Eduskunta vetäytyi istuntotauolle heinäkuussa. Samalla päättyi ainakin toistaiseksi Li Anderssonin, Jussi Saramon ja Merja Kyllösen ura kansanedustajana, kun kolmikko siirtyi europarlamenttiin.
Tässä jutussa käydään läpi asetelmia, joista vasemmisto ponnistaa kohti politiikan syksyä.
Vasemmiston nousukiito
Alkukesä oli vasemmistolle juhlaa. Ensin tuli historiallinen eurovaalivoitto. Heinäkuussa puolueelle mitattiin kaikkien aikojen kovin kannatusprosentti Ylen gallupissa. Kymmenen prosentin raja meni heittämällä rikki, kun puolueen kannatus oli 11,6.
Vasemmistoliitto ei onnistunut vihreiden kanssa pysäyttämään asiantuntijoden tyrmäämää poikkeuslakia, mutta siinä missä sosiaalidemokraatit onnistuivat näyttäytymään eripuraisena porukkana, vasemmisto profiloitui ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolestapuhujana. Tälle viestille on varmasti kysyntää jatkossakin.
On hyvin mahdollista, että seuraavassa Ylen gallupissa kannatus on entistä kovempi. Uusia jäseniä on jälleen liittynyt puolueeseen, takana on historiallisen suuri vaalivoitto – vasemmistossa on nyt imua.
Samalla pitää muistaa, että syksyllä kotimaan politiikassa odottavat tutut aiheet. Oikeistohallitus tarjoaa ei vaihtoehto -puhettaan, joka uppoaa ainakin kohtalaisen hyvin suurten tiedotusvälineiden pääkirjoitustoimituksissa. Vasemmiston on saatava vaihtoehdolleen entistä enemmän kannatusta.
Uusi puheenjohtaja
Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja valitaan syksyllä. Puolue on jo rummuttanut jäseniksi liittyville mahdollisuutta päästä äänestämään uudesta puheenjohtajasta. Jos ehdokkaita on enemmän kuin yksi, järjestetään neuvoa antava jäsenäänestys.
Tällä hetkellä on vain yksi mutta: kukaan ei ole ilmoittanut hakevansa Li Anderssonin seuraajaksi. Aikaa tosin on hyvin, ehdokkuudesta ehtii kertoa koko elokuun ajan.
Kansanedustajista Minja Koskela ja Veronika Honkasalo ovat luvanneet kertoa aikeistaan. On hyvin mahdollista, että erittäin hektinen istuntokauden loppu muutti tiedotusaikatauluja. Koskelan ja Honkasalon lisäksi kisassa ei juuri muiden nimiä ole näkynyt – muutamissa avauksissa on nostettu esiin turkulaisen Timo Furuholmin nimi. Mai Kivelä ei kysyttäessä ole sulkenut ehdokkuutta kokonaan pois.
Jos vasemmistoliitto saa toivomansa puheenjohtajakisan, tuo se lisää näkyvyyttä puolueelle. Tällaisessa tapauksessa se ei ole koskaan huono asia.
Uusi puheenjohtaja valitaan lokakuussa puoluevaltuuston kokouksessa. Siitä alkaa nopea rypistys kohti ensi keväänä pidettäviä kunta- ja aluevaaleja.
Muuttunut eduskuntaryhmä
Li Anderssonin, Merja Kyllösen ja Jussi Saramon poistuminen vie paljon kokemusta vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä. Puolueen puheenjohtajana vuodesta 2016 toiminut Li Andersson nousi eduskuntaan vuonna 2015. Kyllönen valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2007. Saramo puolestaan veti eduskuntaryhmää kesästä 2021.
Eduskunnassa toimittajien kiinnostus on kohdistunut erittäin paljon Anderssoniin, myös Saramo on ollut paljon esillä ryhmän puheenjohtajana. Nyt näkyvyyttä on eri tavalla jaossa.
Jessi Jokelainen nousi Kyllösen tilalle eduskuntaan, ja hänelle paikka on täysin uusi. Sen sijaan Anderssonin paikalle noussut Johannes Yrttiaho ja Saramon tilalle tuleva Pia Lohikoski istuivat viime kaudella eduskunnassa.
Joka tapauksessa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee syksyllä näyttämään erilaiselta. Realiteetti on myös se, että yhdellätoista kansanedustajalla näkyvyyttä ei liikaa ole tarjolla – tila pitää ottaa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokous on elokuun loppupuolella Joensuussa. Siellä ryhmä valitsee uuden puheenjohtajan. Ainakin Aino-Kaisa Pekonen on sanonut olevansa kiinnostunut tehtävästä.