Vuosittain Suomessa alkaa yli 400 000 työttömyysjaksoa. Tämä tarkoittaa, että lähes kahdeksan prosenttia työikäisistä kohtaa vuoden aikana työttömyyttä.
Kukaan ei valitse köyhyyttä, sairautta tai syrjäytymistä. Työelämän ulkopuolelle tipahtaminen aiheuttaa häpeää, stressiä ja masennusta. On epähumaania rankaista jo valmiiksi omasta tilanteestaan kärsivää ihmistä.
Tärkeämpää olisi rakentaa toivon elementtejä ja tukea takaisin yhteiskunnassa toimimisen pariin. Työelämän ulkopuolelle jäämisen aiheuttamien vaivojen hoitaminen ja esimerkiksi kuntoutus tai uudelleen kouluttautuminen maksavat yhteiskunnalle.
Koettu häpeä työelämän ulkopuolelle jäämisestä aiheuttaa muun muassa erakoitumista kotiin, tukitoimien ulkopuolelle jäämistä sekä yhteiskunnasta vetäytymistä. Häpeän vuoksi ei kehtaa hakea työpaikkaa, apua tai kouluttautumaan.
Kuvaa suosta, kuokasta ja Jussista pitää päivittää. Tekevälle ei aina töitä riitä. Tämän lisäksi on miellettävä vihapuheeksi sellaiset ilmaisut kuin “kelapummi” ja “sossun tuilla elävä loinen”.
Kirjoittaja on Tatsi ry – Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja.