Saksan itäosissa pidettiin sunnuntaina kahdet osavaltiovaalit, joissa äärioikeisto eteni odotetusti isoin askelin. Pienessä Thüringenin osavaltiossa äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) sai eniten ääniä. Thüringenin osavaltion AfD on oman puolueensa sisälläkin hyvin radikaali.
Isommassa Saksin osavaltiossa keskustaoikeistolainen CDU-valtapuolue ja AfD olivat lähes yhtä suosittuja. Oikeistopuhuri puhaltaa Saksassa vahvasti. Sille voimaa antaa myös hyvin epäsuosittu kolmen puolueen hallitus, jota johtaa sosiaalidemokraattien liittokansleri Olaf Scholz. Demarien hallituspuolueet ovat vihreät ja liberaalit. Kaikkien tulokset sunnuntain vaaleissa olivat umpisurkeat.
1. Äärioikeisto ei ole ensimmäistä kertaa suosittu
Ulkomaalaisten katse on kiinnittynyt Itä-Saksan kohdalla äärioikeiston suosioon. Medioissa on päivitelty ja analysoitu, miksi äärioikeisto on niin suosittu entisen DDR:n alueella juuri nyt. Samaa ihmettelyä on toki Saksankin media täynnä.
Ihmettely peittää alleen sen, että äärioikeisto on oikeastaan aina ollut vähintään kohtalaisen merkittävä tekijä Itä-Saksan alueella. 1990-luvulla eri puolilla entistä DDR:ää nähtiin hyvin väkivaltaisia äärioikeistolaisten hyökkäyksiä maahanmuuttajia vastaan. Niissä myös kuoli lukuisia ihmisiä.
Äärioikeistolainen DVU-puolue kohahdutti itäisen Saksi-Anhaltin osavaltiovaaleissa vuonna 1998, kun se sai lähes 13 prosenttia äänistä. Ihmettely hiipui nopeasti, kun puolueen suosio katosi.
2010-luvun edetessä AfD on noussut idän protestipuolueeksi. Se rooli oli pitkään varattu vasemmistolle. AfD:n julistama maahanmuuttovastaisuus, nykymenon vastustaminen ja itäisen Saksan heijastaminen lännen alistamaksi on 2010-luvulla uponnut hyvin.
Nyt Thüringenissä äärioikeistolainen puolue oli Saksassa ensimmäistä kertaa jonkun osavaltion suosituin puolue vaaleissa sitten toisen maailmansodan. Useampi poliitikko sanoi, että maa on nyt taitekohdassa.
Toki samalla on hyvä huomata, että edelleen myös Thüringenissä yli 60 prosenttia ihmisistä äänestää jotain muuta puoluetta kuin äärioikeistolaista.
2. Progressiivinen vasemmisto tuhoutuu
Saksan vasemmiston Die Linke -puolue on tunnettu erityisesti sisäisistä riidoistaan. Lopulta ne johtivat puolueen hajoamiseen, kun suosittu Sahra Wagenknecht tukijoineen perusti oman liikkeensä – vapaasti suomennettuna ”Sahra Wagenknechtin liittouman” (BSW).
BSW on kampanjoinut rauhan asialla, jonkin asteisella maahanmuuttovastaisuudella ja nationalistisella mutta vasemmistolaisella talouspolitiikalla. Wagenknecht on myös haukkunut vanhaa puoluettaan, kuinka se syleilee erilaisia vähemmistöjä ja on unohtanut duunarit. Rauhan asia tarkoittaa BSW:lle, että länsi on syyllinen Ukrainan sotaan.
Sunnuntain vaaleissa BSW tuhosi Linken molemmissa osavaltiossa. Saksissa Linke uhkaa jäädä kokonaan parlamentin ulkopuolelle ja Thüringenissä kannatus jäi hieman yli 12:een prosenttiin. Thüringenissä osavaltiota johti pitkään Linken Bodo Ramelow, nyt BSW oli selvästi suositumpi.
Der Spiegel -lehti tiivisti pika-analyysissaan, että Linke on vajoamassa merkityksettömyyteen idässä. Vanhalle ”itäpuolueelle” kyse on katastrofista.
3. Näyttääkö Itä-Saksa esimerkkiä
Entisen DDR:n alueella sijaitsevat osavaltiot ovat pitkään olleet tunnettuja siitä, että niiden hallitseminen on ollut vaikeaa puoluekentän sirpaloitumisen vuoksi. Koska muille puolueille yhteistyö AfD:n kanssa on – ainakin vielä – mahdotonta, on ongelma vain syvenemässä.
Linken Bodo Ramelow johti Thüringenissä vähemmistöhallitusta, nyt osavaltion toiseksi suurimmaksi puolueeksi noussut keskustaoikeistolainen CDU joutuu etsimään yhteistyökumppaneita mahdollisesti BSW:stä.
Saksissa enemmistöhallitus syntyy mahdollisesti helpommin, mutta kovin vakaata kokoonpanoa siitä ei tule.
Yksi kysymys onkin se, näyttävätkö entisen DDR:n osavaltiot mallia muille länsieurooppalaisille valtioille. Kaikkialla hallitusten kokoaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi, koska äärioikeisto nostaa suosiotaan. Suomi on tästä yksi esimerkki – kokoomuksen Petteri Orpo sai pystyyn hyvän epäpyhän koalition, jolla on suht pieni enemmistö eduskunnassa. Ruotsin oikeistohallitus nojaa hallituksen ulkopuolelle jätetyn äärioikeiston tukeen.
Äärioikeiston jatkuva eteneminen ei ole luonnonlaki – siitä esimerkiksi käy vuonna 1998 hyvin menestynyt DVU. Tällä hetkellä melkein kaikki keskustelu hyödyttää äärioikeistoa, joka tarjoaa lääkkeeksi ainoastaan katsetta peräpeiliin. Identiteettisodissa, joissa kamppaillaan polttomoottoriautoista, lihansyönnistä tai polkupyöräilystä, järjen ääni on harvoin vahvoilla. Mitä kovemmin huutaa, sitä paremmin menestyy. Sen äärioikeisto osaa.