ovat havaittavissa hyvin konkreettisesti, ja ammatit ovat hyvin sukupuolittuneita. Tämä myös kaventaa ihmisten tulevaisuudennäkymiä: harvemmat pojat ajattelevat, että heistä tulee isona terveydenhoitajia. Vastaavasti harvat tytöt haaveilevat kuljetusalan töistä.
Tässä päästään siihen, mikä merkitys koululla ja opinto-ohjauksella on. Joskus siitä voi olla aitoa hyötyä, että kaikki oppilaat sukupuoleen katsomatta voivat tutustua kaikkiin mahdollisiin ammatteihin ja koulutuspolkuihin. Siinä sentään voisi päästä kuulemaan myös sukupuolelleen epätyypillisissä ammateissa työskenteleviä ihmisiä.
Kun tilanne on se, että työmarkkinat ja koulutusvalinnat ovat voimakkaasti sukupuolittuneet, onko sitä mahdollista korjata jälkikäteen politiikkatoimilla?
Avainkysymys on siinä, kuinka helpoksi uudelleenkouluttautuminen on tehty. Se vaikuttaa merkittävästi siihen. Se, että Petteri Orpon (kok) hallitus poisti aikuiskoulutustuen, tekee alanvaihtamisesta entistä epätodennäköisempää. Myöskään vuorotteluvapaan poistaminen ei varsinaisesti auta asiaa.
Jos ei ole mahdollisuutta uudelleenkouluttautua, ei pieneltä paikkakunnalta noin vain myöskään lähdetä muualle töihin. Suomalaisten varallisuus on yleensä kiinni seinissä eli asunnoissa, jotka eivät välttämättä käy kaupaksi.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että mitä myöhemmällä iällä koulutusvalinta ja ammatinvalinta tapahtuvat, sitä todennäköisemmin henkilö tekee sukupuolelleen epätyypillisen valinnan.
Sukupuolittuneet työmarkkinat johtavat paitsi eroon miesten ja naisten töissä, myös sukupuolten väliseen palkkaeroon. Työmarkkinakeskusjärjestö STTK:n laskelmien mukaan vuonna 2023 naisen euro oli 84,3 senttiä. Kuten mainitsit, se johtuu sekä horisontaalisesta että vertikaalisesta eriytymisestä. Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat pienempiä, ja lisäksi naiset ovat harvemmin korkeapalkkaisissa johtotehtävissä. Mitä ajattelet tästä?
Palkkaero sukupuolten välillä on merkittävä ongelma. On laiskaa ajattelua sanoa, että kyse olisi vain yksilöiden tekemistä valinnoista. Palkkaero vaikuttaa niin moneen asiaan siinä, kuinka ihmisten elämät lähtevät eriytymään.
Pitää ottaa huomioon myös lapsiperheet, joista suurin osa on ollut ja on edelleen heteropariskuntia. Niissä usein äiti on se osapuoli, jolla on pienempi palkka. Silloin on yleensä perheelle taloudellisesti kannattavampaa, että isä käy töissä ja äiti jää kotiin hoitamaan lapsia. Tämä niin sanottu ”äitiyssakko” syventää edelleen tätä palkkaeroa. Vaikutukset myös kertautuvat, ja esimerkiksi suurin osa köyhyydessä elävistä eläkeläisistä on naisia.
Se, mitä sille voidaan tehdä, on nostaa naisvaltaisten alojen arvostusta tavalla, joka näkyisi myös palkassa. Nykyisen hallituksen toimet ovat tästä näkökulmasta täysin päinvastaisia. Tätä näkökulmaa on myös analysoitu todella huonosti hallituksen esityksissä.
”Avainkysymys on siinä, kuinka helpoksi uudelleenkouluttautuminen on tehty.”
On myös sanottava, että vaikka naisten euro on 84 senttiä, on miesten vuosi 11 kuukautta. Miesten eliniänodote Suomessa on noin 5,3 vuotta lyhyempi kuin naisten. Varsinkin perinteisissä työntekijäammateissa työskentelevät miehet kuolevat nuorempina. Mitä mieltä olet segregaation tästä puolesta?
Sehän on aivan selkeää, että segregaatio on miehillekin ikävä asia. Ei ole oikein, että sukupuolten väliset terveyserot kasvavat. Tässä alojen työturvallisuus on tärkeää.
Suomessa miehet tekevät tuntimääräisesti myös naisia enemmän töitä. Miesvaltaisilla aloilla on usein myös työkulttuuri, jossa tehdään pidempiä päiviä, ja stereotypiat ovat tiukissa. Se toisaalta myös luo kotitaloustyön epätasaisempaa jakautumista: kun miehet ovat enemmän töissä, jää naisille enemmän vastuuta perheestä ja kodista. On muistettava, että sekin on työtä.
Hallituksen suunnitteleman vientivetoisen työmarkkinamallin on arvioitu syventävän sukupuolten välistä palkkaepätasa-arvoa. Miten ajattelet sen vaikuttavan työmarkkinoiden sukupuolittumiseen?
Onhan se aivan törkeä. Ei siitä pääse ympäri. Vientimallia puolustellaan mielellään viittaamalla Ruotsiin, missä sukupuolten välinen palkkaero on pienentynyt. Siellä on myös hieman vastaavanlainen malli käytössä.
Tässä argumentissa jätetään kuitenkin analysoimatta se, mistä Ruotsin pienentyneet palkkaerot johtuvat. Siellä naisvaltaisilla aloilla on menty märketin eli sovitun palkankorotusprosentin yli. Ruotsissa sukupuolisegregaation purkamisella on iso rooli, ja on kysyttävä, mitä Ruotsissa on tehty sen eteen.
”Ei ole oikein, että sukupuolten väliset terveyserot kasvavat.”
Suomessa ne alat, joilla segregaatio on purkautunut, ovat käytännössä korkeakoulutettuja asiantuntija-aloja: lääkärit, juristit, opettajat ja niin edelleen. Ne ovat ennen olleet miesvaltaisia aloja, jotka ovat naisistuneet. On aivan loogista, että naiset kouluttautuvat aloille, joilla palkkataso on korkeampi.
Suomessa ei kuitenkaan ole naisvaltaisia aloja, joilla miesten osuus on kasvanut. Ruotsissa sen sijaan on. Eräs merkittävä ero maiden välillä on se, että Ruotsissa työmarkkinoilla on huomattavasti enemmän maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien keskuudessa onkin yleisempää, että miehet työskentelevät myös palvelu- ja hoivasektoreilla. Tämä kehitys on jatkunut Ruotsissa jo 1980-luvulta. Tietenkään sekään ei ole kestävää ajattelua, että maahanmuuttajat tekevät pienipalkkaisia töitä. Tätä ei kuitenkaan ole Suomessa analysoitu edes ajatuksen tasolla. Suomessa vastaavaa ei tule tapahtumaan, koska väestörakenteemme on niin erilainen.
Kumpi sitten on syy ja kumpi seuraus? Ovatko jotkin alat pienipalkkaisia, koska ne ovat naisvaltaisia, vai ovatko alat naisvaltaisia, koska ne ovat pienipalkkaisia?
On olemassa tutkimusta siitä, että työn naisistuminen laskee palkkatasoa. Tämä ilmiö on olemassa, mutta sitä voidaan myös ehkäistä politiikalla. Eräs vaikuttava tekijä on korkea järjestäytymisaste, joka suojelee palkanalennuksilta.
Liittojen työehtosopimuksiin neuvottelemat palkankorotukset ovat kuitenkin usein prosenttiperustaisia, mikä tarkoittaa sitä, että jos palkka on ollut pieni, myös palkankorotus on euroissa laskettuna pienempi kuin paremmin palkatuilla aloilla. Silloin palkkakuopassa olevat myös jäävät sinne.
Rinteen-Marinin hallitusohjelman tavoitteena oli poistaa perusteettomia palkkaeroja ja palkkasyrjintää lisäämällä palkka-avoimuutta. Se kuitenkin tyssäsi silloisten hallituspuolueiden keskustan ja RKP:n vastustukseen. Tarvitaanko Suomessa palkka-avoimuuslakia?
Kyllä, ehdottomasti. Sillä mahdollistettaisiin puuttuminen selittämättömiin palkkaeroihin ja palkkasyrjintään. Ennen kuin meillä on tietoa ihmisten todellisista palkoista, on käytännössä mahdotonta puuttua näkymättömään palkkasyrjintään.
Tarvitaan mahdollisimman yksinkertaisia keinoja saada ihmisten palkkatietoja, jotta alipalkkaukseen ja palkkasyrjintään voidaan puuttua. Palkka-avoimuus olisi tällainen keino.
Mitä muita keinoja segregaation purkamiseksi on olemassa?
Jos puhutaan alojen välisestä eriytymisestä, on olemassa rakenteisiin vaikuttavia keinoja, kuten aikuiskoulutustuki. Myös työehtosopimukset ovat yksi työkalu, koska niissä määritellään palkkausrakenteita. Ne voi määritellä myös syrjimättömiksi.
EU:n palkka-avoimuusdirektiivi astuu Suomessa voimaan viimeistään kesällä 2026. Vaikka se on paljon heikompi keino kuin Marinin hallituksen suunnittelema palkka-avoimuuslaki, on se mielestäni parannus nykytilaan.
Katariina Sahlberg
Oikeustieteen maisteri, varatuomari
SAK:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännöstä vastaava juristi
Työskennellyt aikaisemmin STTK:ssa, tasa-arvovaltuutetun toimistossa, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä työ- ja elinkeinoministeriössä