Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat huolissaan toimintansa tulevaisuudesta, kun hyvinvointialueet kautta maan valmistelevat isoja sopeutustoimia.
– On suuri riski, että säästöt osuvat myös järjestöjen avustuksiin, toteaa sote-muutostuen tutkija Janne Haikari SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:stä.
Järjestöt tarjoavat monenlaisia matalan kynnyksen palveluja, usein vapaaehtoisvoimin.
– Aktiviteetit haavoittuville ryhmille pitävät yllä ihmisten toimintakykyä ja vähentävät sitä kautta muiden palvelujen tarvetta, Haikari korostaa.
Moni asunnoton, päihteiden käyttäjä, syrjäytymisvaarassa oleva nuori, mielenterveysongelmainen tai yksinäisyydestä kärsivä ikäihminen saa järjestöjen kautta elämäänsä tukea, jota ei muualta helposti saisi.
Esimerkiksi Suomen Klubitalot ry tarjoaa mielenterveyskuntoutujille tavoitteellista toimintaa arkeen, vertaistukea ja yksilöllistä ohjausta. Klubitaloja on 23 eri puolilla Suomea.
Klubitalojen rahoituksesta noin puolet tulee valtiolta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) avustuksista. Toinen puolikas on tullut kuntien myöntämistä avustuksista, jotka siirtyivät sote-uudistuksen myötä tänä vuonna pääasiassa hyvinvointialueiden jaettaviksi. Nyt leikkaukset uhkaavat sekä STEA-avustuksia että hyvinvointialueiden avustuksia.
– Tilanne on tosi kurja tällä hetkellä, sanoo Suomen Klubitalot ry:n toiminnanjohtaja Päivi Lepistö.
Kuntoutujien ohjaus kärsisi
Rahoituksen siirto kunnilta hyvinvointialueille ei sekään ole sujunut ongelmitta. Esimerkiksi Porissa 21 vuotta toimineen Klubitalo Sarastuksen toiminta on ollut vaakalaudalla puuttuvien rahoitusratkaisujen vuoksi.
– Ei ole mitään vastaavaa paikkaa, mihin mielenterveyskuntoutujat sillä alueella voitaisiin ohjata, Lepistö toteaa.
Vasta lokakuun alussa Satakunnan hyvinvointialue teki päätöksen, jolla turvattiin klubitalon rahoitus ainakin tämän vuoden loppuun saakka.
Ensi vuonna rahoitusleikkaukset uhkaavat klubitalojen toimintaa useilla hyvinvointialueilla. Keski-Uudenmaan hyvinvointialue aikoo leikata 20 prosenttia Nurmijärven ja Tuusulan klubitalojen avustuksista. Se tarkoittaa Lepistön mukaan todennäköisesti yhden työntekijän vähennystä kummassakin. Etenkin mielenterveyskuntoutujien yksilöllinen ohjaus, jolla autetaan heitä takaisin työelämään, sekä yksilöllinen opintovalmennus vähenisivät, Lepistö arvioi.
Osallisuutta ja toimintakykyä
Kaikki leikkaukset iskevät Lepistön mukaan varsinaiseen toimintaan, koska erillistä hallintoa ei ole. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostamia yhdenvertaisia yhteisöjä.
– Kaikki työntekijät tekevät kädet savessa jäsenten kanssa työtä. Jäsenet ovat mukana tekemässä kaikkea toiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä kaupassa käyntiin ja kirjanpitoon.
”On tehty laskelmia, että yksi euro klubitaloon tuo kolme euroa takaisin yhteiskunnalle.”
Muun muassa STEA seuraa ja arvioi jatkuvasti tukemiensa sote-järjestöjen toiminnan tuloksellisuutta. STEA:n tuloksellisuuskatsausten mukaan järjestöjen toiminta on esimerkiksi lisännyt erityisryhmien osallisuutta, vähentänyt yksinäisyyttä sekä vahvistanut toimintakykyä ja sosiaalisia taitoja.
– On tehty laskelmia, että yksi euro klubitaloon tuo kolme euroa takaisin yhteiskunnalle, koska se vähentää esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja muiden palvelujen käyttöä, mainitsee Päivi Lepistö.
Klubitalon kyselyssä 94 prosenttia jäsenistä koki yksinäisyytensä helpottaneen ja 78 prosenttia koki Klubitalolla käymisen olevan tärkein keino edistää toipumistaan. Vuonna 2022 jäsenkohtaamisia kirjattiin yli 130 000.
Kohtaamispaikka uhattuna
Avustuksia saavia järjestöjä on satoja. Isoimpiin kuuluu Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), jolla on keskusjärjestön lisäksi kymmenen piiriä ja noin 500 paikallisyhdistystä. Toiminnan ytimessä on lapsiperheiden tuki ja monenlainen arkinen toiminta, jota pyöritetään 30 000 vapaaehtoisen voimin. Samantyyppistä toimintaa harjoittaa Pelastakaa Lapset ry. Kumpikin järjestö on toiminut jo noin sadan vuoden ajan.
Sote-uudistus on näkynyt Mannerheimin Lastensuojeluliitossa monin tavoin, kertoo MLL:n vaikuttamistyön asiantuntija Eevamaija Paljakka. Rakenteet ovat vasta muotoutumassa. Rajanvetoa käydään esimerkiksi siinä, kuuluvatko MLL:n ylläpitämät kohtaamispaikat kuntien hyvinvointi- ja terveystoiminnan vai hyvinvointialueiden rahoittaman toiminnan piiriin. Jotkin palvelut uhkaavat jäädä väliinputoajiksi.
– Esimerkiksi Jyväskylän kaupunki ei enää talousarviosuunnitelman mukaan rahoittaisi Jyväskylän-yhdistyksemme avointa Tourutupa-kohtaamispaikkaa ensi vuoden alusta lähtien. Ilman avustusta yhdistys ei voi sitä jatkaa, ja se on ollut perheille todella tärkeä. Kuntien taloustilanne ja leikkaukset koskettavat vahvasti toimintaamme, Paljakka toteaa.
Tänä vuonna hyvinvointialueilta on Paljakan mukaan vielä järjestynyt kohtuullisesti avustuksia, vaikkakin alueiden väliset erot ovat olleet isoja. Ensi vuoden näkymät ovat sumuisemmat.
– Pelkona on, että hyvinvointialueiden haastava rahoitustilanne tulee näkymään myös järjestöavustuksissa.
Klubitalojen tavoin myös MLL:n yhdistykset saavat lisäksi valtion STEA-avustuksia. Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmaan on kirjattu vuodelle 2027 sadan miljoonan euron leikkaukset STEA-avustuksiin – noin neljännes koko avustuspotista.
– Kyllä se uhkakuvia luo. Toiminnan systemaattinen ja pitempiaikainen kehittäminen on haaste, kun ei tiedetä, mitä tapahtuu ensi vuonna tai 2027, Paljakka kommentoi.
Leikkaus voi tuplaantua
Järjestöjen avustuksiin tehtävät leikkaukset merkitsevät monesti uusien hankkeiden ja kokeilujen tyrehtymistä.
– Jos joudutaan supistamaan, pidetään se toiminta, mitä on pisimpään tehty ja mistä on eniten rutiinia. Järjestötoiminnan vahvuus on uuden kokeilu ja kehittäminen. Leikkausten vaikutuksesta kokeilut vähenevät, tietää Janne Haikari SOSTEsta.
Jotkin hyvinvointialueet ovat jakaneet erikseen innovaatioavustuksia uusiin kokeiluihin kannustamiseksi. Yhtälö on kuitenkin hankala, jos samalla rahoitus kokonaisuudessaan vähenee.
”Järjestötoiminnan vahvuus on uuden kokeilu ja kehittäminen. Leikkausten vaikutuksesta kokeilut vähenevät.”
Käytäntönä on usein, että hyvinvointialueen vähentäessä rahoitustaan järjestölle myös STEA vähentää sitä, Haikari huomauttaa. Heikennyksen vaikutus siis tuplaantuu. STEA-avustusten pieneneminen ei olisi myöskään hyvinvointialueiden etu, koska ne ovat alueiden sote-toiminnalle ulkopuolelta tulevaa rahaa, Haikari korostaa.
Kuluvalla hallituskaudella SOSTEn yksi päätavoitteista on Haikarin mukaan se, että STEA-avustuksia vuonna 2027 uhkaava massiivinen leikkaus saataisiin torjuttua.
Häviävän pieni menoerä
Pirkanmaan hyvinvointialue ilmoitti syyskuussa 20 000:ta työntekijää koskevista muutosneuvotteluista. Hyvinvointialueen tämän vuoden alijäämäksi on arvioitu 95 miljoonaa euroa, ja tavoitteena on karsia kuluja ensi vuonna 42 miljoonalla eurolla. Sote-rahoituslain mukaan hyvinvointialueiden on katettava tilikauden alijäämänsä kolmen seuraavan vuoden kuluessa.
Järjestöjen avustukset ovat häviävän pieni erä hyvinvointialueiden taloudessa. Pirkanmaalla niille on varattu tälle vuodelle 444 000 euroa. Se on vähemmän kuin 0,5 prosenttia arvioidusta alijäämästä ja vähemmän kuin 0,2 promillea hyvinvointialueen koko 2,6 miljardin euron budjetista.
Pirkanmaan aluehallituksen toinen varapuheenjohtaja Jouni Sirén (vas.) kertoo, että aluehallituksessa ei vielä ole keskusteltu järjestöavustusten kohtalosta ensi vuoden budjetissa. Vasemmistoliiton ryhmä suhtautuu järjestöiltä leikkaamiseen hyvin kriittisesti.
– Tuntuisi kohtuuttomalta nipistää noin pienestä summasta. Sote-järjestöt tekevät paljon ennaltaehkäisevää työtä, joka vähentää muita sote-kuluja. Jos ajatellaan, millainen merkitys sote-alan järjestöillä on, avustuksen pitäisi olla isompi, Sirén kommentoi.
Järjestöavustusta on Pirkanmaalla myönnetty muun muassa mielenterveysongelmaisten ihmisten omaisten työhön, Setlementtiyhdistykselle, eläkeläisjärjestöille, maahanmuuttajanaisten yhdistyksille, potilasyhdistyksille, Sirén luettelee.
Yksittäiset tukisummat ovat pieniä. Esimerkiksi Pirkanmaan omaishoitajat ry on saanut tänä vuonna yleisavustusta 20 000 euroa.
Kun valtionkin tuet ovat leikkausuhan alla, järjestöjen tilannetta tulisi tarkastella kokonaisuutena, Sirén korostaa.
Aluehallitus voi torjua leikkauksen
Eri hyvinvointialueilla on erilaisia päätöksentekomalleja. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella (Keusote) järjestöjen avustuksista eivät päätä luottamuselimet vaan viranhaltijat. Klubitalot ry:n avustuksen vähentäminen 20 prosentin verran on tullut aluehallitukseen vain keskusteltavaksi, kertoo vasemmistoliiton edustajana aluehallituksessa istuva Olli Savela.
Aluehallituksella on kuitenkin oikeus ottaa viranhaltijoiden päätös käsiteltäväksi ja kumota se siinä vaiheessa, kun asia ilmestyy viranhaltijapäätösten listalle.
– Olettaisin, että tämäkin asia tullaan ottamaan esille ja äänestämään siitä.
Savela ei kannata esitettyä leikkausta.
– Klubitalot-yhdistys tekee todella tärkeää työtä mielenterveyskuntoutujien parissa.
Savela sanoo jo Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana säädetyn hyvinvointialueiden rahoitusta koskevan lain olevan pahasti epäonnistunut.
– Se vaatisi paljon parantamista, mutta en usko, että Orpon hallitus ryhtyy mihinkään toimiin. Sehän on päinvastoin ilmoittanut leikkaavansa rahoitusta lisää.
Hyvinvointialueiden tulisi Savelan mukaan saada verotusoikeus, jotta ne eivät olisi täysin riippuvaisia valtion rahoituksesta.
– Kun julkiset palvelut eivät kunnolla toimi, yhä useammat joutuvat turvautumaan yksityisiin palveluihin ja maksamaan niistä, Savela muistuttaa.
Korvaavat palvelut vähissä
Järjestöt tekevät matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää työtä, jollaista ei ole juuri tarjolla sen paremmin julkisella kuin yksityiselläkään sektorilla. Monilla näiden palvelujen käyttäjillä ei myöskään olisi edes mahdollisuutta maksaa siitä.
– Sote-uudistuksen yksi suuri tavoite on ollut siirtää painetta raskaista palveluista kevyempiin tai jopa ennaltaehkäisevään toimintaan, jolla vähennettäisiin painetta palveluissa, SOSTEn Janne Haikari muistuttaa.
– Lainsäädäntö velvoittaa sekä kunnat että hyvinvointialueet edistämään asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, ja tässä kokonaisuudessa järjestöt ovat tärkeitä.