Chilessä vammaisista, vanhuksista ja lapsista huolehtimisen taakka lankeaa naisten kannettavaksi. Sen seurauksena naisilla ei ole aikaa palkkatyölle eikä itselleen.
Palkaton kotityö on Latinalaisen Amerikan muidenkin valtioiden kansantalouksille elintärkeää. Se muodostaa noin 20 prosenttia niiden bruttokansantuotteesta.
Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (Eclac) mukaan kuudessatoista Latinalaisen Amerikan maassa naiset käyttävät 22,1–42,8 tuntia viikossa palkattomaan koti- ja hoivatyöhön. Miehet uhraavat palkattomaan hoivaan 6,7–19,8 tuntia viikossa.
– Naiset tekevät pitempää työpäivää mutta saavat palkkaa vähäisemmästä tuntimäärästä kuin miehet, Eclacin tasa-arvo-asioiden johtaja Ana Güezmes sanoo.
– Elämän ylläpidolle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille perustan luova työ on suhteettoman usein naisten asia. Se vaikuttaa naisten itsemääräämisoikeuteen, taloudellisiin mahdollisuuksiin, työhön ja politiikkaan osallistumiseen. Se estää naisia myös nauttimasta vapaa-ajastaan ja saamasta lepoa, Güezmes toteaa.
Mahdoton valinta
Hoivatyöntekijöiden yhdistys Yo Cuidon (Minä hoidan) johtaja Paloma Olivares selittää naispuolisten hoivaajien mahdotonta valintatilannetta. Yhdistyksessä on 120 jäsentä, joista miehiä vain kaksi.
– Hoivanantajilta kiistetään oikeus osallistua yhteiskuntaan tasavertaisesti, sillä meidät pakotetaan valitsemaan oikeuksiemme toteuttamisen ja hoivan antamisen välillä. Se on mahdoton valinta, sillä teemme työtämme rakkaallemme, perheenjäsenelle.
– Me jäämme täysin eriarvoiseen ja haavoittuvaan tilaan, sillä meidän täytyy oman elämämme kustannuksella omistautua tukemaan toista ihmistä, Olivares sanoo.
Paloma Olivares, 43, lopetti palkkatyön, jotta voisi hoitaa vammaisena syntynyttä tyttärentytärtään Pascalea. Lapsi oli sairaalahoidossa ensimmäisen elinvuotensa eikä hänen henkiinjäämistään pidetty todennäköisenä. Tänään Pascale on kahdeksanvuotias koululainen, joka viettää hoivaajiensa työn ansiosta lähes tavallista elämää.
Paloma on voinut palata työelämään, sillä nyt Pascalea hoitaa hänen äitinsä Valentina. Lapsen 15-vuotiaana saanut Valentina on joutunut luopumaan opiskelusta.
– Kun ryhdyt hoivanantajaksi, ystävyyssuhteet katkeavat ja jopa sukulaiset ottavat etäisyyttä. Siksi useimmat hoivaajaperheet ovat yksinhuoltajaperheitä. Nainen jää yksin hoivaamaan, sillä mies ei kestä työtahtia eikä emotionaalista ja taloudellista taakkaa, Olivares toteaa.
Vetoomus ihmisoikeustuomioistuimelle
Paloma Olivares osallistui Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimen (IACHR) istuntoon, jossa käsiteltiin useiden sosiaalijärjestöjen ja valtioiden yhteistä vetoomusta hoivaoikeuden ja muiden oikeuksien välisten suhteiden selvittämiseksi.
– Haluamme tuomioistuimen antavan lausunnon siitä, miten oikeus hoivaan turvattaisiin ilman, että hoivanantajien oikeuksia loukataan, Olivares kertoo.
Lausuntoa odotetaan huhtikuussa. Se saattaa määritellä naispuolisia hoivaajia koskevat minimiarvot Chilessä ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa.
Millaray Sáez, 59, johtaa etelächileläisessä Concepciónin kaupungissa toimivaa naisyhdistystä AML Bío Bío Corporación, joka perustettiin vuonna 2017 edistämään naisten voimaantumista. Nykyään yhdistys keskittyy hoivanantajien asioihin.
– Olen ollut kolmekymmentä vuotta hoivanantajana pojalleni, jonka epilepsiaan lääkkeet eivät auta, Sáez selittää omaa suhdettaan yhdistykseensä.
– Naispuolisten hoivanantajien tilanne on erittäin paha ja monimutkainen. He joutuvat painiskelemaan yhtä lailla ruumiillisen rappeutumisen kuin perheen, yhteiskunnan ja valtion vaatimusten ja väkivallalta suojaavan lainsäädännön puutteen kanssa.
Sáez viittaa myös hoivan taloudellisiin seurauksiin. Ihminen saattaa joutua kuluttamaan yli 150:tä euroa vastaavan summan kuukaudessa pelkkiin vaippoihin. Valtion tarjoama tuki jää noin 30 euroon kuussa.
Hoivaajat rekisteröidään
Chile on selvittämässä hoivanantajien määrää. Hallitus on luonut hoivaajille rekisteröitymisjärjestelmän, joka antaa heille pääsyn julkisten palveluiden piiriin.
Nais- ja tasa-arvoministeri Antonia Orellana selittää, että rekisteröitymisellä pyritään tekemään hoivanantajat näkyviksi palvelujärjestelmille sekä palkitsemaan heitä työstään sujuvoittamalla viranomaisten kanssa asioimista.
Rekisteröityneitä oli maaliskuun puolivälissä 85 817, joista 74 650 eli 87 prosenttia oli naisia. Hoivanantajia mitä ilmeisimmin on enemmän, sillä Chilen 19,5 miljoonasta asukkaasta noin 3,4 miljoonaa ei selviä arjestaan ilman apua.
Väestön ikääntyessä kaikkien täytyy Orellanan mukaan yhteistyössä ”luoda ja ylläpitää talous- ja tuotantojärjestelmää, joka synnyttää säällistä työtä virallisille työmarkkinoille eikä jätä ketään ulkopuolelle”.
Sukupuolen ja tasa-arvon observatorion johtaja sosiologi Teresa Valdés sanoo, että kaikki naiset ovat käytännössä hoivanantajia ja palkattoman työn tekijöitä.
– Ajankäyttökyselyt näyttävät, että me teemme 41 ylimääräistä tuntia viikossa palkatonta hoivatyötä. Kaikki naiset tekevät kahta työvuoroa, Valdés toteaa.
– Hoivaaminen ei saisi olla sukupuolisidonnaista, vaan jaettu velvollisuus. Meidän täytyisi ymmärtää, että me olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Tänään minä tarvitsen sinua, huomenna sinä minua. Kulttuurin muutoksen täytyy alkaa jo varhaisimmasta lapsuudesta, Valdés sanoo.