Miksi Israel on käynyt sotaa Gazassa niin totaalisen tuhoavasti? Syinä on pidetty muun muassa Hamasin 7. lokakuuta tekemän raa’an hyökkäyksen aiheuttamaa shokkia sekä Israelin hallituksen äärioikeistolaisia aineksia.
Kyse ei ole pelkästään tästä, kirjoitti Bradfordin yliopiston rauhantutkimuksen emeritusprofessori Paul Rogers The Guardian -lehdessä joulukuussa.
Rogers muistutti, että Israelin sodankäynnin pohjana on Dahiya-doktriinina tunnettu epäsymmetrisen sodankäynnin strategia. Päämääränä on murtaa vihollisen taistelutahto tuhoamalla siviili-infrastruktuuria, ja välineenä on suhteeton voimankäyttö.
Tuho on valtavaa aiempiin Gazan sotiin verrattuna.
Doktriinin alkuna pidetään vuoden 2006 sotaa Libanonissa. Israeliin raketteja ampunut Hizbollah piti tukikohtaansa Beirutin esikaupungissa Dahiyassa. Israel kohdisti ankarat pommitukset koko alueeseen sekä laajemmin Libanonin infrastruktuuriin. Jos jostain kylästä ammuttiin raketteja, pyrittiin tuhoamaan koko kylä.
Israelin pohjoisen rintaman joukkoja komensi Libanonin sodassa kenraali Gadi Eisenkot. Eisenkot sanoi vuonna 2008 israelilaisessa Yedioth Ahronoth -lehdessä, että samoin kuin Dahiyassa ”tapahtuu jokaisessa kylässä, josta ammutaan laukauksia kohti Israelia. Käytämme heitä vastaan suhteetonta voimaa ja aiheutamme valtavasti tuhoa ja vahinkoa. Meidän näkökulmastamme ne ovat sotilastukikohtia”.
Samana vuonna Israelin kansallinen turvallisuustutkimuksen laitos julkaisi evp-eversti Gabi Sibonin artikkelin, jossa muotoiltiin strategiaa puolisotilaallisia joukkoja vastaan.
Sibonin mukaan on iskettävä heti. Ei pidä etsiä yksittäisiä rakettien laukaisijoita, vaan on asetettava etusijalle tuhovaikutus. Pyrkimyksenä on ”aiheuttaa tuhoa ja mitoitettava rangaistus siihen määrään, että pitkä ja kallis jälleenrakennus on tarpeen”.
Doktriini käytössä
Doktriinia katsotaan käytetyn vuodenvaihteen 2008–2009 Gazan sodassa. YK:n sodan jälkeen julkaisemassa Goldstonen raportissa sanotaan, että Israelin strategia ”oli suunniteltu rankaisemaan, nöyryyttämään ja terrorisoimaan siviiliväestöä”. Kolme viikkoa jatkuneessa sodassa kuoli 13 israelilaista ja noin 1 100–1 400 palestiinalaista.
Seuraava täysimittainen sota käytiin kesällä 2014 Hamasin tekemien raketti-iskujen jälkeen. Sota kesti 50 päivää ja Israel kohdisti entistä suuremman tuhovoiman Gazan infrastruktuuriin. YK:n mukaan kuoli viisi israelilaista siviiliä ja 66 sotilasta. Palestiinalaisia kuoli 2 205, joista vähintään 1 483 siviilejä. Israel vaurioitti Gazan tärkeintä voimalaitosta ja tuhosi tai vaurioitti 18 000 rakennusta.
Kenraali Gadi Eisenkot toimi Israelin asevoimien komentajana vuosina 2015–2019. Poliittisilta näkemyksiltään maltilliseksi luonnehdittu Eisenkot varoitti toissa vuonna siirtämästä Länsirannan kontrollia armeijalta äärioikeistolaisille ministereille sekä kehotti mielenosoituksiin pääministeri Benjamin Netanjahun demokratiaa kalvavia hankkeita vastaan. Eisenkot otettiin Hamasin lokakuun hyökkäyksen jälkeen salkuttomaksi ministeriksi Netanjahun ”kansallisen yhtenäisyyden” hallitukseen.
Silmitöntä tuhoa
Lokakuussa alkaneessa Gazan sodassa Israel on iskenyt kovempaa kuin kertaakaan aikaisemmin. Tapettujen siviilien – naisten, lasten ja miesten – määrä on ollut paljon aiempia Gazan sotia suurempi, samoin tuhottujen asuntojen ja infrastruktuurin.
Israelilainen sanomalehti Haaretz julkaisi joulukuussa laskelman, jonka mukaan sodan kolmen ensimmäisen viikon aikana Israelin pommituksissa kuolleista siviilejä oli 61 prosenttia. Luku oli selvästi suurempi kuin keskiarvo kaikissa maailman konflikteissa 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Marraskuussa vuoti julkisuuteen Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon sisäinen muistio, jonka oli allekirjoittanut sata virkailijaa. Muistiossa syytettiin Yhdysvaltoja osallisuudesta Gazassa tapahtuvaan kansanmurhaan. Allekirjoittajat pitivät sotarikoksena tai rikoksena ihmiskuntaa vastaan sitä, että Israel estää ruuan, veden, sähkön ja muiden perustarvikkeiden saamista sekä on pakkosiirtänyt 1,5 miljoonaa ihmistä.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch katsoi joulukuussa, että Israel käyttää näännyttämistä eli ruuan, veden ja polttoaineen puutetta aseena sodassa.
Israel väittää käyttävänsä nykyaikaisia täsmäaseita ja pyrkivänsä välttämään siviiliuhreja. Uutiskanava CNN:n mukaan Yhdysvaltain tiedusteluelimet tietävät, että 40–45 prosenttia Israelin käyttämistä pommeista ei ole täsmäpommeja. Tämä sai jopa presidentti Joe Bidenin joulukuun puolivälissä paheksumaan, että Israel tekee umpimähkäisiä pommituksia Gazassa.
Brittilehti The Guardian kertoi joulukuussa, että aikaisemmissa Gazan sodissa Israelin ilmavoimia on vaivannut pommituskohteiden loppuminen kesken. Nyt käytetään yhä laajemmin tekoälyä pommituskohteiden etsimiseen järjestelmällä, jonka nimi on Habsora (suomeksi Evankeliumi).
Pitkä syntilista
Yhdysvaltain hallinto tutkii väitteitä, joiden mukaan Israel olisi laittomasti käyttänyt Yhdysvaltain sille toimittamaa valkoista fosforia iskuissaan Libanoniin lokakuussa. Valkoista fosforia saa käyttää taistelukentän valaisuun ja savuverhona, mutta hirvittäviä palovammoja aiheuttavana sitä ei saa käyttää siviilikohteissa.
Huonon kuvan siviilikohteiden välttämisestä antoi sekin, kun Israelin sotilaat joulukuussa ampuivat vahingossa kolme paennutta israelilaista panttivankia, joiden yläruumis oli paljas ja jotka heiluttivat valkoisia lippuja. Pari päivää myöhemmin kerrottiin Israelin tarkka-ampujien surmanneen äidin ja tyttären Gazan katolisen kirkon pihalla.
Maailman terveysjärjestö WHO on syyttänyt Israelin estäneen ambulansseja kuljettamasta haavoittuneita sairaaloihin.
Israelin iskuissa on kuollut myös poikkeuksellisen paljon toimittajia. Committee to Protect Journalists on vaatinut riippumatonta tutkintaa tapauksista, joissa se epäilee surmien olleen tahallisia.
Gazan sodan aikana ovat israelilaiset siirtokuntalaiset kiihdyttäneet väkivaltaansaLänsirannalla. Kansainvälisen oikeuden mukaan siirtokunnat ovat laitonta miehitetyn alueen asuttamista.
Siirtokuntalaiset tappoivat viime vuonna noin 500 palestiinalaista. Useat kiihkeimmistä siirtokuntalaisten johtajista ovat Yhdysvaltain kansalaisia.