”Näin kansainvälistä ja monimutkaista kriisiä ei ole aikaisemmin ollut”
Tarkoitukseni oli kirjoittaa europarlamentin lopettajaisiksi kirja sen toiminnasta ja taloudellisista kytköksistä. Mutta Lehman Brothersin konkurssi 15. syyskuuta oli sellainen maanjäristys, joka keskitti huomion tulevaan taloudelliseen kriisiin. Se ei ole loppuakseen.
Kirjassa on otettu huomioon vuodenvaihteen tiedot. 15. tammikuuta oli viimeinen päivä korjauksille. 16. tammikuuta yksi maailman suurimmista pankeista Bank of America joutui vaikeuksiin. Sitä ei ole otettu huomioon tässä kirjassa. Bank of American tapaisia pelastusoperaatioita joudutaan tekemään myös tulevaisuudessa. Tältä osin kriisi ei suinkaan ole päättynyt.
Kriisi syntyi
velasta…
Mistä tämä kriisi on syntynyt? Se on syntynyt velasta.
2000-luvun puolivälissä elettiin maailmantalouden kaikkein voimakkaimman kasvun aikakausi, joka perustui Yhdysvaltain velkaantumiseen. Kriisi aiheutui ennen muuta asuntosektorin veloista.
Olin elokuussa 2007 kesänaapurillani Erkki Liikasella kylässä. Olimme molemmat lomalla. Hän sanoi, että Suomen Pankista soittivat. Nyt on jotain tapahtumassa. Kysymys on subrime-asuntoluotoista.
Subrimet ovat maksukyvyttömille velallisille annettua velkaa ja niiden velkapommi oli ennemmin tai myöhemmin räjähtämässä käsiin asuntojen hintojen nousun pysähtyessä.
…joka monistettiin
muodostamalla ketju
Subrime-velkaa jatkettiin arvopaperistamalla maksukyvyttömien ihmisten velat ja tekemällä niille arvopapereille vielä johdannaisia. Muodostettiin ketju, jossa alkuperäinen maksukyvyttömyys siirtyi moninkertaiseksi. Ja tässä nyt ollaan.
Yksi tämän kriisin perussyitä on pääomamarkkinoiden inflatoiminen. Pääomamarkkinoiden kysyntää varten luotiin löysää rahaa, velkaa, joka sijoitettiin kohteisiin, joiden arvo nousi riippumatta siitä, oliko sillä vastaavuutta reaalitaloudessa. Kutsun tätä hötörahasfääriksi.
Julkinen valta ei
luo uutta rahaa
Kuka luo uutta rahaa?
Eivät sitä luo keskuspankit eikä julkinen valta, vaan yksityinen pankkijärjestelmä. Se, että pankit luovat liikkeellä olevan rahan pitää ymmärtää nyt, kun pankit eivät toimi.
Luin jostain, että 3 prosenttia Englannissa liikkeellä olevasta rahasta on julkisen vallan liikkeelle laskemaa ja 97 prosenttia pankkien liikkeelle laskemaa. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä reaalitaloudellinen vaikutus silloin, kun pankki ei anna uutta velkaa. Velka on uuden kasvun edellytys. Ilman velkarahoitusta ei voi olla kasvua ja tässä mielessä pankkijärjestelmän jäätyminen on tuhoisa asia, koska se tuhoaa kasvun edellytykset.
Mitä tulee tämän tilanteen ratkaisuun, niin en minä tiedä, mitä pitäisi tehdä tai mitä tapahtuu seuraavaksi. Näin kansainvälistä ja monimutkaista kriisiä ei ole aikaisemmin ollut. Kutsun tätä laman globalisaatioksi. Ensin globalisoitiin pääomamarkkinat ja se toi mukanaan globaalin laman.
Inflaatio on
pakko tehdä
Poliittisella järjestelmällä ei tänä päivänä ole sellaista vaihtoehtoa, jolla tämä kriisi voitaisiin torjua yhdellä tai kahdella toimenpiteellä.
Rahapolitiikan mahdollisuudet on käytetty loppuun, kun Yhdysvalloissa korot ovat nollilla ja velat sosialisoidaan. Sitä paitsi jos rahapolitiikalla lasketaan liikkeelle lisää rahaa ja velkaannutetaan Yhdysvaltain valtiota, ei se auta velkojen maksuun mitään. Velka vaan lisääntyy, jos otetaan lisää velkaa.
Mitä tulee finanssipoliittiseen elvytykseen, senkin mahdollisuudet ovat rajalliset. Sitä tarvitaan niin paljon, että raha loppuu maailmasta.
Minun näkemykseni mukaan perusongelma on velka ja siihen on kolme lääkettä:
Tulee joko deflaatio, joka on työttömyyttä, lamaa ja pysähtyneisyyttä. Se nostaa velan hintaa.
Tai inflaatio, joka on mukavampaa aikaa kuin lamapysähtyneisyys, työttömyys ja kurjistuminen. Sekin on köyhien kyykyttämistä. Deflaatiolla ja inflaatiolla kyykytetään köyhiä, mutta inflaatiolla voidaan hoitaa velkaongelmaa. Minusta ne joutuvat tekemään Yhdysvalloissa ja sitä kautta koko maailmassa tämän inflaation velkaongelman ratkaisemiseksi.
Huonoin vaihtoehto on sitten stagflaatio, joka aiheuttaa inflaation ongelmat, mutta ei auta velkojen maksussa.
Miljardi meni jo
eläkeyhtiöille
Mitä vaikutuksia talouskriisillä on Suomeen?
Lähimmät vaikutukset liittyvät työeläkejärjestelmään. Sille annettiin pari vuotta sitten lupa laajentaa osakeomistustaan pääomien sijoituspaikkana ja yhtiöt ostivat ulkomaisia osakkeita silloin, kun niitä sai vain kalliilla. Nyt niiden osakkeiden arvo on alentunut 15-20 prosenttia.
Se on ensimmäinen asia, joka hoidettiin Suomessa kuntoon. Valtio antoi työeläkeyhtiöille miljardin euron tulonsiirron työeläkejärjestelmään liittyvien rahastojen tappioiden estämiseksi. Tämä on jäänyt kummallisen vähälle huomiolle, että on suoritettu miljardin tulonsiirto työeläkeyhtiöiden hyväksi.
Meillä on
luottolama
Mitä muita vaikutuksia tällä on Suomeen?
Rahat on loppu. Suurteollisuus ja pienemmätkään yritykset eivät saa uutta velkaa ja vanhat velat pannaan maksuun. Kyllä meillä on luottolama, mutta luottolaman torjunta on näissä olosuhteissa ongelmallista, kun pankkijärjestelmä on 70-prosenttisesti ulkomaisessa omistuksessa.
Kapitalismille
ei vaihtoehtoa
Laskujeni mukaan olen ennustanut kapitalismin lopun seitsemän kertaa ennen tätä. En usko, että kapitalismi kaatuu eikä sille ole tällä hetkellä mitään vaihtoehtoa. Ennen olisin kyllä uskaltanut ennustaa sen romahtavan, mutta en enää, koska se on niin monta kertaa pelastunut.
Kapitalismi jatkaa jossain toisessa muodossa. Valtion omistus lisääntyy, sääntely ja valvonta lisääntyvät, irrottaudutaan uusliberaalista paradigmasta.
Mutta poliitikoille tämä on kiusallinen paikka. Toivoa pitää luoda. Ei voi olla sellaista poliitikkoa, joka sanoo, ettei mitään ole tehtävissä. Paitsi minä, joka olen lopettamassa europarlamentissa.
Oireita voidaan lievittää. Minä kannatan elvyttämistä, korkojen alentamista… Jotain täytyy yrittää, mutta eivät ne tule tässä kriisissä auttamaan, koska tämä on ensimmäistä kertaa näin laaja systeemin kriisi.
Poliitikkojen ongelma on siinä, ettei ole yhtään hyvää vaihtoehtoa, mihin suuntaan pitäisi toimia ja jotenkin on kuitenkin yritettävä toimia. Ja se tapahtuu rahapolitiikalla korkojen alentamisella ja finanssipolitiikalla velkaelvyttämisellä. Sen tien päässä meitä odottavat lisävelka, korkeammat korot, velkojen takaisin maksu – nyt tällä elvytyspolitiikalla luodaan uuden kriisin ainekset.
Venäjällä kriisi
tuhoaa oligarkit
Venäjä on todellisissa vaikeuksissa. Sitä kuvaa, että jalkapallojoukkue Chelsean omistajan Roman Abramovitshin omaisuuden on laskettu alentuneen 23 miljardista dollarista 3,5 miljardiin dollariin ja siitäkin 2 miljardia on velkaa. Tämä kuvaa sitä, miten ikonit ovat pudonneet seiniltä eri maissa ja miten monimutkaiset vaikutukset kassakriisillä on.
Skenaarioni on, että Venäjällä tämä kriisi tuhoaa oligarkit. Tulee valtion omistusta oligarkkien omistuksen tilalle, koska heidän omaisuutensa katoaa velkavivulla. Ainoa, joka voi pelastaa venäläiset yritykset on valtio. Venäjällä tapahtuu hyvin suuri rakenteellinen muutos yritystoiminnan kansallistamisen suuntaan.
Venäjä joutuu devalvoimaan rahansa ja hoitamaan sillä tavalla maan asiat kuntoon. Se ei mahdollista investointeja uusiin öljy- ja kaasukenttiin, joten ennen pitkää kun vanhat kentät käytetään loppuun, se aiheuttaa Venäjän taloudelle erittäin suuren ongelman. Tämä voi aiheuttaa poliittista levottomuutta, tyytymättömyyttä Putiniin.
Ongelma on, ettei siellä ole vaihtoehtoista valtaa. Olin europarlamenttiryhmäni edustajana kommunistisen puolueen puoluekokouksessa. Marssimme Neuvostoliiton lipun perässä Leninin mausoleumille. Kokouksen taustalla soi Stalinin musiikki ja puolueen johtaja oli kirjoittanut uuden kirjan Stalin ja nykyaika. En näe, että se olisi uskottava vaihtoehto Putinin vallalle.
Tämän takia Putin tulee säilymään vallassa. Kuinka väkivaltaista se vallan säilyminen on, sitä on mahdotonta tässä vaiheessa arvioida.
Kiinan ja USA:n
kohtalonyhteys
Kiina on maa, jossa riistetään halpatyövoimaa, tuhotaan luontoa ja ihmisten sosiaalista vointia. Sillä tavalla on pystytty tuottamaan tavaroita Yhdysvaltain markkinoille. Kiina on sitä kautta saanut hirmuiset määrät dollareita ja se on tänä päivänä suurin luotonantaja Yhdysvaltain velkamarkkinoilla.
Kiina on sijoittanut vientiylijäämänsä Yhdysvaltain markkinoille ja rahoittanut sillä tavalla Irakin ja Afganistanin sotia sekä kulutuksen lisääntymistä velkarahalla.
Tässä on se ongelma, että Kiinan täytyy jatkaa tätä politiikkaa. Jos se ei jatka, Yhdysvallat ryhtyy devalvoimaan dollaria ja Kiinan keskuspankin valuuttavarannon arvo laskee. Kiinan on jatkettava samalla tavalla, muuten sen sijoitukset Yhdysvaltain markkinoilla romahtavat.
Tässä on kohtalonyhteys: Kiinan vienti on riippuvainen Yhdysvaltain ostokyvystä ja Yhdysvaltain kansantalouden velkaantuminen on riippuvainen Kiinasta.