Mennään suoraan asiaan – niin opetusministeri Li Andersson aina tekee.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja vei puolueen vaalivoittoon neljä vuotta sitten, mikä avasi valtioneuvoston ovet. Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tuoneet omat mutkansa kauteen, johon Andersson sanoo olevansa isossa kuvassa hyvin tyytyväinen.
Hyvinvointipalveluihin ja koulutukseen on saatu tehtyä kauaskantoisia parannuksia, Andersson sanoo. Koulutuksen puolella rahoitusta on lisätty, minkä lisäksi oppivelvollisuuden laajentaminen saatiin koronan keskellä vietyä läpi. Sitä vasemmisto ehti tavoitella yli 20 vuotta.
– Jos miettii hyvinvointipolitiikan näkökulmasta, paljon hyvää on saatu aikaiseksi, Andersson painottaa.
Kritiikkiä Andersson harjoittaa ilmastopolitiikan kohdalla, missä hänen mukaansa olisi voitu tehdä enemmän. Silti kokonaisuus on plussan puolella.
– Ilmastopolitiikan puolella on viitoitettu tietä oikeaan suuntaan. Kunnianhimoiseen ilmastotavoitteeseen ovat kaikki eduskuntapuolueet – paitsi yksi – sitoutuneet. Toivottavasti se loisi puitteet sille, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka jatkuisi.
Kohti tulevaa
Mutta nyt tulevaisuuteen. Viime aikoina Andersson on joutunut vastaamaan monta kertaa kysymykseen, mikä koululaitoksessa oikein on vialla, kun oppimistulokset ovat pudonneet. Otsikoissa niiden on sanottu dramaattisesti romahtaneen, mutta ihan niin paha tilanne ei ole. Suomi kuuluu edelleen maailman kärkimaiden joukkoon, mutta suunta on alaspäin.
– Keskustelu on osittain vähän alarmistista, koska kyse on pitemmästä kehityksestä. Mitään yhtäkkistä romahdusta ei ole tapahtunut, vaan lasku on jatkunut jo pitkään. Edellinen Pisa-tutkimus on vuodelta 2018, Andersson huomauttaa.
Suomalaisen koulun suurin ongelma tiivistyy nyt perhetaustaan. Se vaikuttaa entistä enemmän lapsen pärjäämiseen. Tästä opettajat ovat Anderssonille puhuneet. KU kirjoitti aiheesta jo vuonna 2018.
Muun yhteiskunnan tavoin koulu on eriarvoistunut – hyvin pärjääviä on edelleen paljon, mutta niin on huonosti pärjääviäkin. Keskiporukka vähenee, suoritukset polarisoituvat, Andersson sanoo.
– Se osoittaa, että oppimisen tuen järjestelmässä on korjattavaa, jotta saamme heikommin pärjäävät pidettyä mukana ja kavennettua eroa.
Ja nyt kiihtyy vauhti. Tuen korjaaminen ei nimittäin ole helppoa, minkä lisäksi se maksaa.
– En halua, että yksikään poliitikko kuvittelee, että oppimisen tuen järjestelmä voidaan korjata ilman rahaa. Se ei ole mahdollista.
Ensimmäinen korjattava asia on ennaltaehkäisyssä. Lapsen pitää päästä tuen piiriin tarpeeksi nopeasti. Yhteiskunnassa kyllä tiedetään lapsen kohdalla riskitekijät.
Anderssonin johdolla on hallituskauden aikana säädetty lakiin päätös varhaiskasvatuksessa annettavasta tuesta, jotta tuki lähtisi liikkeelle jo varhaiskasvatuksessa.
Koulussa oppilaiden tukitarpeet vaihtelevat.
– Rahaa tarvitaan kolmeen keskeiseen asiaan: yleisopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, tarpeen mukaisessa määrin pienryhmäopetuksen järjestämiseen ja lisäämään erityisopettajien määrää sekä muuta avustavaa henkilökuntaa.
Eikä tässä todellakaan ole vielä kaikki. Valtakunnallisesti Suomessa on Anderssonin mukaan maailman pienimmät erot koulujen välillä. Mutta ongelmaksi on tullut isoissa kaupungeissa vahvistunut asuinalueiden eriytyminen.
– Se näkyy myös koulujen sisällä.
Kunnilla on omat keinonsa puuttua eriytymiseen. Andersson nostaa esiin painotetun opetuksen merkityksen. Se on tähän mennessä kiihdyttänyt niin kutsuttua koulushoppailua.
– Matikka-, musiikki- tai kieliluokille valikoituvat nuoret ovat useimmin koulutetuimpien vanhempien lapsia. Se kasvattaa luokkien välistä eroa, jos painotettu opetus on järjestetty luokkakohtaisesti.
Yksi ratkaisu voisikin olla, että painotettu opetus ei olisikaan enää luokkajaon peruste koulussa. Eli painotettua opetusta saavat olisivat muiden oppilaiden kanssa samalla luokalla, mutta kävisivät omilla painotetun opetuksen tunneillaan. Lisäksi pitäisi miettiä painotetun opetuksen sijoittelua.
– Painotettua opetusta pitäisi mieluummin käyttää eriytymisen vastatoimena eli sijoittaa painotettua opetusta lähiöiden kouluihin.
Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä vieraskielisten oppijoiden tueksi, Andersson sanoo. Vieraskielisiä asuu paljon isojen kaupunkien lähiöissä, joten se nivoutuu eriytymisen torjuntaan liittyvään politiikkaan.
– Tarvitsemme enemmän resursseja S2-opetukseen ja oman äidinkielen opetukseen kielellisten valmiuksien tukemiseksi.
S2-opetus tarkoittaa suomen opetusta toisena äidinkielenä. Sitä järjestetään vieraskielisille lapsille, joilla on tarvetta kielen oppimisen tukeen.
– Kaikkien näiden toimenpiteiden lisäksi tarvitsemme lukutaidon edistämistyötä koko yhteiskunnan tasolla, erityisesti pojille. Lukemisen korrelaatio oppimistuloksiin on kaikkein vahvin, se on vahvempi kuin perheen tulotaso.
– Pienituloiset perheet, joissa luetaan paljon, tuottavat parempia oppimistuloksia kuin hyvätuloiset perheet, joissa ei lueta. Sosiaalinen pääoma on keskeisin vaikuttava tekijä, Andersson päättää.
Matka jatkuu
Hengästyttää, mutta nyt ei ole aikaa pysähtyä. Koulutus liippaa myös seuraavaa aihetta eli talouspolitiikkaa. Useampi puolue, kokoomus etunenässä, on lähtenyt eduskuntavaaleihin leikkauslistoilla. Niissä yhtenä kohteena on julkishallinto, jossa nähdään suuria säästömahdollisuuksia.
– Meillä on jo todella pieni julkishallinto. Aiemmin tehdyt säästötoimet ovat tehneet julkisesta sektorista vähemmän tehokkaan kuin ennen, koska ihmisten työaika menee siihen, mihin sen ei pitäisi mennä, Andersson toteaa.
Suomessa valtionhallintoa leikattiin pitkään virallisella tehostamisohjelmalla, josta on jo luovuttu. Andersson kertoo vierailuistaan varhaiskasvatuksen johtajien seminaarissa.
– Siellä toivottiin sihteerejä. Silloin johtajien työaika vapautuisi johtamiseen. Sama pätee perusterveydenhuoltoon.
– Sain aluevaaleissa paljon yhteydenottoja terveyskeskuslääkäreiltä, jotka sanoivat, että julkisella sektorilla työskentely ei ole yhtä hohdokasta kuin ennen. Siellä joutuu potilastyön lisäksi täyttämään lomakkeita, siivoamaan jopa itse, Andersson sanoo.
Mutta ei vasemmisto ole lähtenyt vaaliohjelmassaan puhumaan pelkästään uusista menokohteista. Ohjelmassa puolue puhuu myös julkisen talouden kolmen miljardin sopeuttamisesta. Muihin puolueisiin erona on se, että vasemmisto painottaa suhdanteiden merkitystä. Jos Eurooppa vajoaa taantumaan, silloin ei pidä leikata.
– Olisi äärimmäisen tärkeää pitää kiinni samasta periaatteesta kuin tämä hallitus eli siitä, että suhdannepolitiikalla on väliä. Hyvät työllisyysluvut ovat seurausta siitä, että on tehty suhdannepoliittisesti oikeita ratkaisuja.
Andersson toivoo vihdoin myös keskustelua veropolitiikasta. Suomessa sitä dominoivat oikeistopuolueiden veronalennuspuheet – samaan aikaan kun kaikki asiantuntijatkin vaativat korjaamaan eli poistamaan listaamattomien yritysten osinkoverohelpotuksen.
– Parin vaalikauden aikana ei veropuolelle ole tehty oikein mitään, koska oikeistopuolueiden mielestä on parempi olla tekemättä mitään. Se tarkoittaa, että siitä syntyy pysyvä alijäämäisyys.
– Suomella on Euroopan nopeimmin vanheneva väestö, ja haluamme pysyä hyvinvointivaltiona. Silloin totta kai mahdolliseen alijäämään vaikuttaa se, jos meillä ei ole mitään halua tehdä ratkaisuja tulopohjan vahvistamiseksi.
Johdonmukaisuuden puolesta
Nykyinen hallitus on nähnyt kaudellaan myös ison muutoksen Euroopan unionissa. Koronapandemian myötä taloussääntöjä höllennettiin ja EU rakensi myös yhteisen elpymispaketin.
– Pandemia toi mukanaan todella ison paradigman muutoksen Euroopan talouspoliittisessa ajattelussa. Talouskuriajan ovi suljettiin ainakin joksikin aikaa koronapandemian myötä. Sen sijaan lähdettiin yhteisesti mahdollistamaan elvyttävää politiikkaa, Andersson tiivistää muutoksen.
Andersson kehottaa suomalaisia poliitikkojakin ymmärtämään, että maailma on muuttunut. Vaikka hän ei sitä sano, sanat tuntuvat olevan kohdistettu oikeistopuolueisiin.
– Tuntuu, että jotkut suomalaiset poliitikot ovat jääneet yksin jäljelle johonkin Hansa-liittoon huutamaan talouskuria, kun koko muu Eurooppa on mennyt eteenpäin pohtimaan muita kysymyksiä. Täällä joudutaan pohtimaan aika tarkkaan sitä, mitkä kilpailuetumme ovat.
Hansaliitolla Andersson viittaa Juha Sipilän pääministerikaudella muodostuneeseen blokkiin, johon Suomen lisäksi kuului muun muassa Hollanti. Blokki ajoi tiukkaa talouskuriajattelua ja korosti yksittäisten jäsenmaiden vastuuta omasta talouspolitiikastaan.
– Nyt siirrytään pois siitä ajasta, jolloin ajateltiin, että tärkeintä on vahvistaa keskinäisriippuvuutta purkamalla kaupan esteitä. Siirrytään vähemmän keskinäisriippuvaiseen maailmaan, jossa kilpaillaan enemmän. Maiden omat talouspoliittiset ratkaisut ja totuttua laajempi tuki yrityssektorille korostuvat.
Eri blokkien väliset jännitteet tulevat kasvamaan, Andersson sanoo. Hänen mukaansa samalla lisääntyvät pyrkimykset kohdistaa enemmän valtiontukia omaan teolliseen tuotantoon.
– Vakaampi maailma se ei tule olemaan.
Yksi näistä blokeista tulee olemaan EU. Andersson tuskaileekin suomalaisten poliitikkojen taipumusta sanoa kaikille EU-ehdotuksille ei.
– Ei käy finanssipoliittisten sääntöjen höllentäminen eikä käy yhteisvelka. Ne ovat toisilleen vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Jos ei olla valmiita siihen, että maat voivat itse ottaa velkaa ja investoida, silloin päädymme keskustelemaan yhteisvastuullisista mekanismeista.
Yhteisvastuulle kokoomus ja keskusta ovat huutaneet kovaa ei, kuten talouspoliittisten sääntöjen löysentämisellekin.
– Puheessa ei ole minkäänlaista johdonmukaisuutta.
Ilmasto ja rauha
Lopuksi sukelletaan vielä rauhaan. Jotkut vasemmistolaiset ovat päivitelleet, että vasemmisto on unohtanut vanhan rauhanaatteen. Näin ei ole.
– Se linkittyy voimakkaasti ilmastopolitiikkaan. Jos epäonnistumme ilmastokriisin hoidossa, sillä tulee olemaan hyvin kauaskantoiset turvallisuuspoliittiset vaikutukset. Se linkittyy globaalin eriarvoisuuden torjuntaan ja siihen, kuinka vahvasti Suomi on mukana globaalin eriarvoisuuden torjunnassa, Andersson tiivistää 2020-luvun rauhanpolitiikan ytimen.
Lisäksi hän toivoo Suomelta tulevana Nato-maana johdonmukaisuutta ulkopolitiikkaan. Se tarkoittaa, että kaikkia maita pitää pystyä kritisoimaan.
– Se on ainoa tapa vahvistaa monenkeskisen järjestelmän uskottavuutta.
Ja rauha liittyy luonnollisesti myös Ukrainan sotaan, jonka loppumisesta ei ole merkkejä.
– Haluan alleviivata sitä, että eihän rauhasta voi neuvotella silloin, kun osapuolet ovat täysin epätasa-arvoisessa tilanteessa.
”Mikään muu maa kuin Ukraina ei pysty sanomaan, milloin neuvottelut pitää aloittaa.”
Tämän vuoksi vasemmisto Anderssonin mukaan tukee aseavun toimittamista Ukrainalle. Sillä pyritään luomaan edellytykset tilanteelle, jossa Venäjä olisi valmis käymään neuvottelupöytään.
– Mikään muu maa kuin Ukraina ei pysty sanomaan, milloin neuvottelut pitää aloittaa. Muut maat auttavat materiaalisesti, mutta yksikään muu maa ei ole tässä sodassa kuin Ukraina.
– He joutuvat näkemään inhimilliset tragediat, näkemään hajonneet perheet, kärsimään raskaat tappiot. He ovat ainoat, jotka pystyvät arvioimaan, että nyt on liikaa.
Kello käy jo yliaikaa. On aika vihoviimeiselle kysymykselle, mutta Andersson keskeyttää ennen kuin sitä saa loppuun. Edessä ovat hänen viimeiset eduskuntavaalinsa vasemmistoliiton puheenjohtajana, mutta enempää ei sitä tulevaisuutta käsitellä.
– Nyt aion voittaa vaalit.
uutiskirje 