Kiire. Se on suurin muutos työssä kaupan alalla nokialaisen Anne Nymanin mukaan.
Nymanin ensimmäisestä kaupan alan työsuhteen solmimisesta on yli 40 vuotta. Nykyisellä työnantajallaan hän on työskennellyt runsaat 32 vuotta. Työpaikka on Nokian K-Citymarket.
– Jouduin vahingossa kaupan tädiksi, Nyman kertoo. Hän opiskeli englantia ja hänestä oli tulossa kielenkääntäjä.
”Jos alkuvuosinani henkilöstöä olisi puhuteltu kuten nykyisin, kauppias olisi heittänyt asiakkaan pihalle.”
– Puolisoni oli töissä kaupassa ja sairastui. Olin huolissani siitä, että mistä kauppiasparka löytää sijaisen, ja tarjouduin päiväksi tuuraamaan.
Kyse oli Viinikan kauppiassuvun kaupasta. Sinne Nyman palasi uudelleen. Kun kauppa siirtyi isältä pojalle, siirtyi Nymankin mukana. Ensin oli K-market, sitten K-supermarket. Lopulta se muuttui K-City-marketiksi ja Keskosta tuli Nymanin työnantaja.
Ennen ehti tehdä työnsä
– Nyt on jatkuva kiire ja jonoja, Nyman sanoo.
Alkuaikoina oli toisin. Saattoi jopa päästä sanomaan esimiehelle, että mitä teen seuraavaksi, kun olen jo tehnyt kaikki antamasi hommat.
– Sellaista kysymystä minun ei ole tarvinnut kysyä pariin kymmeneen vuoteen, hän toteaa.
Ehti tehdä työnsä huolellisesti.
– Ehti palvella perin pohjin ja jopa jäädä kassalla jutulle asiakkaan kanssa. Moni yksinäinen haluaisi yhä vaihtaa muutaman sanan, kertoa hyvinkin arkoja asioita ihan tutulle myyjälle. Se voi olla päivän ainoa kontakti, Nyman sanoo.
– Nyt ei saisi tehdä töitä liian tarkkaan. Ihmiset kuitenkin ovat sitoutuneita työhönsä, mikä ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että he eivät pidä taukoja. Jopa ruokatunteja jää pitämättä, vaikka ne ovat palkatonta aikaa. Ihmiset tekevät ilmaista työtä.
Nyman on PAMin luottamusmies, ollut jo vuodesta 2000.
– Olemme yrittäneet työsuojeluvaltuutetun kanssa puuttua tähän, mutta emme ole onnistuneet. Ihmiset haluavat tehdä työnsä hyvin, eikä työaika riitä siihen, hän sanoo.
– Yritämme takoa näille ihmisille päähän, että ilmaisen työn tekeminen ei ratkaise mitään. Silloin sen sijaan näyttää siltä, ettemme tarvitse lisää työtunteja tai työntekijöitä.
Kiireestä seuraa väsymys.
– Päätin juurin seitsemän iltavuoron putken. Olin kuin hakattu joka ilta, makasin vain, Nyman kuvailee.
– Se johtuu siitä, että jatkuvassa kiireessä ei oikein ehdi edes juoda. Olen tinkinyt jopa vessatauoista – että kyllä kestän seuraavaan taukoon, koska kantti ei anna periksi lähteä asiakkaiden nenän edestä.
Pakasteet sulavat ostoskärryissä
Nyman arvelee, että kaiken kiireen takana on pohjaton voitontavoittelu.
– Ennenkin kaupat tuottivat voittoa, ja silti pienessä kaupassa pelkästään kassoilla istui saman verran väkeä kuin nyt koko Cittarissa on perjantairuuhkan aikaan.
– Eivät takavuosienkaan kauppiaat jääneet köyhiksi eikä se ole tarkoituskaan. Totta kai yrittäjän on tarkoitus saada voittoa ja käsittääkseni he siinä onnistuivatkin.
Nymania kismittää Kaupan liiton kannanotot, joiden mukaan alalla kunnollisiin palkankorotuksiin ei ole varaa. Esimerkiksi Keskon liikevoitto ja tuottavuus olivat kuitenkin kasvaneet huimasti.
– Mikään ei riitä. Tämä on pörssiyhtiö, jonka tehtävä on tahkota voittoa osakkeenomistajalle. Tuntuukin irvokkaalta, kun puhutaan, että asiakas on ykkönen ja haluamme antaa hyvää asiakaspalvelua. Jos oikeasti haluaisimme, emme pitäisi ihmisiä jonossa odottamassa hikipäässä pakasteiden sulaessa otoskärryissä.
– Luulisi, että kun yrityksellä menee hyvin, meilläkin menee hyvin ja saamme enemmän työtunteja.
Työtunnit ovat olleet kaupan alan kipupiste jo vuosikymmeniä. Esimerkiksi Citymarket-ketjussa on myymälähenkilökunnasta 80 prosenttia on osa-aikaisia.
– Meillä päättyi eilen haku kassalle. Tarjolla oli 12 viikkotunnin työ, Nyman kertoo.
– Oletus lienee, että ihmisiä voisi sijoittaa töihin ruuhka-aikaan.
Hänen mukaansa se on kuitenkin vaikeaa, koska pienituntinenkaan työntekijä ei repeä käymään töissä paria tuntua päiväruuhkan aikaan.
– Olenkin päätellyt, että tällaisilla tuntimäärillä pidetään ihmiset varpaillaan ja joustavina. Ajatellaan, että työntekijät kilpailevat vuoroista, jos joku jää vaikkapa sairauslomalle.
Työntekijät toivovat, että jo työsopimuksessa olisi enemmän tunteja. Silloin tietäisi, kuinka paljon saa palkkaa ja mitkä ovat työpäivät.
– Nyt porukka saattaa ruveta kyttäämään aamuseitsemältä, tuleeko kutsua töihin. Se on epävarmaa elämään.
Nyman arvioi, että 30 viikkotunnissa menee teoreettinen toimeentulon raja. Sitä vähemmillä tunneilla on pakko hakea tukia, kuten soviteltua työttömyyspäivärahaa. Tai saada opintorahaa.
– Ennen saatettiin tehdä ura kaupassa, nyt tämä pitkälti opiskelijoiden kauttakulkuala. Osalla nuorista työntekijöistä sitoutuminen on heikkoa, minkä hyvin ymmärtää, kun työnantajakaan ei sitoudu.
Paljon palkataan väkeä rekrytointiyritysten kautta.
– Jos naama ei miellytä, rekryfirmaan voi sanoa, että tuo ei tule meille enää.
Lisät tärkeä osa palkkaa
Myös työtehtävät ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana.
– Kun aikanaan aloitin kassalla, tavaroissa oli pienet hintatarrat ja naputtelimme kassakoneeseen hinnat. Nykyään on viivakoodit. Ennen hyllytimme kaikki tavarat. Nyt ulkopuoliset firmat hoitavat kuivaelintarvikkeiden hyllytyksen kokonaan.
Lihatiskille saattoi tulla puolikas possu tai neljännes nautaa, jotka paloiteltiin. Makkarat siivutettiin joka aamu ohuemmiksi ja paksummiksi siivuiksi. Nyt kaikki tulee pakattuna.
Ei ollut vartiointia.
– Vartioinnin saaminen on ollut iso parannus. Ennen otimme itse myymälävarkaat kiinni, vaikka mitään koulutusta emme saaneet siihen, Nyman kertoo.
– Kerran epäilin isoa miestä tupakkavarkaudesta ja pyysin häntä näyttämään taskunsa. Hän näytti ja taskussa oli puukko. Ehdin miettiä, että näinkö typerästi elämäni loppuu, yhden tupakka-askin takia. Mutta onneksi hän ei ruvennut riehumaan.
Yksi iso muutos ovat aukioloajat. Ennen kauppa oli auki arkisin kello 19 asti, lauantaisin kello 13 asti ja sunnuntaisin ja pyhinä kiinni.
– Lauantai-iltana ehti vaikka mitä ja oli aina yksi viikonloppuvapaa ja lisäksi vapaapäivä viikolla.
Nyt Nymanin työpaikka on joka päivä auki kello 22 asti, sunnuntainakin.
Se vaikeuttaa arkea, mutta tarkoittaa lisiä palkkaan.
– Lisät meillä ovat toistaiseksi hyvät ja merkittävä osa pientä palkkaa, Nyman sanoo. Hänen palkastaan ne ovat 20 prosentti. Osa-aikaisilla prosenttiosuus voi olla jopa suurempi.
Nyman toteaa, että lisien poistaminen on nykyisin joka kerta yksi työehtosopimusneuvottelujen aihe.
– Jos niistä sovittaisiin paikallisesti, mitä luulet, haluaisiko työnantaja maksaa esimerkiksi sunnuntailisiä, jos ei olisi pakko? Jos lisät lähtevät, palkalla ei tulla enää toimeen.
Iso muutos ovat myös itsepalvelukassa.
– Kassan työ katoaa varmasti, Nyman sanoo.
– Ihmiset skannaavat itse ostoksensa. Meiltä edellytettiin, että houkuttelemme asiakkaita itsepalvelukassoille ja sanomme, että ne eivät vaikuta meidän työtuntimääriin. Sanoin, etten rupea tuommoista valehtelemaan, mutta voin sanoa, että toivon, etteivät ne vie meidän työtunteja. Minua ei sitten koulutettu itsepalvelukassoille.
– Totta kai tarkoitus on, että ihmiset palvelevat itse itseään eikä meitä enää tarvita. Ei kukaan rakenna itsepalvelukassoja muuten.
Nyman ymmärtää, että itsepalvelukassa on näppärä, kun ostaa vaikkapa yhden jäätelön.
– Mutta sitä en ymmärrä, että ihmiset piippailevat täysiä ostoskärryjä. Kun he tekevät näin kaupan ammattilaisten työt, mikseivät he saa alennusta ostoksistaan? En vastusta itsepalvelukassoja, mutta on hyvä ymmärtää, mitä ne tarkoittavat työntekijöille.
Pahasuisia asiakkaita
Myös kaupan ammattilaisten arvostus on laskenut. Asiakkaat voivat olla suustaan hyvinkin törkeitä.
– Jos alkuvuosinani henkilöstöä olisi puhuteltu kuten nykyisin, kauppias olisi ottanut niskaperseotteen, heittänyt asiakkaan pihalle ja antanut porttikiellon, Nyman kertoo.
– Nyt on toisin, porttikieltoja ei anneta. Etenkin nuorille huudetaan. Meillä yksi työntekijä lopetti, kun ei kestänyt sitä, miten häntä haukuttiin: läski huora blondi lehmä. Tyttö rupesi itkemään. Seuraavat asiakkaat liittyivät haukkumiseen, sanoivat, että et osaa mitään ja olet hidas.
Arvostusta ei tule työnantajaltakaan.
– On turha puhua arvostuksesta niin kauan kuin palkka on surkea, Nyman huomauttaa.
Nyman on uransa huipulla ja saa palkkaa runsaat 13 euroa tunnilta.
– Siitä se ei nouse milloinkaan, hän toteaa.
Kaikesta huolimatta Nyman toivoo voivansa jatkaa nykyisessä työpaikassaan eläkeikään asti. Siihen on noin kymmenen vuotta.
– Tykkään ihmisistä ja työstäni. En lähde toiseen kauppaan. Ei työ ole sen kummenpaa muuallakaan. Löysät on otettu pois joka paikassa.
Tämänhetkistä työtään neuvonnassa hän ei kuitenkaan usko olevan olemassa enää kymmenen vuoden kuluttua.
– Otamme vastaan reklamaatioita ja myymme lippuja ja veikkausta. Niiden myynti menee verkkokauppaan yhä enemmän.
KU julkaisee juttusarjaa siitä, miten työ on muuttunut. Ensimmäinen osat julkaistiin 8.7. 2023.