Suomi päätti tammikuussa 2002 osallistua Naton johtamaan vakauttamisoperaatioon Afganistanissa sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen johtama liittouma oli kaatanut Taliban-hallinnon. Yksimielistä päätöstä perusteltiin ihmisoikeuksilla yleensä ja naisten sekä tyttöjen oikeuksilla erityisesti.
Operaatio jatkui yhtäjaksoisesti lähes 20 vuoden ajan. Suomi osallistui siihen yhteensä noin 2 500 sotilaan ja 140 siviilikriisinhallinnan asiantuntijan voimin. Vuosien aikana Afganistaniin kohdennettiin noin 398 miljoonaa euroa kehitysyhteistyörahoitusta ja humanitaarista apua.
Nyt talibanit ovat taas vallassa.
Ulkopoliittisen instituutin maanantaina julkaisema raportti Suomi Afganistanissa 2001–2021: Vakauttamisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisten suhteiden vaalimiseen kertoo, että julkilausutut perustelut olivat yhtä, todelliset motiivit toista. Ennen kaikkea Suomi oli Afganistanissa vahvistaakseen suhteitaan Yhdysvaltoihin ja Natoon.
Raportissa sanotaan, että julkilausuttujen tavoitteiden rinnalla – ja niitä ensisijaisemmin – Suomen osallistumista ohjasivat tahto ylläpitää ja vahvistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita Yhdysvaltoihin ja muihin kansainvälisiin kumppaneihin sekä pyrkimys syventää Nato-yhteistyötä.
Suomi pyrki profiloitumaan luotettavana hyväntekijänä mutta myös hyötymään itse parantamalla kansallisia valmiuksiaan.
Todellisten tavoitteiden peittely vaikeutti
Aluksi operaatio sujui hyvin ja sen julkilausutut tavoitteet etenivät. Raportin mukaan Suomen motiivien ristiriitaisuus ei ollut ongelma, kun toimintaympäristö salli samanaikaisesti osoittaa solidaarisuutta Yhdysvaltoja kohtaan ja tukea tätä terrorismin vastaisessa taistelussa sekä näyttäytyä hyvää tekevänä Afganistanin vakautta ja kehitystä tukevana toimijana.
Kun Afganistanin turvallisuustilanne heikkeni, etenkin transatlanttisten suhteiden ja kumppanuuksien peittely osallistumisen motiiveina hankaloitti raportin mukaan osallistumisen suunnittelua ja seuraamista.
”On lähes mahdotonta arvioida, missä määrin Suomi saavutti tavoitteitaan Afganistanissa, sillä niitä ei asetettu selkeästi ja läpinäkyvästi”, raportissa todetaan.
Operaatio ilmeisesti palveli Suomen transatlanttisia suhteita, pohjoismaista yhteistyötä ja asemaa kansainvälisessä yhteisössä. Turvallisuuden ja koulutuksen edellytyksiä Afganistanissa onnistuttiin lisäämään hetkellisesti ja paikallisesti, mutta pitkää kantamaa sillä ei ollut.
Sitten olivat kiistattomat epäonnistumiset.
”Sotilaallisten operaatioiden siviiliuhrit, paikallisten valtarakenteiden muuttuminen, paikallisen toiminnan syrjäyttäminen ja korruption lisääntyminen ovat vain joitain esimerkkejä vaikutuksista, joista myös Suomi kantaa osavastuuta”, raportissa todetaan.