Kun kyynelkaasu peitti Nairobin keskustan kadut, Kenian lainvalvojien silmissä hämärtyi journalistien ja mielenosoittajien välinen raja. Hallituksenvastaisten, väkivaltaisiksi ryöstäytyneiden protestien melskeissä journalistit ovat joutuneet poliisien ja mielenosoittajien väliin, kumpienkin hyökkäysten kohteeksi.
Jo keväällä levottomuuksista raportoineet toimittajat ja kuvaajat saivat poliisilta pikemmin vihamielisyyttä kuin suojaa. Langatan poliisiaseman edustalla poliisit paiskoivat kyynelkaasukanistereilla toimittajia, vaikka tiesivät näiden ammatin.
Vaino ei ole rajoittunut vain Nairobiin, vaan toimittajien kimppuun on hyökätty, heitä on pidätetty mielivaltaisesti ja heidän työkalujaan on tuhottu kaikkialla maassa.
Lehdistönvapaus rapautuu
Heinäkuussa poliisi ampui kumiluodin toimittaja Catherine Kariukin jalkaan, ja tapaus tallentui videolle, joka ei jätä epäilystä teon tahallisuudesta. Kenian journalistiliitto KUJ on tuominnut hyökkäyksen ja vaatinut sen perinpohjaista tutkimusta.
Kenia on Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) Maailman lehdistönvapausindeksissä sijalla 102 ja tilanne huononee koko ajan, lehdistönvapaus rapautuu.
”Median vapaus on taattu perustuslaissa, mutta hallitus sekaantuu yhä enemmän median toimintaan.”
Kenian mediamaisema on sinänsä monipuolinen, mutta moni tiedotusväline on poliitikkojen tai muuten hallitusta lähellä olevien tahojen hallinnassa. Se edistää pelon ja itsesensuurin kulttuuria.
Mielenosoitusten jatkuessa jatkuu myös niistä raportoiviin kohdistuva väkivalta.
– Vastustamme mediasensuuria ja hallituksen yrityksiä sanella, mitä teemme. Median vapaus on taattu perustuslaissa, mutta hallitus sekaantuu yhä enemmän median toimintaan, Kenian päätoimittajien killan presidentti Zubeidah Koome sanoo.
Rikollisiksi leimatut
Catherine Kariukin tapaus kuvastaa yksittäistapausta yleisempää kriisiä. RSF on vienyt asian poliisitoimintaa valvovan viranomaisen tietoon, mutta ei ole saanut vastausta. Vaitonaisuus syventää huolta, ettei kukaan lopulta joudu vastuuseen teosta.
Kenian medianeuvoston turvallisuusasiantuntija Dinah Ondari hämmästelee tilannetta, jossa lehdistönvapauden varjelemisesta vastuussa oleva taho näyttää uhkaavan sitä.
– On masentavaa nähdä journalistien turhautuminen. Kun journalistina Keniassa ilmaiset itseäsi, joka kerta joudut kirjaimellisesti vilkuilemaan olkasi ylitse, kuka sinua seuraa tai on ottanut sinut tähtäimeensä, Koome toteaa.
Parlamenttireportteri Elizabeth Mutuku kertoo pelosta, jota hän ja muut kollegat ovat tunteneet sen jälkeen kun heidät leimattiin rikollisiksi vain siksi, että tekevät työtään.
– Suurin virheemme sinä päivänä oli näyttää kenialaisille mitä tapahtui. Jotkut meistä leimattiin rikollisiksi ja meille kerrottiin, että tutkimukset ovat meneillään. Me jäämme ihmettelemään, mistä tutkimuksista oikein on kyse, Mutuku miettii.
Perustuslaki suojaa vain periaatteessa
Lehdistönvapauden uhat eivät rajoitu toimittajiin kohdistuvaan väkivaltaan. Hallitus uhkasi sulkea yksityisen kenialaisen KTN-televisiokanavan sen esitettyä kuvaa parlamentin vallanneista mielenosoittajista. Kanava lopettikin toimintansa taloudellisiin syihin vedoten, mutta sisäpiiristä kerrotaan viranomaisten käskeneen jakeluverkon hoitajia sulkemaan KTN:n palvelujen ulkopuolelle.
Lehdistönvapaus on kirjattu Kenian vuoden 2010 perustuslakiin, mutta yli 20 journalismia säätelevää lakia ja säännöstä haastaa lehdistönvapauden perusperiaatteet. Esimerkiksi vuoden 2018 tietokoneiden väärinkäyttö- ja kyberrikoslaissa säädetään jopa kymmenen vuoden rangaistus ja 40 000 Kenian shillingin (noin 280 euroa) sakko väkivaltaan yllyttävien valeuutisten levittämisestä.
Kenialaisten journalistien kokemat uhat eivät ole Itä-Afrikassa ainutlaatuisia. Myös naapurimaissa journalisteja uhkaillaan, häiritään, pelotellaan, pahoinpidellään ja mielivaltaisesti pidätetään ja syytetään.
uutiskirje 