Suomen itsenäisyyden muistopäivää vietettiin joulukuun alussa. Suomi luopui taloudellisesta itsenäisyydestään liittyessään EU:iin ja alistuessaan Euroopan keskuspankin juoksupojaksi. Nyt luovuttiin itsenäisestä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta – siitä, mitä oli enää jäljellä. Yhdysvaltain kanssa solmittu kahdenkeskinen sopimus sitoo meidän kätemme vieläkin tiukemmin kuin Nato-jäsenyys. Sama kaiku on askelten niin EU- kuin Nato-polullakin.
Katsoin juuri eduskunnan kyselytuntia. Kukaan ei puhunut Suomen geopoliittisesta asemasta ja sen muuttamisesta peruuttamattomalla tavalla. Oikealla varmaankin riemuittiin. Vasemmisto istui tuppisuuna.
Avaako itsenäinen maa viisitoista aluetta vieraan vallan sotilaskäyttöön niin, että kyseisellä maalla ei ole oikeutta tarkistaa, mitä siellä tukikohdissa touhutaan? Mikä itsenäinen maa solmii juridisen sopimuksen esimerkiksi oman maansa liikenneinfran käytöstä niin, että sopimusta tulkitsee vieras sotilasvalta?
”Suomessa liikkuu aave, 1930-luvun aave.”
Suomi ei asettanut minkäänlaista varaumaa ydinaseiden varastoinnin ja käytön suhteen. Kansallista lakia muutetaan heti, kun jenkit niin vaativat. Se lienee varmaa, sillä niin suomettunut Suomi jo on. Joudumme mahdollisesti ydinaseiden käytön jalustaksi, mutta myös niiden kohteeksi. Se kuulemma lisää turvallisuutta.
Kannattaa lukea kirja Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (Pekka Visuri ja Eino Murtorinne). Jos sen lukemisen jälkeen ei ymmärrä, että pienet valtiot ovat isommilleen vain vaihtorahaa, niin ei ymmärrä muutakaan -– ainakaan historiasta.
Putinhan Suomen liittymiseen Natoon ratkaisi, mutta tämä kehitys laitettiin liikkeelle jo 1990-luvun alussa. Kun on otettu uusi askel uussuomettumisen tiellä, seuraava askel on aina kielletty.
Viime vuosien kuvottavin esimerkki lienee Ulkopoliittisen instituutin harjoittama kansalaisten aivopesu. Näillä hurmoshenkisillä pakinpesijöillä on ollut vain yksi päämäärä, jota he ovat ryskänneet eteenpäin eduskunnan myöntämillä ja veronmaksajien maksamilla verovaroilla. Upin nettisivuilla tosin todetaan, että ”Instituutin tutkimuksen tavoitteena on tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun”.
Suomessa liikkuu aave, 1930-luvun aave. Silloinkin toisinajattelijat laitettiin ahtaalle. Veikkaan, että yhteiskunnallinen ilmapiiri tästä vain kovenee ja henkinen lebensraum jää kovin ahtaaksi.
Markus Mustajärvi
Savukoski