Viimeinen sana
Panna kansa toistaan vastaan, herroille on tärkeää. Yhteisvoimin ainoastaan riistäjää voi järkyttää.
Yksi vasemmiston tehtävä tässä sekavassa maailmassa on tuottaa luulojen tilalle tietoa syy- ja seuraussuhteista. Juuri nyt tiedon tarve on poikkeuksellisen huutava. Käynnissä on poliittiset voimasuhteet mahdollisesti mullistava julkisuustemppu, joka perustuu Hanns Eislerin ja Bertolt Brechtin Solidaarisuuslaulussa esitetylle huijaukselle. Pannaan kansat – tai vähäosaiset –taistelemaan keskenään, jotta epäkohtien varsinaiset syyt jäävät huomaamatta.
Suuri joukko aidossa puutteessa eläviä on saatu uskomaan, että maahanmuuttajat ovat syyllisiä heidän ahdinkoonsa. Tämä sopii ainakin kahdelle gallupeissa porskuttavalle puolueelle. Köyhien tapellessa keskenään heiltä jää huomaamatta, etteivät maahanmuuttajat sen enempää kuin kantasuomalaiset pitkäaikaistyöttömätkään ole säätäneet yhtään lakia, joilla eriarvoisuutta on kasvatettu.
Syksyn ensimmäisille sohjoille ei mitään mahdakaan, mutta yhteiskunnalliset rospuuttokelit ovat tietoisen toiminnan tulosta.
Nykyään lehdissä näkee usein uutisia siitä, miten köyhyys on milloin missäkin sosiaaliryhmässä lisääntynyt. Esimerkiksi heinäkuussa kerrottiin työtä tekevien köyhyyden ja toimeentulotuen tarpeen lisääntymisestä, nyt lokakuussa on uutisoitu lapsiköyhyydestä.
Hyvä että uutisia tehdään.
Pelkistä uutisista syy- ja seuraussuhteet jäävät kuitenkin puuttumaan. Köyhyys vain lisääntyy, mutta minkäs teet. Tulevathan talven ensimmäiset liukkaatkin, eikä niillekään mitään voi.
Syksyn ensimmäisille sohjoille ei mitään mahdakaan, mutta yhteiskunnalliset rospuuttokelit ovat tietoisen toiminnan tulosta. Ei ole maahanmuuttajien, vaan oikeiston ideologiaa, että muka liiallista tasa-arvoa on purettu, koska sitä ei pidetty tarpeeksi kannustavana.
Millä saisi seuraavissa eduskuntavaaleissa höynäytettäville läpi, että suuri muutos on ihan kotimaisen eliitin työtä? Edellinen lama loi hyvän pohjan edistää täälläkin niitä kansainvälisiä virtauksia, jotka vaativat hyvinvointivaltion kutistamista tervehdyttämisen nimissä.
Yksikään somali ei ole ollut päättämässä seuraavasta listasta:
Toimeentuloturvan leikkaukset ja indeksikorotuksien jäädyttäminen, etuuksien saajien määrän vähentäminen hallinnollisilla kikoilla, perhepoliittisten tulonsiirtojen leikkaaminen sekä työttömyysturvan, asumistuen ja sairauspäivärahan heikentäminen, ja myös palvelujen karsiminen pikkulapsilta, koululaisilta ja vanhuksilta.
Myös kahden euron hitsarit ja muu ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö on kotimaista perua.
Jos yksittäisiä uutisia joskus taustoitettaisiin, sieltä löytyisi ideologinen hanke, jossa suomalaispoliitikot pantiin erilaisten kummisetien toimesta omaksumaan Yhdysvalloissa Ronald Reaganin kaudella kehitellyt konservatiivi- ja uusliberaaliteoreetikkojen opit. Niiden ydinsanoma oli, että hyvinvointijärjestelmä luo riippuvuutta eivätkä ihmiset ole tarpeeksi aktiivisia.
Suomalaista tutkimustietoa asiasta on valtavasti. Se kiinnostaa kuitenkin vain harvoja. Siksi on mahdollista panna kansalainen toistaan vastaan.
Mitä räikeämmin vihaa nostatetaan, sitä sitkeämmin on heilutettava solidaarisuuden lippua. Siitä huolimatta, että se juuri nyt on niin epäsuosittua.