YTK:n aiheuttama suurin uhka ay-liikkeelle on jo toteutunut – ”Siellä tehdään ehdottoman taitavaa markkinointia ja palvelun suunnittelua”

Ammattiliitto vai YTK? Aika moni on kysynyt tätä itseltään, ja noin 540 000 on valinnut YTK:n eli Yleisen työttömyyskassan. YTK on viime vuosina laajentanut palvelutarjontaansa. Nykyään sieltä saa muita työelämäpalveluja ja esimerkiksi alennuksia tiettyihin majoitusliikkeisiin.

”Ammattirakenteemme ovat vahvassa muutoksessa, emmekä halua yhtään kitkaa työntekijöiden liikkuvuuteen.”

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n järjestöjohtaja Katja Syvärinen huomauttaa, että kaikesta huolimatta edelleen suurin osa suomalaisista työntekijöistä haluaa kuulua oman alansa ammattiliittoon.

– YTK:ssa on paljon jäseniä, jotka arvioivat, etteivät tarvitse ammattiliiton jäsenyyttä vaan hoitavat työehtonsa itse. Siitä huolimatta kolminkertainen määrä on liittojen jäseniä. Puolitoista miljoonaa verrattuna puoleen miljoonaan on ihan eri volyymi.

YTK nakertaa liittoja

Työtä ja taloutta tutkivan tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta arvioi, että YTK olemassaolollaan mitä ilmeisimmin nakertaa järjestäytymistä ammattiliittoihin.

– Monet asiat, kuten yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset, ovat johtaneet siihen suuntaan, että järjestäytyminen on vähentynyt.

Palvelualan ammattiliiton PAMin johtaja Risto Kalliorinne sanoo sen konkreettisemmin.

– Onhan YTK:lla ammattiliittoja heikentävä vaikutus, koska YTK:n jäsenmäärä on jo niin suuri, että se vaikuttaa järjestäytymisasteeseen, hän sanoo.

– Eli aika lailla menestyksekkään projektin ovat työnantajat aikanaan keksineet, kun YTK:n perustivat.

Syvärinen puolestaan arvioi, että YTK:n aiheuttama suurin uhka on jo toteutunut.

– YTK markkinoi, että sen jäsenyys olisi sama asia kuin ammattiliiton jäsenyys. Monet sanovat, että olen YTK-liiton jäsen. Tämä kertoo YTK:n onnistumisesta ja liittojen epäonnistumisesta siltä osin, että YTK:n ja ammattiliittojen välinen ero ei ole selvä. Kyse on kuitenkin kahdesta aivan eri asiasta, hän sanoo.

Myös Kalliorinne on törmännyt samaan.

– YTK luo itsestään mielikuvaa, jossa se on enemmän kuin kassa, ja moni työntekijä luuleekin kuuluvansa liittoon, kun on YTK:ssa. Tämä tulee vastaan meidänkin työpaikoilla.

Murtuvatko työehdot?

Kun järjestäytyminen vähenee, heikkenevät työehdot.

– Silloin työehdot murtuvat myös YTK:n jäseniltä, jotka ovat tähän saakka saaneet lakia paremmat, liittojen neuvottelemat ja liittojen jäsenten taistelemat työehdot osallistumatta mihinkään ja maksamatta mitään, Kalliorinne sanoo.

– Voisi olla aikamoinen yllätys monille YTK:n jäsenille, jos työehtosopimukset katoaisivat ja selviäisi, että he oikeastaan itse valinnallaan edesauttoivat omien työehtojensa huonontumista.

Hän uskoo monen YTK:n jäsenen ajattelevan, että työehtosopimuksia sovitaan ikuisesti.

– Mutta näin ei ole. Jos liitoilla ei ole jäseniä, niillä ei ole myöskään mandaattia sopia ihmisten työehdoista. Tällöin jäljelle jäävät vain lain määräykset, ja niiden taso ja turva on heikko. Esimerkiksi lomat, sairauslomakorvaukset ja monet muut arkiset jutut heikentyisivät.

YTK:n aiheuttama suurin uhka on jo toteutunut.

Kalliorinne arvioi ammattiliittojen markkinoineen jäsenyyttään liikaa ansiosidonnaisella työttömyysturvalla.

– Tällöin katveeseen on jäänyt järjestäytymisen suuremmat hyödyt ja liiton ydintekeminen eli työntekijöiden edunvalvonta yritys- ja toimialatasolla sekä yksittäisen työntekijän tuki työsuhteen ongelmatilanteissa.

Syvärinen painottaa, että ihmisten täytyy tietää, mitä he saavat ostaessaan liittojäsenyyden.

– Osa liittyy, koska ideologisesti haluaa kuulua liittoon, mutta suurin osa miettii, mitä hyötyä saa siitä. Se hyöty pitää osata kertoa ihmisille.

Kun YTK perustettiin, monet ay-liikkeessäkin uskoivat, että se ei koskaan tule olemaan uhka ay-liikkeelle.

– Mutta se on vallannut markkinoita ja tehnyt monille ammattiliittojäsenyydestä vähemmän houkuttelevan, kun tuntuu, että saa tarvitsemansa palvelun sieltä. Mutta tämä ei perustu tietoon vaan mutuun, Syvärinen toteaa.

Todellisuudessa esimerkiksi kassajäsenyys YTK:ssa ei ole erityisen halpa.

– Aikanaan se oli halvin ja tämä mielikuva on säilynyt, mutta keskimääräisellä SAK:laisen duunarin palkalla YTK:ssa vuosimaksu on kalliimpi kuin liittoja lähellä olevissa työttömyyskassoissa, Syvärinen sanoo.

YTK:ssa ollaan hyviä luomaan mielikuvia.

– Siellä tehdään ehdottoman taitavaa markkinointia ja palvelun suunnittelua, Syvärinen kehuu.

Yksi YTK:n etu on se, että alaa vaihtaessaan jäsenen ei tarvitse vaihtaa työttömyyskassaa. YTK:n piirissä ovat kaikki.

– Myös liittoja lähellä olevat kassat ovat uudistuneet tässä suhteessa, Syvärinen väittää.

Kymppitonni on pikkuraha

YTK:n työelämäpalveluja tarjoavan yhdistyksen YTK Työelämän hinta ihmetyttää monia ammattiliittojen piirissä. Jäsenyys maksaa 24 euroa vuodessa, ja siihen hintaan luvataan muun muassa lakipalveluita.

Syvärinen toteaa, että YTK ei esimerkiksi kouluta jäsenistöään edunvalvonta-asioissa.

– Kun tarjoaa vähemmän palveluita, jäsenmaksu voi olla pienempi.

Kalliorinne nostaa esiin luottamusmiehen tuen.

– Monelle työntekijälle luottamusmiehen tuki ja liiton apu tulee mieleen vasta ongelmatilanteessa. Tällöin myös paljastuu, että YTK:n mainostamat lakiapupalvelut ovat todellisuudessa aika vähäisiä, hän sanoo.

”Jos oikeasti käydään riitaa työnantajan kanssa, kymppitonni on pikkuraha.”

Syvärinen huomauttaa, että YTK Työelämän oikeusturvakuluissa on 10 000 euron yläraja.

– Yhdistys on ajanut joitain tapauksia jäsenilleen menestyksekkäästi. Mutta jos oikeasti käydään riitaa työnantajan kanssa, kymppitonni riittää siihen, että juuri ehditään tavata vastapuoli, hän arvioi.

Merkittävin ero on kuitenkin se, että YTK Työelämä ei kerää lakkokassaa kuten ammattiliitot.

– Koska YTK ei neuvottele työehtosopimuksista eikä lakkoile, sen ei tarvitse kerätä semmoisia rahoja, Syvärinen sanoo.

– Ammattiliitot neuvottelevat työehdot niin jäsenilleen kuin YTK:n jäsenille. Näin ollen ammattiliitot maksavat neuvotteluista syntyvän kulun myös YTK:n jäsenten puolesta. Se on tietysti epäreilua.

– Mutta jatkossa voi olla toisin, kun työmarkkinamaailma myllääntyvät ja mennään työnantajan toiveesta kohti paikallista ja yksilöllistä sopimista.

Syvärisen mielestä juuri se on iso asia, että YTK ei ole työmarkkinaosapuoli.

– Siinä mielessä sen jäsenet ovat vapaamatkustajia, että nauttivat samoista eduista kuin mitä liiton jäsenet ovat matkan varrella saavuttaneet neuvotteluosaamisella ja lakoillakin.

”Luonnollista kehitystä”

Maliranta pitää YTK:n kaltaisten tahojen syntymistä luonnollisenkuuloisena kehityssuuntana. Syitä ovat niin ammattirakenteiden muutokset kuin vaikkapa se, että nuoret suhtautuvat eri tavalla järjestäytymiseen kuin vanhemmat sukupolvet.

Hänen mukaansa työn murros ja globalisaatio kaikkinensa on tehnyt järjestäytymisen aiempaa vaikeammaksi.

– Nuoria perinteinen järjestäytyminen ei koske samalla tavalla kuin vanhempia ikäluokkia. Ei ole ihan selvää, missä määrin se johtuu työntekijän nuoruudesta ja missä määrin siitä, että nuoret tekevät erilaisia töitä kuin mitä vanhemmat sukupolvet aikanaan tekivät, hän sanoo.

– Isoissa tehtaissa, joissa moni tekee samankaltaista työtä, järjestäytymisen mahdollisuudet lienevät selkeät. Mutta nyt meillä työpaikat syntyvät nuoriin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa monenlaiset ihmiset tekevät monenlaisia töitä. Asetelma on ammattiliittojen osalta erilainen kuin ennen.

– Vallalla voi olla myös ideologisia ajattelusuuntauksia, jotka heijastuvat yhteen ja toiseen asiaan, tähänkin.

YTK:n jäsen voi kuulua ammattiliittoon, koska YTK on vain työttömyyskassa.

Syvärinen ei pidä ongelmana sitä, että YTK kasvaa. Ongelma liittyy siihen, haluavatko ihmiset kuulua ammattiliittoihin. YTK:n jäsen voi kuulua ammattiliittoon, koska YTK on vain työttömyyskassa.

– Meillä sopimisen kulttuuri ja koko työmarkkinoiden toimintaympäristö on juuri nyt niin valtavassa turbulenssissa, että palkansaajajärjestöt todellakin tarvitsevat jäsenensä ja sen joukkovoimaa, hän sanoo.

– Yksin voi pyytää mutta yhdessä voi vaatia. Joukkovoimalla on merkitystä, ja työnantaja tietää sen.

Ay-liike kehittää yhteiskuntaa

Malirannan mielestä on keskeistä pohtia, miten järjestäytymisen väheneminen vaikuttaa laajemmin työmarkkinoihin. Hän toteaa monella suunnalla tunnistettavan sen, että työmarkkinaosapuolilla on laajaa osaamista ja perehtyneisyyttä.

– Tämä nähdään muun muassa työlainsäädännön kehittämistyössä. Jos se olisi pelkästään virkamiesten hallinnassa, monia tärkeitä näkökohtia jäisi ottamatta huomioon.

Vahvoilla työmarkkinajärjestöillä, niin ammattiliitoilla kuin työnantajaliitoilla, on kokemusta neuvotteluista ja sopimisesta. Kun esimerkiksi valtiovalta on pyytänyt työmarkkinajärjestöiltä korjausta eläkejärjestelmää, järjestöiltä on syntynyt konkreettinen esitys.

– Vahvat organisaatiot, jotka ovat ymmärtäneet tehtävänsä oikein, parhaimmillaan tuottavat koko yhteiskunnalle hyödyllistä palvelua. Niillä on kaikessa työn lainsäädännön ja sosiaalipolitiikankin puolella sellaista asiantuntemusta, jota virkamiehillä ei ole, Maliranta pohtii.

– Jos ammattiliitot pienenevät ja niiden resurssit vähenevät, niiden mahdollisuus tehdä tällaista asiantuntijatyötä heikkenee. Se heikentää sitten muun muassa lakien valmistelua, koska arvokasta tietoa jää helposti käyttämättä.

Yleensä neuvottelemalla

Syvärinen muistuttaa, että lakot ovat harvinaisia, vaikka kevään julkisesta keskustelusta voi saada toisenlaisen kuvan. Suurin osa sopimuksista syntyy neuvottelemalla.

– Lisäksi ammattiliitot kouluttavat luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja ja pitävät huolta siitä, että työpaikalla on osaamista. Usein liiton kouluttama luottamusmies onkin ainoa, joka tietää, mistä voidaan sopia. Se on iso resurssi, joka ei ole syntynyt ilmaiseksi.

Maliranta pitää tähdellisenä kysymystä siitä, onko YTK:n tyyppinen taho vapaamatkustaja työmarkkinakentässä. Hän toteaa paikallisessa sopimisessa olevan paljon etuja.

– Mutta työmarkkinarauha on osa kokonaisuutta. Vaihtoehto on jatkuva neuvotteleminen ja sopiminen, hän sanoo.

– Parhaimmillaan ammattiliitot ovat tarjonneet paitsi työntekijöille kollektiivista sopimustoimintaa, myös yhteiskunnalle tiettyä järjestäytyneisyyttä, jolla on talouskehityksenkin kannalta myönteisiä vaikutuksia. Työrauhasta ja kaikista ulkoisvaikutuksista hyötyvät myös liittoihin kuulumattomat työntekijät ja yllättävän monenlaiset yritykset.

Maliranta jättää vastaamatta kysymykseen siitä, kuinka paljon yhteiskunta kestää vapaamatkustajia. Hän kuitenkin kuvailee prosessia.

– Usein, kun tarjolla on kollektiivisia hyödykkeitä, ne voivat olla aika merkittäviä houkutuksia vapaamatkustajalle. Voi käydä niin, että jos kovin moni yksilö ryhtyy vapaamatkustajaksi, järjestelmä murenee. Lopuksi huomataan, että kaikki voisivat paremmin, jos kukaan ei alun perinkään olisi lähtenyt vapaamatkustajaksi.

Kilpailu tekee hyvää

Maliranta pitää kiinnostavana positiivisessa mielessä sitä, että YTK on laajentanut palvelujaan YTK Työelämän kautta.

– Se ei ole enää pelkkä vakuutuslaitos. Siinä mielessä toiminnan laajeneminen ikään kuin palvelutoimintaan on jossain määrin positiivista. Yhteiskunnassa tarvitaan asiantuntijuutta työelämän kehittämisessä. Se kuitenkin on vielä epäselvää, missä määrin YTK:n tapainen taho pystyy tätä tarvetta palvelemaan.

Hän toteaa kysymyksen syntyvän, kun tietää, että YTK ei halua työehtosopimusneuvottelujen osapuoleksi eikä osallistu lainsäädännön kehittämiseen.

Se, että YTK palvelee kaikkia aloja, on Malirannan mielestä esimerkki asiasta, jossa kilpailu tekee hyvää.

– Yleisellä tasolla ajatellen kaikessa järjestäytyneessä toiminnassa on aina se uhka, että jäädään sotimaan entisiä sotia. Kun tulee uusi organisaatio, joka pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä, se ehkä näyttää, mitä ihmiset nykymaailmassa arvostavat.

”He oikeastaan itse valinnallaan edesauttavat omien työehtojensa huonontumista.”

Alanvaihtajien palveleminen on yksi esimerkki siitä.

– Tärkeä osa taloutemme kehittymistä on se, että ammattirakenteemme ovat vahvassa muutoksessa, emmekä halua yhtään kitkaa työntekijöiden liikkuvuuteen.

YTK ilmoittaa, että sen uusista jäsenistä vain 30 prosenttia siirtyy YTK:aan muista työttömyyskassoista. Tästä voi päätellä, että suurin osa muista tulijoista tulee ammattiyhdistysliikkeen ulkopuolelta. Joukossa on paljon nuoria.

– YTK:n käyttöliittymä on hyvä, ja sinne on helppo liittyä. Moni ammattiliittokin on kehittänyt tätä puolta, mutta monella esimerkiksi jäsenmaksun maksaminen on työlästä, Syvärinen sanoo.

– Jos halutaan pitää ihmiset jäseninä, jäsenmaksun maksamisen helppous on yksi olennainen tekijä. Myös liittojäsenyys on palvelu, ja palveluita pitää muotoilla asiakkaan tarve edellä.