Uhriasemasta on kuulemma tullut kovaa valuuttaa ainakin ”miesasiamiesten” parissa. Siis niiden miesten, jotka tekevät asioilleen pelkkää hallaa. Samaan aikaan todelliset uhrit eivät kuollakseenkaan halua myöntää alisteista asemaansa, koska se veisi viimeisen, mitä heillä on: ylpeyden. Pahoinpidelty, koulukiusattu, päihdehelvetissä kasvanut, raiskattu, työpaikkansa pyyteetön stahanov, asunnoton. Harvalla heistä on varaa surkutella voi-mua-raukkaa.
Riistetyt haluavat olla voittajien puolella, edes mielikuvissaan. Tavallaan he ovat oikeassa. Jos on pärjännyt olosuhteiden ollessa kaikkea muuta kuin suotuisat, voi hyvällä syyllä kutsua itseään voittajaksi. Ja miten pärjätä elämässä eteenpäin? Ei ainakaan ajatellen olevansa häviäjä, raukka ja reppana.
Tämä kannattaisi sekä hyysääjien että hyysäyksestä puhuvien pitää mielessä. Eivät aikuiset ihmiset kaipaa päähäntaputtelua ja ”ymmärtämistä”, vaan he haluavat olla oman elämänsä herroja. Sen taas mahdollistaa parhaiten ihan joku muu kuin Amerikan malli. Siksi se, että pyritään takaamaan kaikille samat lähtökohdat ja tasaamaan vaurautta, on hyysäyksen vastakohta.
Vedettäköön yhtäläisyysmerkit hyysäyksen ja moralismin välille.
Vedettäköön yhtäläisyysmerkit hyysäyksen ja moralismin välille. Lakattakoon varjelemasta miljonääreiksi hyysättyjen omatuntoa kolhuilta. Todelliset hyysärit ovat niitä itse hyysättyjä, jotka eivät tunnusta muiden ihmisen halua itsenäisyyteen.
Vain itse hyysätty idiootti kuvittelee, että muut ovat isoja vauvoja, jotka tulevat syömään Minä Itsen pöydästä. Minä Itse kyllä armeliaasti lahjoittaisi näille sääliä ja ymmärrystä, mutta eivätpä ne turmeltuneet sen päälle ymmärtäisi. Tälle todelliselle hyysärille ei tule mieleen, että jos on varaa sääliä, pitäisi olla varaa myös jeesiä.
Siksi oli erikoista, kun muun muassa Sosiaalikeskus Sataman pajusongelman yhteydessä puhuttiin hyysäämisestä. Sataman aktiivithan toimivat juuri päinvastoin: tukivat romaneja siinä, jonka nämä osasivat: itsenäisessä selviytymisessä olosuhteiden ollessa kaikkea muuta kuin suotuisat. Siis toimivat.
Todellinen hyysäri olisi 1. säälinyt sen verran kuin etuoikeutetun häveliäästi kuuluu, 2. lisännyt heti perään, että ei tartte mun kupille tulla kuitenkaan, 3. paheksunut omastaan poikkeavia tapoja selvitä elämässä, 4. todennut oikeudenmukaisimmaksi lähettää mokomat kummajaiset sinne, mistä ovat tulleetkin 5. näin päästyään osoittamaan moraalinsa ja oikeustajunsa erinomaisuutta jatkanut itsetyytyväistä pullaelämäänsä.
Visakoin heistä olisi vielä keksinyt blogata siitä, kuinka oikeastaan onkin itse syrjitty, rikas, valkoinen heteromies-raukka ja tarvitsee hyysäystä jopa siinä määrin, että saa riemurasiansa kotiovelle kannettuna ihan valtion puolesta. Ihan noin niin kuin tasa-arvon nimissä.
Kirjoittaja on tiedotusopin opiskelija.