1 | UKRAINA
Keski-ikäisten miesten kulutussota
Venäjän täysimittausta hyökkäystä Ukrainaan on jatkunut yli kaksi ja puoli vuotta. Sodassa on kuollut eri arvioiden mukaan noin 170 000 ihmistä ja satoja tuhansia on haavoittunut. Kuolleista noin 11 000 on siviilejä. Yli kolme ja puoli miljoonaa ukrainalaista on joutunut jättämään kotinsa.
Kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä helmikuun 24. päivänä vuonna 2022, oli Kremlin tarkoituksena syrjäyttää vallasta presidentti Volodymyr Zelenskyin hallitus ja liittää suuria maa-alueita Ukrainasta itseensä. Ensimmäisessä tavoitteessaan Venäjä on epäonnistunut, eikä toisenkaan tavoitteen suhteen mene vahvasti. Vaikka Venäjä ilmoitti syyskuussa 2022 liittäneensä itseensä Donetskin, Hersonin, Luhanskin ja Zaporižžjan alueet, ei Venäjä miehitä mitään niistä täysin. Lisäksi kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut valtauksia.
Sotatoimet Ukrainassa alkoivat jo keväällä 2014, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Kreml myös aseisti ja rahoitti Ukrainan hallitusta vastaan taistelevia separatisteja Itä-Ukrainassa.
Jälkiviisaasti voisi todeta, että kansainvälisen yhteisön laimea reaktio Krimin miehitykseen oli yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttivat Vladimir Putinin päätökseen aloittaa täysimittainen sota Ukrainaa vastaan kahdeksan vuotta myöhemmin. Venäjän hallinto uskoi pääsevänsä uudesta sodasta yhtä helpolla kuin vuoden 2014 tempustaan.
Toisin kuitenkin kävi. Sota Ukrainassa sai aikaan nopean ja yhtenäisen reaktion Länsi-Euroopassa Ukrainan tueksi. Yhdysvallat, Iso-Britannia ja EU ovat tukeneet Ukrainaa yhteensä yli 380 miljardin USA:n dollarin arvosta. Siitä noin 118 miljardia on suoraa sotilaallista tukea Ukrainalle yksittäisiltä mailta. Sodan seurauksena Ruotsi ja Suomi lopettivat pitkään jatkuneen sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikkansa ja liittyivät sotilasliitto Naton jäseniksi.
Vastarinnasta vastahyökkäykseen
Ukraina sai länsimaiden tuella käännettyä sodan kulun. Syksyllä 2022 Ukraina eteni nopeasti Harkovan rintamalla vapauttaen yli 12 000 neliökilometriä Venäjän miehittämiä alueita.
Ukraina yritti myös ratkaisevaa vastahyökkäystä vuonna 2023, mutta tulokset jäivät vaisuiksi. Kuukausien ankarien taisteluiden jälkeen rintamalinja ei juurikaan liikkunut. Sota Ukrainassa on muuttunut raastavaksi kulutustaisteluksi, ja sotaväsymys vaivaa kumpaakin osapuolta. Sotiminen ei ole enää myöskään nuorten miesten puuhaa: rintamalla taistelevien ukrainalaisten sotilaiden keski-ikä on 43 vuotta. Kaatuneiden venäläissotilaiden keski-ikä puolestaan on noin 38 vuotta.
Elokuussa 2024 Ukraina hyökkäsi kaikkien yllätykseksi Venäjän maaperälle kohti Kurskin kaupunkia. Uskaliaalla hyökkäyksellään Ukraina otti haltuunsa noin tuhat neliökilometriä Venäjän aluetta. On arvioitu, että valtaamalla Venäjän maaperää Ukraina hakee itselleen parempia asemia rauhanneuvotteluihin.
Rauha, mutta kenen ehdoilla?
Ukrainan sodan päättäminen oikeudenmukaiseen ja pysyvään rauhaan on poikkeuksellisen vaikeaa. Jos Ukraina hyväksyy rauhansopimuksen, jossa se luovuttaa alueita Venäjälle, on se maailmalle merkki siitä, että itsevaltaiset hallitsijat voivat saada haluamansa voimakeinoin.
Toisaalta Ukraina voisi hyväksyä alueluovutuksiakin, jos niillä taattaisiin pysyvä rauha Venäjän ja Ukrainan välille. Putinin Venäjän lupaukset ovat merkityksettömiä: vuonna 2022 Kreml vannoi vielä päiviä ennen hyökkäyksen aloittamista, ettei se hyökkäisi Ukrainaan. Siksi Ukraina haluaa länneltä sitovia turvatakuita, kuten EU- ja Nato-jäsenyyden.
Kuten kaikki sodat, myös sota Ukrainassa päättyy jonain päivänä. Silloin alkaa pitkä ja kallis jälleenrakentaminen.
Tämän vuoden helmikuussa Ukrainan hallitus, Maailmanpankki, Euroopan komissio ja YK julkaisivat yhdessä raportin, jonka mukaan Ukrainan jälleenrakentaminen sodan jälkeen tulisi maksamaan lähes 500 miljardia USA:n dollaria.
2 | SUDAN
Valtataistelusta sisällissotaan
Huhtikuussa 2023 pitkään jatkunut valtakamppailu Sudanin asevoimien sisällä purkautui täysimittaiseksi sisällissodaksi, joka on johtanut kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan ja yli 11 miljoonan ihmisen pakenemiseen kodeistaan. 65 000 ihmistä on kuollut.
Sodan keskeisinä osapuolina ovat puolisotilaalliset RSF-joukot sekä Sudanin väliaikainen hallitus, jota johtaa kenraali Abdel Fattah al-Burhan. RSF-joukkoja johtaa Mohamed Hamdan Dagalo, toiselta nimeltään Hemetdi. On epäselvää, kuka aloitti väkivaltaisuudet, mutta keväällä ja kesällä 2023 taistelut tuhosivat suuren osan Sudanin pääkaupungista Khartumista. Samalla siviiliväestö on joutunut pakenemaan kodeistaan.
– Sotilaallisena konfliktina alkanut sisällissota on laajentunut, ja se on samalla muuttunut etniseksi ja alueelliseksi sodaksi, kertoo rauhanvälitysjärjestö CMI:n neuvonantaja Amir Salim KU:lle.
Sudanin armeijan ja RSF:n lisäksi sotaan on liittynyt muita osapuolia, joista merkittävimpiä ovat kapinallisryhmät SPLM-N ja SLM (al-Nur).
Amir Salim kertoo, että monimutkaistuvaan tilanteeseen liittyy myös spill over -ilmiön riski. Sisällissotina alkaneet konfliktit voivat ikään kuin ”läikkyä” valtioiden rajojen yli, ja sotiin voi liittyä muita valtioita tai toimijoita, kuten erilaisia kapinallisryhmiä. Tällaisen yliläikkymisen riski on Sudanissa nyt suuri, Amir Salim sanoo.
Kriisi muuttui katastrofiksi
Helmikuussa 2024 Maailman ruokaohjelma WFP:n mukaan 95 prosenttia Sudanin väestöstä ei kyennyt ostamaan päivittäistä ateriaa. Elokuussa kansainväliset avustusjärjestöt ovat vahvistaneet, että eteläisessä Sudanissa vallitsevat nälänhädän olosuhteet. Yli sata ihmistä on jo kuollut aliravitsemukseen. YK on kuvaillut Sudanin tilannetta erääksi lähivuosien pahimmista humanitaarisista kriiseistä.
– Pitää muistaa, että tämä ei ole ensimmäinen sota, joka Sudanissa on ollut. Ja kaikki aikaisemmat sodat ovat päättyneet neuvoteltuun rauhansopimukseen, Amir Salim huomauttaa.
Sudanissa käytiin pitkä ja verinen sisällissota vuosina 1983–2005. Yli 21 vuotta kestäneessä sodassa sai surmansa yli miljoona ihmistä. Lopulta taistelut päättyivät Naivashan sopimukseen, jossa laadittiin kokonaisvaltainen suunnitelma Sudanin yhteiskunnan uudistamiseksi, vallan jakamiseksi ja alueellisen itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi. Naivashan sopimuksen pohjalta Etelä-Sudanissa järjestettiin kansanäänestys, joka johti maan itsenäistymisen Sudanista vuonna 2011.
Amir Salimin mukaan nyt olisi kaikkein tärkeintä kohdistaa rauhantyön ponnistukset siihen, että Sudanin sisällissodan osapuolet saataisiin neuvottelupöydän ääreen.
Elokuussa 2024 RSF:n ja Sudanin asevoimien edustajat olivat koolla Genevessä neuvotteluissa, joita isännöivät Yhdysvallat ja Saudi-Arabia. Rauhanneuvottelut kuitenkin päättyivät tuloksetta.
Salim sanoo silti, että neuvoteltu rauha on Sudanissa tavoittelemisen arvoinen.
– Sekä RSF että Sudanin asevoimat kuvittelevat, että ne voivat saavuttaa aseellisen voiton ja koko maan hallinnan. Se kuitenkin vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta, koska kumpikaan ei ole saanut sotilaallista yliotetta, Amir Salim sanoo.
Israelin tankit ampuivat kohti rakennuksia Khan Yunisissa 18. elokuuta. Kuva: Lehtikuva/Bashar Taleb
3 | GAZA
Israelin kosto palestiinalaisille
Gazan kaistaa Palestiinassa hallinnoiva Hamas-järjestö teki 7. lokakuuta 2023 iskun Israeliin. Iskussa sai surmansa noin 1 200 ihmistä, joista 797 oli siviilejä. Hamas sieppasi myös 253 panttivankia.
Lokakuun 7. päivän iskun jälkeen Israelin asevoimat iskivät Gazaan täydellä voimallaan. 11 kuukautta jatkuneessa hyökkäyksessään Israel on hävittänyt suurimman osan Gazan kaistan rakennuksista.
Israel käy Gazassa tuhoamissotaa. Se on pudottanut alueelle yli 70 000 tonnia pommeja: määrä vastaa kaikkia Dresdenin, Hampurin ja Lontoon pommituksia yhteensä toisessa maailmansodassa. Israel on pommittanut asuinkortteleita, kouluja, kirjastoja, yliopistoja ja sairaaloita.
Israelin hyökkäys Gazaan on tappanut yli 40 000 ja haavoittanut yli 90 000:ta ihmistä. Kuolleista yli puolet on naisia ja lapsia. Israel on myös ajanut suurimman osan Gazan 2,3 miljoonan ihmisen väestöstä kodeistaan.
Useiden asiantuntijoiden mukaan Israelin toimia Gazassa voidaan pitää kansanmurhana tai siihen verrattavina sotarikoksina. Etelä-Afrikka on aloittanut Kansainvälisessä tuomioistuimessa Israelia vastaan oikeusjutun, jossa Israelia syytetään kansanmurhasta.
Sodalla on ollut myös alueellisesti isoja vaikutuksia, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart.
– Se liittyy paitsi Gazaan itseensä, myös ylipäänsä Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden tilanteeseen. Koska Gazan tilanteen ratkaiseminen vaatisi poliittisen ratkaisun, joka pitäisi sisällään myös muut miehitetyt alueet, ei näitä kahta voi erottaa toisistaan.
Alueellisen sodan uhka
Sota on myös kiihdyttänyt Israelin ja Iranin pitkään jatkuneita vihollisuuksia. Heinäkuussa Israel surmasi Hamasin poliittisen johtajan Ismail Haniyehin Iranissa. Gazan sodan vuoksi Iranin tukema ja Libanonissa toimiva Hizbollah-järjestö on tehnyt iskuja Israeliin Libanonista käsin.
Taistelut Hizbollahin ja Israelin välillä ovat pysyneet toistaiseksi paikallisina yhteenottoina, mutta riski suuremmasta sodasta Lähi-idässä on olemassa. Tällainen suurempi alueellinen sota voisi vetää mukaansa myös USA:n, joka on lisännyt joukkojaan alueella.
– Lusikkansa soppaan on työntänyt myös Kiina, joka kätilöi heinäkuussa ”kansallisen yhtenäisyyssopimuksen” Hamasin ja maltillisemman Fatah-palestiinalaisryhmän välillä, Timo R. Stewart sanoo.
Hänen mukaansa ensimmäinen askel tilanteesta ulos olisi tulitauko ja taisteluiden lopettaminen.
– Mitään ei tapahdu, ennen kuin saadaan aselepo. Israelin hallituksessa on kuitenkin puolueita, jotka eivät hyväksy aselepoa. Heidän mielestään Israelin tärkein tehtävä Gazassa on Hamasin tuhoaminen. Aselepo tarkoittaisi sitä, että tämä jäisi tekemättä, Stewart kertoo.
”Hamasin tuhoaminen” on kuitenkin tavoitteena epämääräinen ja vaikeasti mitattava.
– Jossain vaiheessa Israelin on pakko lopettaa tai ainakin vähentää sotimistaan Gazassa. Mitä nopeammin se päätös tehdään, sitä nopeammin on mahdollisuus neuvotella myös panttivankien vapauttamisesta.
Yhdysvallat on osoittautunut diplomaattisesti heikoksi aselevon neuvottelemisessa, vaikka presidentti Joe Biden on laittanut omaa henkilökohtaista arvovaltaansa peliin.
Panttivankikysymys jakaa myös Israelin yhteiskuntaa. Varsinkin pääministeri Benjamin Netanjahua vastustava oppositio ajattelee, että Israelin pitäisi lopettaa sotatoimet ja neuvotella panttivankien vapauttamisesta. Israelin oikeisto taas pitää Hamasin tuhoamista edelleen ykköstavoitteena.
Tulitaukoneuvotteluiden ja aselevon jälkeen vuorossa on kuitenkin suuri kysymys Gazan tulevaisuudesta sodan jälkeen. Siitä Israelilla ei kuitenkaan ole mitään visiota.
Timo R. Stewart arvioi, että Gazan tilannetta ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin.
– Siellä on edelleen yli kaksi miljoonaa ihmistä ja alue, jonka hallinto on täysin auki. Jos Israelin ainoa viesti on se, ettei sinne haluta Hamasin hallintoa, niin mitä Israel sitten haluaa?
Gazan sota on myös herättänyt eloon vaatimukset kahden valtion ratkaisusta, jossa Israelin miehitys Länsirannalla ja saarto Gazassa päättyvät ja palestiinalaisille taataan oikeus omaan valtioon. Timo R. Stewartin mukaan tarvitaan kuitenkin kansainvälistä painetta, jotta Israel saataisiin tukemaan tätä ratkaisua.
4 | MYANMAR
76 vuotta väkivaltaa
Vuoden 2021 sotilasvallankaappaus käynnisti uuden väkivallan ajan Myanmarissa.
Maan sisällissodan juuret ulottuvat kuitenkin paljon syvemmälle ja pidemmälle. Myanmarin sisällissota alkoi pian maan vuonna 1948 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen ja on jatkunut yhtäjaksoisesti tähän päivään asti, mikä tekee siitä yhden maailman pisimpään jatkuneista konflikteista.
– Maassa ei ole ollut yhtenäistä rauhanjaksoa vaan ainoastaan yksittäisiä tulitaukoja, jotka ovat olleet lähinnä alueellisia armeijan strategisia siirtoja aseellisen voiman keskittämiseksi, kertoo johtava projektipäällikkö Johannes Vierula Suomen lähetysseuran Myanmarin-rauhanhankkeesta.
Vallankaappauksen jälkeen konfliktissa mukana olevien aseellisten toimijoiden määrä on kuitenkin räjähtänyt käsiin. Osa siviileistä on liittynyt etnisiin aseellisiin ryhmiin, kun taas osa on saanut koulutusta ja liittynyt paikallisiin puolisotilaallisiin joukkoihin.
Tatmadaw eli Myanmarin armeija on syyllistynyt laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin ja inhimilliseen kärsimykseen Myanmarin siviiliväestön keskuudessa. Siviilejä rangaistaan ja pelotellaan, jotta he eivät tukisi vastarintaliikkeitä tai liittyisi niihin.
– Tämä näkyy esimerkiksi kylien polttamisena, siviilien tappamisena ja seksuaalisena väkivaltana, joka on valitettavan yleistä. Nämä toimet ovat osa Tatmadawin pyrkimystä säilyttää valta-asemansa ennen kaikkea pelon ja terrorin avulla, Vierula sanoo.
Pitkittyvä sota synnyttää itseään ruokkivan kierteen, jossa konflikti, humanitaarinen kriisi ja epävakaus jatkuvasti vahvistavat toisiaan tehden tilanteen ratkaisemisesta yhä vaikeampaa.
– Inhimillinen kärsimys ja humanitaarinen kriisi pahenevat, mikä johtaa kasvavaan kuolonuhrien määrään, laajenevaan pakolaiskriisiin ja elinolosuhteiden heikkenemiseen, Johannes Vierula kertoo.
Epävakaa tilanne luo otollisen ympäristön järjestäytyneelle kansainväliselle rikollisuudelle. Myanmar on Afganistanin jälkeen maailman toiseksi suurin oopiumin tuottaja. Sotatila tarjoaa myös kasvualustan radikalisoitumiselle ja terrorismille.
Karmea kriisi
– Humanitaarinen kriisi Myanmarissa on lyhyesti kuvattuna karmea, Vierula toteaa.
Sisällissota on johtanut massiiviseen maan sisäiseen pakolaisuuteen, ja sisäisten pakolaisten määrä ylitti YK:n mukaan kolme miljoonaa tämän vuoden puolivälissä. Pakolaiset näkyvät myös naapurimaissa, erityisesti Thaimaassa ja Intiassa.
Myanmarin talous on kärsinyt syvästi jatkuvasta konfliktista. Toisen maailmansodan jälkeen Maailmanpankki piti Myanmaria luonnonvarojensa vuoksi yhtenä ensimmäisistä Aasian maista, joka voisi saavuttaa ”länsimaisen elintason”. Kuitenkin vuosikymmeniä kestänyt konflikti ja sotilasdiktatuuri ovat estäneet maan kehittymisen tavalla, joka hyödyttäisi tavallisia kansalaisia.
Yhtenä erityispiirteenä Myanmarin nykyisessä tilanteessa on CDM-kansalaistottelemattomuusliikkeen syntyminen, joka on suoraa seurausta sotilasvoimien vallankaappauksen vastustamisesta. Etenkin nuoret ja naiset ovat osallistuneet aktiivisesti kansalaistottelemattomuusliikkeeseen. Laajamittaiset lakot ja virkamiesten kieltäytyminen työskentelemästä valtion instituutioissa ovat merkittävästi heikentäneet julkisia palveluita, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta.
Johannes Vierula muistuttaa, että eräs konfliktin merkittävistä juonteista on vuonna 2017 alkanut islaminuskoisen Rohingya-väestön kansanmurha. Se johti yli 700 000 ihmisen pakolaisaallon naapurimaa Bangladeshiin.
Rauha vaatisi tahtoa
Johannes Vierula arvioi, että rauhanomainen neuvoteltu ratkaisu Myanmarin konfliktissa näyttää tällä hetkellä hyvin kaukaiselta.
– Onnistunut dialogiprosessi edellyttäisi joko riittävää luottamusta osapuolten välillä tai osapuolten välistä luottamusta itse prosessiin. Kumpaakaan näistä ei tällä hetkellä Myanmarissa ole., Vierula sanoo.
Suurin este rauhanomaiselle ratkaisulle onkin hänen mukaansa poliittisen tahtotilan puute.
– Myanmarin sotilasjuntan ylin johto on sitoutunut ratkaisemaan tilanteen sotilaallisesti, eikä se ole osoittanut halukkuutta aitoihin neuvotteluihin, Vierula kertoo.
Jotta neuvottelut voisivat ylipäätään alkaa, Myanmarin armeijan toiminnassa tarvittaisiin merkittävä muutos.
– Tällainen muutos voisi olla esimerkiksi yksipuolinen, ehdoton tulitauko, joka osoittaisi armeijan sitoutumista rauhanprosessiin. Tähän mennessä tällaisia toimia ei ole nähty, Johannes Vierula toteaa.
5 | ETIOPIA
Päällekkäiset kriisit voimistavat toisiaan
Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt, kulkutaudit sekä väkivalta ovat epävakauttaneet Etiopiaa, joka on Afrikan toiseksi väkirikkain maa. YK:n mukaan Etiopiassa on tällä hetkellä yli 20 miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsevat humanitaarista apua.
– Ensinnäkin pitää muistaa, että Etiopia on valtavan kokoinen maa, jossa on todella erilaisia alueita. Etiopiassa asuu noin 120 miljoonaa ihmistä, ja lisäksi maassa on pakolaisia naapurimaista, etenkin Etelä-Sudanista, kertoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön Suomen-toiminnanjohtaja Linda Konate.
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöllä on ollut avustustoimintaa Etiopiassa vuodesta 1984. Osa järjestön toiminnasta maassa oli katkolla syyskuusta 2021, koska paikallinen hallinto asetti rajoituksia avustusjärjestöille. Rajoitukset kuitenkin poistettiin vuonna 2022.
– Koska Etiopia on niin suuri maa, siellä on hyvin moninaisia tarpeita. Humanitaarinen kriisi Etiopiassa on monimutkainen ja monimuotoinen. Maassa on edelleen alueita, joilla on väkivaltaisuuksia ja taisteluita, ja toisilla alueilla suurimpia ongelmia ovat tautiepidemiat, Linda Konate kertoo.
Etiopia kärsi vuosina 2020–23 kuivuudesta, joka oli suoraa seurausta ilmastonmuutoksesta. Tänä vuonna taas rankkasateet ovat aiheuttaneet vakavia tulvia. Ne vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin elää kotiseuduillaan ja ansaita elantonsa esimerkiksi maa- ja karjataloudesta.
Pohjoisessa Etiopiassa vuodesta 2020 vuoteen 2022 käynnissä ollut ja 600 000 ihmistä surmannut Tigrayn sota aiheutti yli kolmen miljoonan ihmisen pakenemisen kotiseuduiltaan. Suurin osa heistä päätyi maan sisäisiksi pakolaisiksi.
Linda Konate kertoo, että monet pakolaiseksi joutuneet ovat nyt päässeet palaamaan Tigrayhyn, mutta he eivät ole välttämättä päässeet takaisin koteihinsa.
– Nämä ihmiset tarvitsevat tukea saadakseen elämänsä taas käyntiin. Vaikka väkivaltaisuudet Tigrayn alueella ovat loppuneet, ei elämä ole palannut siellä normaaliksi. Pitkittynyt pakolaisuus aiheuttaa ihmisille psyykkistä rasitetta. Hallinnan menettämisen tunne, jonka epävarmuus ja pakolaisuus tuottavat, voi olla todella traumaattinen, Linda Konate sanoo.
Apua tarvitseville alueille on päästävä
Lisäksi sota tuhosi erityisesti sairaanhoidon infrastruktuuria, kuten klinikoita ja sairaaloita. Niitä joudutaan rakentamaan uudelleen, Konate sanoo.
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö kertoo tarjoavansa sairaanhoitoa liikkuvilla klinikoilla ja tukevansa paikallisia sairaaloita.
Väkivaltaisuuksien ja luonnonkatastrofien lisäksi humanitaarista kriisiä Etiopiassa aiheuttavat tautiepidemiat.
– Kolera, tuhkarokko ja malaria ovat vakavimpia, riippuen siitä, missä päin Etiopiaa ollaan, Linda Konate sanoo.
Lääkärit ilman rajoja -järjestö avustaa muun muassa toimittamalla lääkkeitä ja rokotteita Etiopiaan sekä tukemalla paikallista perusterveydenhuoltoa. Linda Konaten mukaan tärkeää on, että avustusjärjestöillä on pääsy sellaisille alueille, joissa avun tarvetta on. Se ei ole aina itsestään selvää.
Humanitaarinen kriisi Etiopiassa jatkuu, kunnes yhteiskunnalliset olot maassa vakautuvat ja maan hallinto pystyy järjestämään kansalaisilleen elintärkeitä palveluita. Sitä varten tarvitaan kuitenkin poliittisia päätöksiä.
– Humanitaarisen avun tavoite on elämän pelastaminen. Avustustoiminnalla pidetään ihmisiä hengissä, mutta rakenteellisen, yhteiskunnallisen muutoksen aikaan saamiseen tarvitaan muita keinoja, Linda Konate toteaa.
uutiskirje 
