Väen ja Imperiumin filosofi Antonio Negri – Joulukuussa kuolleen filosofin perintö tulee vaikuttamaan yhteiskunnallisiin liikkeisiin vielä pitkään

Antonio Negri oli poliittinen filosofi ja kommunistiteoreetikko. Hänet tunnetaan erityisesti globalisaatioliikkeen käsitteellisenä muotoilijana liittyen hänen yhdessä Michael Hardtin kanssa kirjoittamaansa kirjaan Empire (2000). Siihen myös tämä kirjoitus paljolti viittaa.

Negrin edustama autonomimarxismiksi kutsuttu suuntaus korostaa konflikteja ja suoraa organisoitumista yhteiskunnan muuttamisessa. Järjestelmä on laitettava reagoimaan. Valtaa ei voida ottaa haltuun kuin esinettä, vaan valta on tuotettava autonomisesti.

Empire on osa kirjasarjaa, jonka myöhempiä osia ovat Multitude (2004) ja Commonwealth (2009) sekä trilogian neliosaiseksi kasvattanut Assembly (2018). Näistä Empire on käännetty suomeksi nimellä Imperiumi (2005).

Negrin ajatuksia Suomeen ovat tuottaneet erityisesti verkkolehti Megafoni 2000-luvun alussa, ja myös Tutkijaliitto on julkaissut Negrille läheistä keskustelua.

Syntymä

Negri syntyi Padovassa, Venetsian maakunnassa vuonna 1933. Siellä hän myös eli aina maanpakoonsa saakka. Vasemmistolaisuuden Negri peri jo perheestään. Elettiin fasismin aikaa.

Yhteiskunnallisesti Negri aktivoitui katolisessa nuorisojärjestössä. Kommunistiksi hän ryhtyi kibbutsilla Israelissa tutustuttuaan juutalaisiin kommunisteihin ja sosialisteihin.

Italian sosialistiseen puolueeseen Negri liittyi vuonna 1953, mutta erosi siitä 1960-luvun alussa suuntautuessaan uusiin marxilaisiin liikkeisiin. Aina sieltä saakka Negrin ajattelu ja toiminta on liittynyt kritiikkiin puolueita ja modernia valtiota kohtaan.

Operaismi

1960-luvulle tultaessa Negri työskenteli professorina Padovan yliopistossa filosofian ja valtioteorian alalla. Hän vaikutti radikaalia teoriaa tuottaneissa lehdissä Quaderni Rossi (Punaiset vihkot) ja Classe Operaia (Työväenluokka), joista jälkimmäisen Negri perusti yhdessä Mario Trontin kanssa.

Lehtien ydinajatuksiin kuului työläisten vallan korostaminen. Pääoma on lopulta vain työläisten työn haltuunottoa, ja sen historiaa on luettava työläiskamppailujen näkökulmasta. Vastarinta tulee ensin.

Lehdet edustivat puolueen ulkopuolelta nousevaa kriittistä ajattelua ja uutta työläisliikettä, jota alettiin kutsua ”operaismiksi”.

Vuonna 1967 Negri oli perustamassa ryhmää nimeltään Potere Operaio (Työläisten valta), jolla oli sittemmin merkittävä rooli vuoden 1969 lakoissa ja tehdasvaltauksissa Pohjois-Italiassa. Tämä ”kuumaksi syksyksi” nimetty ajanjakso oli jatkoa vuoden 1968 opiskelijaprotesteille ja yliopistovaltauksille, ja se sytytti preerian koko tulevalle vuosikymmenelle.

Autonomia

Potere Operaio lakkautettiin vuonna 1973, ja Negri tovereineen perusti uudeksi ryhmittymäksi Autonomia Operaian (Työläisten autonomia), josta tuli yksi vaikutusvaltaisimmista organisaatioista Italian autonomisessa liikehdinnässä 1970-luvulla.

Teoreettisesti siirto liittyi ajatukseen, että tehdaskamppailuista on siirryttävä ”yhteiskunnalliseen tehtaaseen”. Aineettoman tuotannon, kuten tiedon ja palvelujen, kasvaessa tuotantoprosessit laajenevat tehtaista yhteiskuntaan ja kaikkialle elämänaikaan. Työ autonomisoituu, kun työläisiltä odotetaan itseohjautuvuutta ja kommunikaatiota.

Taustalla vaikuttivat niin feministinen teoria kuin operaistien uudelleen luenta Marxistakin. Niin sanotussa konefragmentissa Marx ennakoi, että automatisaation myötä työläinen asettuu yhä enemmän vain koneen ohjaajaksi ja tiedontuotannon merkitys tuotannossa korostuu.

Vuonna 1979 Negri pidätettiin syytettynä osallisuudesta Italian entisen pääministerin ja kristillisdemokraattien puoluejohtaja Aldo Moron murhaan sekä toimimisesta Punaisten prikaatien ja väkivaltaisen liikehdinnän johtajana. Kymmeniä pidätettiin samassa yhteydessä.

Murhasyyte ja kytky Punaisiin prikaateihin osoitettiin perättömiksi, mutta Negri tuomittiin 30 vuodeksi vankilaan kapinoinnista valtiota vastaan, yllyttämisestä murhiin sekä ”moraalisesta vastuusta” väkivaltaisuuksiin.

Maanpako

Ymmärtääksemme Negrin saamaa tuomiota meidän on viitattava ”lyijyn vuosiin”. Läpi 1970-luvun Italiassa kiihtyivät sekä vasemmistolainen että uusfasistinen aseellinen toiminta. Äärioikeiston taktiikkana oli sälyttää iskut vasemmiston niskoille sekä ”kasvattaa jännitettä” autoritaariseen valtioon siirtymiseksi. Poliisin ja fasistien välisestä yhteistyöstä on näyttöä.

Valtion tukahduttamistoimet olivat massiivisia. Satoja väkivaltaisuuksiin osallistuneita tai niistä syytettyjä vasemmistolaisia pakeni Ranskaan, jonne he myös saivat jäädä presidentti François Mitterrandin (presidenttinä vuosina 1981–1995) erityispäätöksellä. Niin myös Negri.

Jacques Derridan, Michel Foucault’n, Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin myötävaikutuksella Negri työllistyi opettajaksi Pariisin yliopistolle ja jatkoi teoriatyötään. Hän luki yhä enemmän Spinozaa ja tämän käsitettä moneudesta (multitude, väki), josta tuli Negrille uusi proletaarinen käsite, kapitalistisen tuotannon elävä voima, jota pääoma kahlitsee mutta joka on myös uutta yhteiskunnallista elämää luova vastarinnan potentiaali.

Vuonna 1997 Negri palasi neuvottelujen myötä vapaaehtoisesti Italiaan ja suoritti vankilatuomionsa lyhennettynä kuuteen vuoteen. Vankilassa Negri – kirjoitti.

Imperiumi

”Imperiumi materialisoituu silmiemme edessä.”
– Empire

Negrin yhdessä Michael Hardtin kanssa kirjoittama Empire iski suoraan 2000-luvun alun globalisaatioliikkeen mielenmaisemaan. Kirjassa Hardt ja Negri ennakoivat kapitalismin kehitysvaihetta, jossa kansallisvaltiot syrjäytyvät globaalin hallinnan näyttämöltä ja vallan ottavat ylikansalliset organisaatiot ja verkostot.

Kirjan mukaan kapitalismilla ei ole enää ulkopuolta vaan koko maailma on kapitalistinen. Sodat muuttuvat poliisiasioiksi ja rauhanturvaamiseksi. Ajatus resonoi blokkijaon jälkeiseen maailmaan, tietoteknologiseen murrokseen ja esimerkiksi Euroopan unionin kehitykseen.

Väen käsitettä on pidetty hämäränä, mutta erästä oikeistopoliitikkoa lainaten sen ymmärtämiseksi riittänee, kun katsoo ympärilleen.

Imperiumilla ei Hardtin ja Negrin mukaan olisi keskusvaltioita, vaan sen keskukset olisivat vaihtelevia. Valtiot joutuisivat mukautumaan globaalien organisaatioiden ja yritysverkostojen rakenteettomiin rakenteisiin.

Viesti aktivisteille oli, että globaalikapitalismi on haastettava suoraan ohi valtiollisten välitysten rakentamalla uusia kamppailuja ja yhteiskunnallisia instituutioita.

Tänään ennakointi tuntuu liioitellulta, kun maailma jakautuu geopoliittisiin ryhmittymiin, mutta ehkä lasta ei pidä heittää pois pesuveden mukana. Jo 9/11-iskujen jälkimainingeissa tulleessa Multitudessa Hardt ja Negri kommentoivat, että niin Yhdysvaltojen yksinvalta kuin geopoliittiset ryhmittymätkin ovat aidosti uuden edessä.

Kapitalismin tuotantoketjut ja jakeluverkostot ovat jo avautuneet kaikkialle, ja maailma on läpeensä verkottunut. Uudet geopoliittiset ryhmittyvät syntyvät valmiiksi kriisiytyneinä.

Väki

”Demokratian mahdollisuus maailmanlaajuisessa mittakaavassa avautuu tänään ensimmäistä kertaa.” – Multitude

Ratkaisut Hardt ja Negri näkevät kamppailuissa, jotka edistävät globaalia demokratiaa ja rauhaa. Uusi yhteiskunnallinen toimijuus nousee väestä, joka on absoluuttisen demokraattinen voima, ainutkertaisten yksilöllisyyksien avoin joukko, luova ja tuottava, periaatteessa kaikki.

Väen käsitettä on pidetty hämäränä, mutta erästä oikeistopoliitikkoa lainaten sen ymmärtämiseksi riittänee, kun katsoo ympärilleen. Missä tahansa liikkuukaan, voi nähdä väkeä ympärillään. Elämme risteävien erojen maailmassa, jota luonnehtii yksilöllistynyt, monikulttuuristunut, moniarvoistunut ja monikansallistunut tilanne.

Ennen kaikkea väki on kansalle ja kansakunnalle vastakkainen käsite. Se asettuu ykseyttä ja ulossulkemista vastaan, muttei niinkään kadota työväenluokkaa, vaan tekee siitä moninaisen. Väki on proletaarinen käsite, joka palkkatyöläisten lisäksi sisältää myös prekaarin ja uusintavan työn tekijät sekä muut yhteiskunnallisen arvon tuottajat.

Väki ei kuitenkaan ole vapautus sellaisenaan. Imperiumin on saatava vastaansa väen uudet organisoitumat ja kamppailut, joita käydään paitsi palkasta ja tunnustuksesta myös autonomiasta ja yhteisestä tuotannosta. Köyhä on väen paradigmaattinen hahmo, mutta ei vain materiaalisesti köyhänä, vaan myös köyhdytettynä omasta ajasta ja itsetoteutuksen mahdollisuuksista.

Väen vaatimuksiksi Hardt ja Negri muotoilevat globaalin kansalaisuuden, yhteiskunnallisen palkan (perustulon) ja tuotantovälineiden haltuunoton (kommunikaation tuotantovälineet alleviivattuna).

Yhteisvauraus

”Valtakäsitystä hallitsee tänään maailmanlopunusko sekä varoitukset uudesta imperialismista ja fasismista.” – Commonwealth

Yhteinen maailma on tullut uudella tavalla näkyväksi ja konkreettiseksi kapitalistisen globalisaation ja sen aiheuttamien globaalien ongelmien myötä.

Lopulta yhteinen (the common) onkin Hardtin ja Negrin vastaus väen organisoitumiseen ja uusiin yhteiskunnallisiin instituutioihin. Yhteiskunnallisen tehtaan tuotantovälineet on yhteistettävä, ja väen on keksittävä globaalin demokratian muodot ja yhteistuotannon tavat.

Operaismin ja autonomian ajat ovat vahvasti läsnä Hardtin ja Negrin muotoillessa, ettei yhteisvaurauden poliittisessa projektissa ole kyse vain vastarinnasta tai vallan vastustamisesta vaan autonomiasta suhteessa valtaan.

Myös eronteko sosialismiin pitää. Yhteinen on perustavasti vastakohtaista yksityiselle, mutta se ei ole kuitenkaan julkista, jossa sosialismi Hardtin ja Negrin mukaan on peruuttamattomasti kiinni. Yhteinen on kolmas, välittömästi kommunistinen – vaikka tämä voi kuulostaa hassulta – rakkauden poliittinen käsite.

L/Opetus

Negrin perinnöksi jättämä poliittinen ajattelu muodostaa teoreettisesti rikkaan ja syvällisen kokonaisuuden, joka tulee vaikuttamaan yhteiskunnallisiin liikkeisiin vielä pitkään. Osa ajatuksista ehkä odottaa aikaansa.

Kirjasarja Hardtin kanssa on politiikan teorian klassikko jo nykyään. Varsinkin Commonwealth kaipaisi vielä lisääkin keskustelua ympärilleen. Näin jo siksi, että kirjan ekologinen viesti on vahvin.

Negriä on pidetty vaikeaselkoisena, varmasti syystä, mutta hänen käsitteellinen johdonmukaisuutensa on lopulta varsin selvää. Usein käsitteellistykset ovat abstrakteja jättäen lukijansa hämmentyneeksi suhteessa käytännön näköaloihin, mutta ne myös konkretisoituvat uusiksi poliittisiksi vaatimuksiksi, eikä äärimmäinenkään uuden käsitteellistäminen tarkoita aina vanhan romuttamista vaan sen uudelleen määrittämistä.

Selvää kuitenkin on, että Negrin (ja Hardtin) poliittinen ajattelu johtaa ulos kansallisvaltiollisesta politiikan kehyksestä.

Se viitoittaa tietä yhtäältä paikallisiin toisaalta globaaleihin kamppailuihin. Se johtaa kaupunkeihin globaalin kapitalismin yhteiskunnallisina tehtaina ja viittaa myönteisesti Euroopan unioniin potentiaalisena federalistisena projektina, joka ei ole valtioliitto muttei liittovaltiokaan.

Vaatimukset globaaliin demokratiaan ja rauhaan eivät jää epäselviksi. Ja vaikka teoria tuleekin ulos tehtaasta, tai juuri siksi, se sisältää paljon ainesta myös ay-aktivismille.

Aina ja ennen kaikkea on muistettava, että Negri kirjoitti liikkeelle ja osana liikettä.

Antonio Negri kuoli 16.12.2023 Pariisissa 90-vuotiaana. Kuolemasta ilmoitti hänen vaimonsa, filosofi Judith Revel.

 Kirjoittaja on KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja ja verkkolehti Megafonin edesmenneen toimituskunnan jäsen.