Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen linjasi reilu viikko sitten näkemyksiään Suomen armeijan kehittämisestä. Komentaja esitti lähtökohtiansa sen verran tulkinnanvaraisesti, että ainakin osin poliitikkojen pähkäiltäväksi jäi, mitä hän tarkoitti.
Asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittänyt selvitysryhmä esittelee tiistaina loppuraporttinsa, jossa esiteltäneen jo konkreettisia vaihtoehtojakin.
Puheloisen mukaan uudistetuissa puolustusvoimissa on ”motivoiva ja yksilölliset vahvuudet huomioon ottava asevelvollisuus”. Suora tulkinta tuosta voisi olla, että komentaja on valmis luopumaan jollakin tavalla yleisestä asevelvollisuudesta ja viemään armeijaa kohti entistäkin tarkemmin valikoivaa asevelvollisuutta.
Jotkut varuskunnat – ainakin Kontiolahti Pohjois-Karjalassa ja Lapin jääkärirykmentti Sodankylässä – joutunevat lakkautuslistalle.
Suomen armeija on supistanut toimintojaan ja reservejäänkin viime vuosina, vaikka se ei ole näkynyt eduskunnan myöntämissä määrärahoissa. Teknistyvä sodankäynti ja Nato-yhteensopivat välineet nielevät rahaa koko ajan entistä enemmän.
Kun kaikilta muilta yhteiskunnan sektoreilta nyt etsitään säästöjä, niin tässä tilanteessa olisi kohtuutonta, jos eduskunta sallisi puolustusvoimien määrärahojen kasvaa. Tätähän on jo esittänyt puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.). Porvarihallituksen mielestä armeijan määrärahoja pitäisi lisätä seuraavalla hallituskaudella vähintään parin prosentin nousuvauhdilla vuosittain.
Mitään välitöntä turvallisuusuhkiin liittyvää tarvetta tähän ei ole. Suomen puolustus on vakaalla pohjalla eikä meitä uhkaa mikään. Armeijalle ei pidä antaa mitään erityisasemaa, jos maan taloutta joudutaan tasapainottamaan. Armeija pystyy tekemään Puheloisen toivoman rakennemuutoksen nykytason määrärahoillakin. Nyt ei kaivata minkäänlaisia indeksiin sidottuja korotusautomaatteja tuleville vuosille.
Armeijan johto ja aluepoliitikot joutuvat miltei väistämättä törmäyskurssille. Armeija on valmis luopumaan niin Kontiolahden kuin Sodankylänkin varuskunnista, mutta paikallisille poliittisille voimille se ei käy. Ne nostavat suuren äläkän, koska samalla häviää runsaasti työpaikkoja elinvoimaisuuttaan jo muutenkin menettäneillä alueilla.
Varuskunnat halutaan säilyttää aluepuolustuksellisin syin. Armeijan johto taas haluaa satsata ennen muuta uusiin asejärjestelmiin ja hyvin koulutettuihin erikoisjoukkoihin.