3 nostoa hallituksen tavoitteista
1. Työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan
2. Aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaa lakkautetaan
3. Oikeutta tukilakkoihin ja poliittisiin työtaisteluihin rajoitetaan
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) porvarihallitus on ottamassa rajusti yhteen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Kiistan syynä ovat hallituksen suunnittelemat heikennykset suomalaiseen työelämään ja sosiaaliturvaan.
Syyskuun lopulla palkansaajakeskusjärjestö SAK sekä useat ammattiliitot aloittivat poliittiset työtaistelutoimet vastalauseena hallituksen politiikalle, jota ollaan ajamassa läpi neuvottelematta ay-liikkeen kanssa.
Ay-liikkeen tavoitteena on paitsi estää suunnitellut heikennykset, myös saada hallitus takaisin neuvottelupöytiin ammattiliittojen kanssa.
– Toivoimme, että meitä olisi jo hallitusohjelman neuvotteluvaiheessa kuunneltu. Meitä toki kuultiin, mutta hallitusohjelmasta selkeästi näkee, että meitä ei todellakaan ole kuunneltu, SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen kertoi KU:lle syyskuussa.
Risto Korhonen, toimittaja ja tietokirjailija:
Suomea hallittiin ilman ay-liikettä sodanjälkeiseen aikaan asti. Teoriassahan se on totta kai mahdollista. On kuitenkin toinen asia, kuinka demokraattista sellainen on.
Suomessa ay-liikkeen asema liittyy siihen, että se on tehnyt sopimuksia, jotka vakauttavat yhteiskuntaa ja taloutta. Näin toimittiin siihen asti, kunnes Elinkeinoelämän keskusliitto muutti sääntöjään ja käytännössä irtisanoi keskitetyt sopimukset vuonna 2015. Se, mitä nyt on tapahtumassa, on seurausta siitä.
Periaatteessahan ammattiliitot ovat järjestöjä muiden joukossa. Ay-liike on Suomessa historiallisesti saanut hyvin vahvan aseman. Ennen se oli varsinaisena osana työväenliikettä, mutta sittemmin se on laajentunut, kun toimihenkilösektori tuli siihen mukaan 1960- ja -70-luvuilla.
Sanoisin, että Suomea voisi teoriassa ja väkivalloin hallita ilman ay-liikettä, mutta en usko, että se on nykypäivänä mahdollista.
Jos hallitus ei halua tehdä kompromissia ay-liikkeen kanssa, on se ajan myötä hallitukselle poliittinen itsemurha. Sipilän hallituksen kanssa nähtiin, miten siinä kävi.
Luotan kyllä siihen, että jonkinlainen kompromissi syntyy. Kokoomuksessa lienee siihen haluja enemmän kuin perussuomalaisissa, jotka eivät yhtään tiedä, missä menevät.
Ben Zyskowicz, kokoomuksen kansanedustaja:
On järkevää pyrkiä hyvään yhteistyöhön ay-liikkeen kanssa, mutta viime kädessä on luonnollista, että demokratiassa hallitus ja eduskunta päättävät lainsäädännöstä. Ay-liikkeellä on tietysti oma tärkeä roolinsa työmarkkinoilla.
Haluan korostaa asian periaatteellista puolta: mielestäni kaikkien Suomessa, myös ay-johtajien ja aktiivien, tulisi kunnioittaa parlamentaarista demokratiaa.
En hyväksy sitä ajatusta, että ay-liikkeellä pitää olla mahdollisuus – vaikkapa yleislakon uhalla – estää hallitusta ja eduskuntaa säätämästä lakeja, joita Suomen kansan valitsema eduskunta pitää maan kannalta tärkeinä tai jopa välttämättöminä.
Uskon, että ay-liikkeessäkin tiedostetaan Suomen talouden erittäin haastava tilanne ja myös tarve uudistuksiin työmarkkinoilla. Ay-liikkeelle, kuten kaikille etujärjestöille, on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, hyväksyä uudistuksia, jotka ovat kielteisiä heidän jäsentensä kannalta. Mielestäni ay-liikkeen ei tarvitse eikä pidäkään hyväksyä näitä uudistuksia.
Se pitää kuitenkin hyväksyä, että perustuslain ja demokratian mukaisesti hallitus ja eduskunta päättävät lainsäädäntöön kuuluvista asioista. Niiden pitää saada tehdä näin ilman että maa uhataan laittaa polvilleen.
Anna Rajavuori, tutkija:
Suomea ei ole hallittu ilman ay-liikettä lähes 80 vuoteen, mutta hallitus on päättänyt kokeilla kepillä jäätä, onnistuisiko se nyt. Hallituksen suunnittelemat työmarkkinareformit pyrkivät muuttamaan kolmikantasopimiseen perustuvaa järjestelmää ja heikentämään palkansaajien neuvotteluvaltaa.
Ammattiyhdistysliikkeen sanotaan heikentyneen viime vuosikymmenien aikana. Työn ja pääoman konflikti ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Paradoksaalisesti hallitus lietsoo nyt toimillaan konfliktia, mikä lisännee myös palkansaajien tietoisuutta ja taisteluvalmiutta
Ammattiliiton jäsenyys on erityisen tärkeää heikoimmassa asemassa oleville palkansaajille. Sosiaaliturvaleikkauksilla on vaikutus paitsi toimeentuloon, myös työmarkkina-asemaan, sillä ne pakottavat ottamaan vastaan työtä huonommilla ehdoilla. Sosiaaliturva siis vähentää työntekijän riippuvuutta työantajasta, ja siinä mielessä hallituksen työmarkkina- ja sosiaaliturvareformit toteuttavat samaa tavoitetta.
Vahva ammattiyhdistysliike on yhteydessä pienempiin tuloeroihin ja siten ammattiyhdistysliike on tärkeä tekijä eriarvoisuuden vähentämisessä.
3 nostoa hallituksen tavoitteista
1. Työttömyysturvan lapsikorotukset poistetaan
2. Aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaa lakkautetaan
3. Oikeutta tukilakkoihin ja poliittisiin työtaisteluihin rajoitetaan
uutiskirje 